James Knox Polk
| James Knox Polk | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Yhdysvaltojen 11. presidentti | |
| Varapresidentti | George M. Dallas[1] |
| Edeltäjä | John Tyler[1] |
| Seuraaja | Zachary Taylor[1] |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1795[1] Mecklenburgin piirikunta, Pohjois-Carolina[1] |
| Kuollut | 15. kesäkuuta 1849 (53 vuotta)[1] Nashville, Tennessee[1] |
| Ammatti | lakimies[1] |
| Puoliso | Sarah Childress Polk[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraatit[1] |
| Uskonto | presbyteeri[1] |
[[Tiedosto: |150x90px|Nimikirjoitus]]Nimikirjoitus |
|
James Knox Polk (2. marraskuuta 1795 Mecklenburgin piirikunta, Pohjois-Carolina – 15. kesäkuuta 1849 Nashville, Tennessee) oli Yhdysvaltain 11. presidentti vuosina 1835–1849. Hän toimi ennen presidentiksi nousuaan Tennesseen ja Yhdysvaltain edustajainhuoneissa ja Tennesseen kuvernöörinä. Hän voitti Henry Clayn vuoden 1835 presidentinvaaleissa mustana hevosena.
Presidenttinä Polk leikkasi tulliveroja, uudisti maan pankkijärjestelmän, sopi Iso-Britannian kanssa käydyn rajariidan varmistaen näin Oregonin territorion turvallisuuden ja aloitti sodan Meksikon kanssa liittäen näin Kalifornian ja New Mexicon Yhdysvaltoihin.
Elämä
Nuoruus
James Knox Polk syntyi 2. marraskuuta 1795 Mecklenburgissa, Pohjois-Carolinassa. Hän oli perheensä kymmenestä lapsesta vanhin. Polkin ollessa lapsi perhe muutti Columbiaan, Tennesseehen, missä hänen isänsä Samuel Polk[1] ryhtyi maanomistajaksi ja liikemieheksi. Polk sairasteli nuorena usein ja hänelle jouduttiin tekemään urolitiaasin takia vaativa leikkaus. Koska kipu- tai unilääkkeitä ei tuolloin vielä oltu keksitty, sai Polk "lääkkeksi" vain konjakkia.[2]
Polk valmistui Pohjois-Carolinan yliopistosta hyvillä arvosanoilla vuonna 1818. Valmistumisensa jälkeen hän ryhtyi opiskelemaan lakia tennesseeläisen lakimiehen alaisuudessa. Polk sai lakimiehen lupakirjan kaksi vuotta myöhemmin, jolloin hän avasi oman lakiopistonsa Columbiaan. Polk siirtyi politiikkaan vuonna 1823, kun hänet valittiin Tennesseen edustajainhuoneeseen. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin rikkaasta perheestä tulleen, hyvin koulutetun Sarah Childressin kanssa. Pari ei saanut koskaan yhteisiä lapsia.[2]
Ura poliitikkona
Vuonna 1825 Polk valittiin Tennesseen edustajana Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, jossa hän palveli seitsemän kauden ajan. Edustajainhuoneessa Polk kannatti demokraattien, erityisesti Andrew Jacksonin, poliittisia näkemyksiä osavaltioiden oikeuksien lisäämisestä ja kansallisen pankin lopettamisesta. Polk sai näkemyksistään lempinimen Young Hickory (suom. Nuori Pähkinäpuu), joka viittasi Jacksonin lempinimeen Old Hickory (suom. Vanha Pähkinäpuu).[2]
Polk jätti Yhdysvaltain kongressin vuonna 1839, kun hänet valittiin Tennesseen kuvernööriksi. Hän toimi kuvernöörinä vain yhden kauden ajan, vaikka yrittikin virkaan uudelleen kahdesti.[2]
Nousu presidentiksi
Polk nousi yllättäen demokraattien presidenttiehdokkaaksi vuoden 1844 vaaleissa, kun hänet äänestettiin talouslamasta kärsineen Martin Van Burenin tilalle puolueen ehdokkaaksi. Hänen vastaehdokkaansa oli Whig-puolueen Henry Clay. Vaikka Polk oli istunut pitkään kongressissa, hän oli vielä melko tuntematon. Whigit yrittivät käyttää tätä hyväksi vaalimainoksellaan Who is James K. Polk? (suom. Kuka on James K. Polk?). Tästä huolimatta Polk voitti vaalit, kun hän sai kansanäänestyksessä 49,5% äänistä ja valitsijamiesvaaleissa 170 ääntä Clayn jäädessä 105 ääneen.[2]
James Knox Polk nousi presidentiksi 49-vuotiaana ja oli näin maan historian siihen mennessä nuorin presidentti. Hän asetti presidenttikaudelleen neljä kunnianhimoista tavoitetta: tullimaksujen leikkaaminen, valtiovarainministeriön uudelleennimeäminen, Oregonin territorion suojelu ja Kalifornian sekä New Mexicon valtaaminen Meksikolta. Polk saavutti kaikki tavoitteensa.[2]
Vuonna 1845 Yhdysvallat hyväksyi Texasin maan 28. osavaltioksi. Vaikka Texas oli eronnut Meksikosta jo vuonna 1836, Yhdysvaltojen päätös hyväksyä alue osavaltioksi heikensi merkittävästi maiden välisiä suhteita. Myöhemmin Yhdysvallat lähetti joukkoja turvaamaan maiden kiistanalaista rajaa ja kärjisti näin riitaa edelleen. Tämä johti lopulta vuonna 1846 syttyneeseen Meksikon–Yhdysvaltain sotaan. Yhdysvallat voitti sodan vuonna 1848. Rauhansopimuksessa Meksiko luopui kaikista vaatimuksistaan Texasia kohtaan ja luovutti nykyiset Kalifornian, Arizonan, Nevadan, New Mexicon ja Utahin osavaltiot muodostavan alueen. Uudet alueet lisäsivät mahdollisten etelävaltioiden määrää ja olivat myöhemmin osasyynä Yhdysvaltain sisällissodan alkamiselle.[2]
Vuonna 1846 Polk solmi Oregonin rauhan Iso-Britannian kanssa ja sai näin täyden kontrollin Washingtonin, Oregonin, Idahon, Montanan ja Wyomingin osavaltioihin. Lisäksi Polk ehti presidenttikautensa aikana perustaa riippumattoman valtiovarainministeriön, joka sai käsiteltäväkseen liittovaltion rahat. Tätä ennen hallitus oli tallettanut varojaan eri pankkeihin ympäri maata. Muita Polkin presidenttikauden saavutuksia olivat tullimaksujen leikkaaminen sekä Iowan ja Wisconsinin liittäminen Yhdysvaltoihin.[2]
Viimeiset vuodet ja kuolema
Jätettyään Valkoisen talon vuonna 1849 Polk piti vaalilupauksensa eikä hakenut enää toiselle kaudelle. Polk siirtyi viettämään eläkepäiviään kotitilalleen Polk Placeen, Nashvilleen. Presidenttikauden stressi oli kuitenkin heikentänyt Polkin terveyttä ja hän kuoli 15. kesäkuuta samana vuonna. Polk haudattiin hänen kotitilalleen, josta jäännökset siirrettiin vuonna 1893 Tennessee Capitoliin.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
- James Knox Polk Valkoinen talo (englanniksi)
