Tämä on lupaava artikkeli.

Deep Purple in Rock

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 16. tammikuuta 2011 kello 15.47 käyttäjän Tejasello (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Deep Purple in Rock
Deep Purple
Studioalbumin Deep Purple in Rock kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  De Lane Lea & Abbey Road Studios; elokuu 1969 –
toukokuu 1970
 Julkaistu 3. kesäkuuta 1970
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Deep Purple
 Tyylilaji hard rock, heavy metal, progressiivinen rock
 Kesto 41.46
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Harvest Records
Yhdysvallat Warner Bros.
Muut kannet

Länsi-Saksan painos
Listasijoitukset
  • Australia 1. (1 viikko, 10. lokakuuta 1970)[1]
  • Saksa 1. (marraskuu 1970)[2]
  • Yhdistynyt kuningaskunta 4. (kesäkuu 1970)[3]
  • Norja 5. (elokuu 1970)[4]
  • Ranska 7. (3. lokakuuta 1970)[5]
  • Suomi 9. (1970)[6]
  • Yhdysvallat 143. (1970)[7]
Deep Purplen muut studioalbumit
Deep Purple
1969 		Deep Purple in Rock
1970 		Fireball
1971

Deep Purple in Rock (usein pelkästään In Rock) on brittiläisen hard rock -yhtye Deep Purplen vuonna 1970 ilmestynyt neljäs studioalbumi. Albumista muotoutui yhtyeen läpimurtoteos. Se sai sekä myyntimenestystä että erittäin positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Sittemmin Deep Purple in Rock on noussut erääksi varhaisen metallimusiikin suurimmista klassikoista, ja toisinaan sitä pidetään jopa ensimmäisenä puhtaana heavyalbumina.[8]

Albumilla soittavat yhtyeen alkuperäisjäsenistä Ritchie Blackmore (kitara), Jon Lord (koskettimet) ja Ian Paice (rummut). Uusinä jäseninä yhtyeeseen liittyivät 1969 laulaja Ian Gillan ja basisti Roger Glover. Näin muotoutui yhtyeen toinen ja tunnetuin kokoonpano, niin sanottu "Deep Purple Mark II".[9] Uuden kokoonpanon myötä Deep Purplen musiikki muuttui Deep Purple In Rock -albumilla progressivisesta rockista ja popmusiikista raskassointisemmaksi heavy metaliksi. Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat nopeatempoinen ja aggressiivinen aloituskappale "Speed King" ja yli 10-minuuttinen, progressiivinen "Child in Time", joka on kuuluisa varsinkin laulaja Ian Gillanin poikkeuksellisen korkeasta ylärekisteristä ja Ritchie Blackmoren mahtipontisista kitarasoolo-osioista.

Joissakin maissa albumille otettiin mukaan myös single "Black Night", joka äänitettiin albumin levytyssession aikana. Sekä albumi että single menestyivät kaupallisesti hyvin. Listaykköseksi Deep Purple in Rock nousi ainakin Australiassa ja Länsi-Saksassa. Albumi menestyi hyvin myös kotimaassaan nousten listan sijalle 4. "Black Nightin" kipusi singlelistalla toiseksi.

Taustaa

1969 syntynyt uusi kokoonpano aloitti konsertoinnin saman vuoden kesänä. Keikoilla esitettiin vanhan tuotannon joukossa myös uusia, aiempaa raskaampia kappaleita. Sekä "Kneel and Pray", josta myöhemmin muotoutui "Speed King", että "Child in Time" päätyivät aikanaan Deep Purple in Rockille. Sekä Gillan että Glover olivat aktiivisesti mukana. Glover ihasteli yhtyeen teknistä taitavuutta ja kokeilunhaluisuutta, ja Gillan yhtyeen tapaa kehitellä kappaleita harjoituksissa jammailemalla valmiiden sävellysten opettelemisen sijaan.[10]

Samaan aikaan urkuri Jon Lord jatkoi jo edellisen kokoonpanon aikana syntyneitä suunnitelmia suuresta sävellystyöstä, jossa rock ja klassinen musiikki yhdistyisivät. Vaikka yhtye itse suhtautuikin suunnitelmaan epäluuloisesti, managerit innostuivat siitä, koska sen avulla yhtye voisi herättää huomiota. Concerto for Group and Orchestra esitettiin syksyllä 1969 ja se toikin yhtyeelle runsaasti julkisuutta. Keikkapalkkiot nousivat, minkä lisäksi yhtyeen pitkäaikainen yhteistyö konserton äänittäneen Martin Birchin kanssa alkoi.[11] Birchistä tuli sittemmin Deep Purplen hovituottaja.

Concerto for Group and Orchestran esityksen jälkeen yhtye keskittyi uuden studioalbumin tekoon. Jon Lord oli ollut johtoasemassa aiempien albumien teossa, mutta nyt hänen paikkansa otti Blackmore. Myös Gillan ja Glover osallistuivat säveltämiseen merkittävästi. Suurimman osan kappaleideoista esittivät Glover ja Blackmore; Gillan taas kirjoitti sanoitukset, toisinaan Gloverin avustuksela. Myös Lord ja Paice osallistuivat kappaleiden viimeistelyyn vaihtelevassa määrin. Kappaleet päätettiin merkitä koko viisikon tekemiksi heti alussa.[12]

Äänitykset

Deep Purple in Rockin äänitykset aloitettiin vuoden 1969 syyskuussa,[13] mutta kehno taloudellinen tilanne haittasi niitä pakottaen yhtyeen keikkailemaan koko äänitysten ajan.[14] Deep Purplea Yhdysvallloissa levittänyt Tetragrammaton Records oli nimittäin joutunut vastuuttoman rahankäytön vuoksi lähelle konkurssia eikä kyennyt siksi maksamaan rojaltteja levymyynnistä.[15] Warner Bros osti lopulta Tetragrammatonin alkuvuodesta 1970, muttei tiennyt minkälaiselle yleisölle Purplea olisi pitänyt markkinoida.[14] Yhtye kuitenkin hyötyi tästä, sillä Warner kykeni maksamaan Purplelle rästissä olevat palkkiot.[16]

Niinpä äänitykset jouduttiin suorittamaan lyhyissä erissä[17] ja ne päättyivät vasta huhtikuussa 1970, kestettyään yli kahdeksan kuukautta.[13] Äänitykset tehtiin joko IBC Studiosilla tai De Lane Lealla, riippuen siitä kumpi oli vapaana.[18] IBC:llä tuottajana toimi Andy Knight, De Lane Lealla taas Martin Birch. Myös Abbey Road Studiosia käytettiin jonkin verran ja yksi levylle päätyneistä kappaleista äänitettiin siellä Philip McDonaldin johdolla.[19] Yhtyeen jäsenet toimivat myös itse tuottajina, mikä johti siihen että kaikki koskivat miksaukseen jatkuvasti korostaen omia osuuksiaan.[17]

Äänitysten aikana Blackmore tutustui Nick Underwoodiin, jonka Quatermass-yhtye levytti Purplen tavoin Harvest Recordsille. Underwood esitteli Blackmorelle yhtyeensä kappaleen "Black Sheep of the Family",[20] jonka nauhoittaminen myöhemmin antoi lähtölaukauksen Blackmoren perustamalle Rainbow-yhtyeelle ja joka lopulta johti hänen eroamiseensa Deep Purplesta 1975.[21]

Yhtyeen saatua uuden albuminsa valmiiksi managerit halusivat kuitenkin vielä singleksi kelpaavan kappaleen, ja niin Deep Purple palasi studioon. Sävellystyö sujui kuitenkin nihkeästi, eikä yhtye pitänyt aamuyöllä baarireissun jälkeen valmistunutta kappaletta kelvollisena kuin korkeintaan singlen B-puoleksi sen Ricky Nelsonilta plagioidun riffin ja hätäisesti rustattujen sanoitusten vuoksi. Yhtyeen hämmästykseksi managerit olivat kuitenkin toista mieltä, ja "Black Night" -nimen saanut kappale päätettiin julkaista singlenä.[14]

Albumin musiikki

Tyylillinen muutos

»Jos biisi ei ole dramaattinen tai jännittävä, sillä ei ole mitään asiaa tälle levylle.»
(Ritchie Blackmore[12])

Uudella albumilla Deep Purplen tyyli muuttui Blackmoren johdolla huomattavasti aiempaa raskaampaan ja aggressiivisempaan suuntaan.[22] On väitetty tämän olleen vastareaktio Concertolle, josta Blackmore ei pitänyt, vaikka hän ymmärsikin sen merkityksen huomion hankkimisen kannalta. Lord ja Blackmore olivat tehneet sopimuksen siitä, että yhtye omaksuisi paremmin menestyvän levyn tyylin – Concerto olisi siis merkinnyt klassisvaikutteista tyyliä ja vielä ilmestymätön In Rock raskaampaa suuntausta. Yhtye oli kuitenkin edennyt raskaampaan suuntaan jo pitemmän aikaa kaikkien jäsenten yhteisymmärryksessä. Kokoonpanoa oli muutettu ja Gillan ja Glover hankittu mukaan kuitenkin juuri siksi, ettei raskaampi ilmaisu ollut onnistunut alkuperäislaulaja Rod Evansin ja -basisti Nick Simperin kanssa.[23]

Blackmoren mukaan yhtye teki tarkoituksella "jokaisesta biisistä hirveää tykitystä vailla mitään suvantokohtia".[24] In Rockin teon aikoihin hän siirtyi käyttämään lähes yksinomaan Fender Stratocaster -kitaraa, joka oli hänen aiemmin käyttämäänsä Gibsonia huomattavasti "rockimpi" soitin. Vastavetona rajummaksi muuttuneeseen kitarasoundiin myös Jon Lord kehitteli omaperäisen urkusoundin soittamalla Hammond-urkujaan Marshall-kitaravahvistimen ja -kaiuttimen läpi. Näin syntyi paljon tavallista Hammondia raskaampi ja säröisempi ääni. Lord kutsui viritystään nimellä "The Beast" ('Peto').[25]

Kappalemateriaali

Albumin avausraita "Speed King" oli ensimmäinen kappale, jonka yhtye teki uusien jäsentensä Gloverin ja Gillanin kanssa.[26] Blackmore kertoi lähes ensimmäisissä uuden kokoonpanon harjoituksissa Gloverille yhtyeen tarvitsevan Jimi Hendrixin "Firen" kaltaisen vauhdikkaan konserttien aloituskappaleen.[25] Glover keksi riffin, yhtye alkoi jammata sen ympärillä ja pian kappale oli valmis.[27] Gillan improvisoi nopeasti sanat sitä mukaa kun ne hänen päähänsä tulivat ja lainaili runsaasti säkeitä vanhoista rock-kappaleista. Sanan "speed" on usein arveltu viittaavan amfetamiiniin, mutta todellisuudessa kappale Gillanin mukaan "yksinkertaisesti kertoo nopeasta epätoivoisesta laulamisesta".[26] Kappale alkaa särökitaraintrolla, jonka jälkeen Jon Lord soittaa rauhallisemman kosketinosuuden. Tämän jälkeen itse kappale lähtee käyntiin.[28]

"Speed Kingiin" verrattuna seuraava kappale "Bloodsucker" on groovaavampi. Riffi yhdistelee bluesia ja metallia[28], ja Gillanin laulussa on mukana paljon korkeita kirkaisuja.[29] Sanoitus kertoo jokaisessa ihmisessä olevasta epämiellyttävästä puolesta.[30] A-puolen päättää In Rockin pisin kappale, progresiivinen "Child in Time". Kappale syntyi Jon Lordin soiteltua koskettimillaan It's a Beautiful Dayn tuolloin uutta kappaletta "Bombay Calling". Gillan lauloi ydinsodasta kertovan sanoituksen spontaanisti: meneillään ollut kylmä sota ja sen tuoma uhka inspiroi häntä, joten sodanvastaisen kappaleen sanoitus syntyi helposti.[31] Kertosäe koostuu Gillanin korkeista huudoista ja kirkaisuista, minkä lisäksi Blackmore soittaa pitkän bluestyylisen soolon.[28] Kappale on yksi 1970-luvun tunnetuimmista[25], ja se kuuluu Deep Purplen arvostetuimpiin teoksiin.[28][29][32]

B-puolen aloittaa Nikolai Rimski-Korsakovin "Kimalaisen lennon" inspiroima[25] vauhdikas "Flight of the Rat", jossa kuullaan pitkät urku- ja kitarasoolot.[32][33] Kappaleessa Gillan tutkiskelee persoonansa pimeää puolta,[34], ja kappale onkin huumeidenvastainen.[35] "Into the Fire" on hitaampi ja raskaspoljentoisempi kappale[29] ja samalla myös albumin lyhyin ja suoraviivaisin;[28] sanoitus on huumeidenvastainen[36] – tässä vaiheessa huumeongelma ei vielä riivannut yhtyettä, toisin kuin uusien jäsenten myötä 1970-luvun puolessavälissä.[37] Myös "Living Wreck" on muuta albumia hidastempoisempi ja sen sanoitukeissa moititaan yhtyettä lähenteleviä "bändäreitä".[29] Lordin Hammond-soundi on särjetty ja kuulostaa hieman eläimen kirkumiselta.[29][33] Albumin viimeinen kappale on tuottaja Martin Birchille omistettu[19], nopeatempoinen "Hard Lovin' Man", jossa Lordin säröinen Hammond-soundi tukee Blackmoren kitarointia.[29] Kappale ja samalla koko albumi päättyy kitaran kiertoääneen.[32]

Julkaisu

Deep Purplen manageri Tony Edwards ideoi In Rockin kuuluisan kansikuvan, joka mukailee Mount Rushmoren muistomerkkiä.[23]

Tetragrammatonin taloudellisten vaikeuksien vuoksi Deep Purplen neljännen studioalbumin julkaisu lykkääntyi pitkään.[15] EMI:n alamerkki Harvest julkaisi In Rockin Britanniassa lopulta kesäkuussa 1970. Albumista tuli välittömästi myyntimenestys, ja se kipusi useissa maissa listojen kärkipäähän. Britanniassa albumi pysyi listoilla yli vuoden käyden parhaimmillaan sijalla 4[38] ja myyden lopulta yli 60 000 kappaletta eli hopealevyyn oikeuttavan määrän.[39] Myyntiä edisti listakakkoseksi kivunnut hittisingle "Black Night".[40] Vuoteen 2001 mennessä Deep Purple in Rock oli myynyt Yhdysvalloissa yli puoli miljoona kappaletta ansaiten siten kultalevyn.[41]

Deep Purple in Rockin ensimmäinen brittipainos julkaistiin aukeavakantisena vinyylinä, sanoitukset ja mustavalkokuvat yhtyeen jäsenistä sisäkansiin painettuna. Sittemmin albumista on julkaistu monia erilaisia uusintapainoksia.[42] Eri maissa albumista on myös julkaistu toisistaan hieman poikkeavia versioita. Monissa versioissa esimerkiksi kansien ulkoasu ja kansikuva voivat olla hieman erilaiset, ja vinyyli on joissain painoksissa värillinen. Radikaalimpiakin eroja oli: siinä missä Meksikossa A-puolen alkuun lisättiin "Black Night", Korean tasavallassa ilmestyneestä versiosta jätettiin "Child in Time" ja "Hard Lovin' Man" kokonaan pois.[43] Amerikkalaisesta versiosta taas puuttuivat "Speed Kingin" alun särökitara- ja kosketinsoolot. Tämän version julkaisi Warner Bros.

1995 albumista julkaistiin CD-muodossa 25-vuotisjuhlajulkaisu, jota varten albumi oli remasteroitu. Mukana on myös bonuskappaleita, Roger Gloverin tekemiä remixejä sekä 24-sivuinen kirjanen. Lisäksi muovikotelon kanteen on painettu kopiot yhtyeen jäsenten nimikirjoituksista.[42]

Vastaanotto

»In Rock oli paras albumi jonka teimme. Siinä on tuoreutta – rehellinen ja vaatimaton asenne, jota emme koskaan täysin saavuttaneet uudestaan. Se oli ensimmäinen albumimme eikä meillä ollut mitään hävittävää, joten laitoimme kaiken peliin.»
(Roger Glover[44])

Deep Purple in Rock oli välitön arvostelumenestys.[38] Myös yhtyeen jäsenet olivat tyytyväisiä albumiin.[24][44] Rumban arvostelun mukaan se on "suuri raskasrock-klassikko, jolla Gillanin ja Gloverin myötä bändi löysi uuden suunnan, oman ilmaisunsa ja indentiteettinsä".[45] Allmusic-kriitikko Eduardo Rivadavia kehuu albumia vuolaasti, sekä sen kappalemateriaalia että raskasta ja peräänantamatonta tyyliä. Hänen mukaansa Deep Purple osoitti In Rockin myötä ettei "enää vain hölmöillyt ympäriinsä", vaan sai aikaan yhden heavy metalin määrittäneistä albumeista. Lopullinen arvosana on neljä ja puoli tähteä viidestä.[32]

Kriitikko Matthijs van der Lee kehuu yhtyeen jäsenten ammattitaitoa ja on sitä mieltä että jokainen saa albumilla tilaisuuden loistaa: "Deep Purple in Rock on hard rock -rajapyykki yhdeltä 1970-luvun lahjakkaimmista bändeistä, jokaisen rockista kiinnostuneen pitäisi omistaa se." Albumi on hänestä yksi Deep Purplen parhaista, ja hän antaa sille 4,5 tähteä viidestä.[28] BBC:n Sid Smith kehuu Gloverin ja Paicen "vedenpitävää rytmiosastoa", Blackmoren "timantinkovaa riffittelyä", Lordin "klassisvaikutteista kosketinimprovisointia" ja Gillanin "lasiasärkevää falsettia". Hänen mukaansa albumin kansi kuvaa hyvin "monumentaalista vaikutusta, jonka [In Rockin] sisältö tulevina vuosina synnyttäisi".[46] Kriitikko George Starostin taas on sitä mieltä, että vaikka albumi voisikin olla monipuolisempi, se on myös "mahdollisesti paras, fiksuin ja muistettavin puhdas heavy metal -albumi maailmassa".[29]

Myös 1995 ilmestynyt 25-vuotisjuhlajulkaisu on saanut kehuja. Suomen Deep Purple -yhdistys Perfect Strangers of Finlandin kotisivuilla olevassa arvostelussa Veli Heinävaara summaa mielipiteensä: "Kokonaisuutena levy on huima nuorten miesten energialataus josta haistoi vielä 60-luvun soundeja ja tunteen että tämä ei jää tähän ja eihän se jäänyt. Remasterointi on onnistunut nostamaan musiikin esiin pilaamatta soundeja. Turhaan tämä ei ole rock-klassikko."[33]

Merkitys metallimusiikille

Deep Purple in Rockia pidetään nykyään yhtenä oleellisimmista virstanpylväistä metallimusiikin kehittymisessä. Yhtyeelle itselleen se merkitsi kultakauden alkua ja sen menestyksen myötä yhtye suuntasi tyylinsä raskaaseen rockiin, josta se tunnetaan. Heikki Heino toteaa kirjassaan Deep Purple - vuodet 1967–2006:[23]

»Deep Purple in Rock onkin monen fanin mielestä ensimmäinen todellinen Deep Purple -levy. Jotkut jopa väittävät, että In Rock määritteli uuden musiikkityylin – heavy metalin tai hard rockin – siitäkin huolimatta että Led Zeppelin ja Black Sabbath olivat julkaisseet sittemmin klassikkostatuksen saaneet devyyttilevynsä ennen In Rockin ilmestymistä. In Rock on kuitenkin Zeppelinin ja Sabbathin devyytteihin verrattuna kivikova – siltä ei löydy vaikutelmaa pehmentäviä blues- tai folklauluja.»
(Heikki Heino)

Samoin Starostin toteaa In Rockin olevan "klassisen metallialbumin prototyyppi".[29] On kuitenkin huomattava, että In Rockin merkityksestä ja arvostuksesta huolimatta myös Black Sabbathia pidetään huomattavan usein ensimmäisenä varsinaisena heavy metal -yhtyeenä.[47][48]

Kappaleet

  • Kaikki kappaleet on merkitty koko yhtyeen tekemiksi.
  • Kaikki sovitukset: Deep Purple

A-puoli

  1. Speed King – 5.49
  2. Bloodsucker – 4.10
  3. Child in Time – 10.14

B-puoli

  2. Flight of the Rat – 7.51
  3. Into the Fire – 3.28
  4. Living Wreck – 4.27
  5. Hard Lovin' Man – 7.11

Bonusraidat vuoden 1995 juhlapainoksessa (25th Anniversary Edition):

  2. Black Night – 3.28
  3. Studio Chat (1) – 0.28
  4. Speed King – 4.14 (pianoversio)
  5. Studio Chat (2) – 0.25
  6. Cry Free – 3.20 (uudelleenmiksaus)
  7. Studio Chat (3) – 0.05
  8. Jam Stew – 2.30 (aiemmin julkaisematon intrumentaali)
  9. Studio Chat (4) – 0.40
  10. Flight of the Rat – 7.53 (uudelleenmiksaus)
  11. Studio Chat (5) – 0.31
  12. Speed King – 5.52 (uudelleenmiksaus)
  13. Studio Chat (6) – 0.23
  14. Black Night – 4.47 (uudelleenmiksaus)

Kokoonpano

Arvostelut

Lähteet

  • Bloom, Jerry: Musta ritari Ritchie Blackmore. Suomentanut Yasir Gaily. Helsinki: Like Kustannus, 2009. ISBN 978-952-01-0142-8.
  • Charlesworth, Chris: Deep Purple: The Illustrated Biography. Omnibus Press, 1983. ISBN 0-7119-0174-0. (englanniksi) (Kirjassa ei ole sivunumeroita, joten tässä artikkelissa viitataan ajankohtaan, jota sillä hetkellä käsitellään [esimerkiksi April 1976 = vuoden 1976 huhtikuuta käsittelevä kappale]. Nämä viitteet on merkitty englanniksi, sillä kirjan sivujen ulkoreunaan on aina merkitty senhetkinen ajankohta, ja alkukielenä on englanti.)
  • Heino, Heikki: Deep Purple - vuodet 1967–2006. 2. muutettu painos teoksesta Deep Purple - Syvän purppuran vuodet 1967-2004. Tampere: POP-lehti, 2006. ISBN 952-5546-21-7.

Viitteet

  1. ↑ 3 October 1970 - Albums poparchives.com. Viitattu 30. kesäkuuta 2009. (englanniksi)
  2. ↑ http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  3. ↑ http://www.everyhit.com/
  4. ↑ http://norwegiancharts.com/showitem.asp?interpret=Deep+Purple&titel=In+Rock&cat=a
  5. ↑ Tous les Albums de chaque Artiste infodisc.fr. Viitattu 30. kesäkuuta 2009. (ranskaksi)
  6. ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 126, Otava 2006
  7. ↑ http://wm02.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=11:difyxqe5ld6e~T5
  8. ↑ Heino, s.260
  9. ↑ Heino, s. 30.
  10. ↑ Heino, s. 34-35.
  11. ↑ Heino, s. 35-38
  12. ↑ a b Bloom, s. 167.
  13. ↑ a b Charlesworth, January 1970
  14. ↑ a b c Bloom, s. 174.
  15. ↑ a b Heino, s. 38-39.
  16. ↑ Heino, s. 40.
  17. ↑ a b Heino, s. 38.
  18. ↑ Bloom, s. 170
  19. ↑ a b Deep Purple in Rock. (Kansiin painetut perustiedot albumista) Harvest Records, 1970. (englanniksi)
  20. ↑ Bloom, s. 170-171.
  21. ↑ Heino, s. 82.
  22. ↑ Bloom, s. 173.
  23. ↑ a b c Heino, s. 41.
  24. ↑ a b Bloom, s. 164.
  25. ↑ a b c d Heino, s. 42.
  26. ↑ a b Gillan, Ian: Wordography: Speed King gillan.com. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut). Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Charlesworth, 1969
  28. ↑ a b c d e f van der Lee, Matthijs: Deep Purple - Deep Purple In Rock (album review) Sputnikmusic. 10.8.2009. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d e f g h Starostin, George: Deep Purple in Rock starling.rinet.ru. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  30. ↑ Gillan, Ian: Wordography: Bloodsucker gillan.com. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut). Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  31. ↑ Gillan, Ian: Wordography: Child in Time gillan.com. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut). Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  32. ↑ a b c d Rivadavia, Eduardo: Deep Purple in Rock allmusic. All Media Guide. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  33. ↑ a b c Heinävaara, Veli: In Rock 1970 23.01.2006. Perfect Strangers of Finland. Viitattu 8.1.2011. (suomeksi)
  34. ↑ Gillan, Ian: Wordography: Flight of the Rat gillan.com. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut). Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  35. ↑ Flight Of The Rat by Deep Purple Songfacts songfacts.com. songfacts.com. Viitattu 12.1.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Gillan, Ian: Wordography: Into the Fire gillan.com. Caramba! (Ian Gillanin kotisivut). Viitattu 11.1.2011. (englanniksi)
  37. ↑ Heino, s. 89 & 93.
  38. ↑ a b Bloom, s. 173-174.
  39. ↑ Certified Awards Search (Tiedot hopealevystä löytyvät helpoiten valitsemalla hakuehdoksi albumin nimen ('title') ja hakusanalla "Deep Purple In Rock") British Phonographic Industry. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)
  40. ↑ Heino, s. 44.
  41. ↑ RIAA - Gold & Platinum Recordin Industry Association of America. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)
  42. ↑ a b Deep Purple in Rock Discography Deep Purple Appreciation Society. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  43. ↑ Deep Purple in Rock Discography, Page Two Deep Purple Appreciation Society. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  44. ↑ a b Charlesworth, October 1970.
  45. ↑ Rumba 7/2002 (Heino, s. 260)
  46. ↑ Smith, Sid: Deep Purple In Rock Review BBC Music. 18.4.2007. BBC. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  47. ↑ Fletcher, Gordon: Rolling Stone: Sabbath Bloody Sabbath Rolling Stone. Viitattu 10.8.2010. (englanniksi)
  48. ↑ Tyrangiel, Josh: The All-TIME 100 Albums: Paranoid Time. 13.11.2006. Time Inc. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Deep_Purple_in_Rock&oldid=9667233”