Nobel-palkinto
| Nobel-palkinto | |
|---|---|
 Marie Curien Nobel-palkinnon diplomi. |
|
| Palkitaan | Annetaan työstä fysiikan, kemian, kirjallisuuden, rauhan, lääketieteen sekä taloustieteen aloilta. |
| Palkinnon antaja |
Ruotsin akatemia Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia Karoliininen instituutti Norjan Nobel-komitea Ruotsin keskuspankki |
| Maa |
 Ruotsi Norja |
| Ensimmäinen palkinto | 1901 |
| Virallinen internet-sivu | |
Nobel-palkinto (ruots. Nobelpriset, norj. Nobelprisen) on vuosittain fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden, rauhan ja taloustieteen alalla jaettava hyvin merkittävä palkinto.
Nobel-palkinto on ruotsalaisen keksijän Alfred Nobelin (1833–1896) alulle panema ja hänen mukaansa nimetty. Nobel määritteli testamentissaan palkinnon perusteet ja viisi ensimmäistä kategoriaa. Ensimmäiset Nobel-palkinnot jaettiin vuonna 1901. Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi perustettiin 1968.
Nobel-ehdokkaiden valinta on pitkä prosessi, johon kutsutaan tuhansia arvovaltaisia henkilöitä. Ehdokkaat nimetään palkitsemisvuoden tammikuun loppuun mennessä. Sen jälkeen kunkin palkinnon myöntävä instituutio asettaa komitean, joka käy ehdokkaat huolellisesti läpi ja valitsee palkinnon saajan. Palkittujen nimet julkistetaan syksyllä, ja palkintoseremoniat pidetään 10. joulukuuta Tukholmassa ja Oslossa. Palkinnon saajalle annetaan mitali, diplomi ja vajaan miljoonan euron rahapalkinto.
Historia
Ruotsalainen keksijä Alfred Nobel määräsi vuonna 1895 kirjoittamassaan testamentissa, että suurin osa hänen omaisuudestaan käytettäisiin hänen kuolemansa jälkeen viiden palkinnon perustamiseen ”niille, jotka edeltävänä vuonna ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa”. Testamentti määräsi myös, että palkinnot myöntäisi tietyt neljä instituutiota: Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia (fysiikka ja kemia), Karoliininen instituutti (fysiologia tai lääketiede), Ruotsin akatemia (kirjallisuus) sekä Norjan Nobel-komitea (rauha).[1]
Norjan parlamentti hyväksyi testamentin huhtikuussa 1897 ja valitsi Norjan Nobel-komitean jäsenet pian sen jälkeen. Seuraavana vuonna myös ruotsalaiset instituutiot hyväksyivät testamentin. Vuonna 1900 perustettiin Nobel-säätiö rahoittamaan ja valvomaan palkintoa.[2]
Ensimmäiset viisi palkintokategoriaa (fysiikka, kemia, fysiologia tai lääketiede, kirjallisuus ja rauha) perustettiin Nobelin testamentin mukaan, ja ensimmäiset palkinnot jaettiin 10. joulukuuta 1901 päivälleen viisi vuotta Nobelin kuoleman jälkeen. Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi perustettiin vuonna 1968, ja ensimmäinen taloustieteen palkinto annettiin seuraavana vuonna.[3]
Alfred Nobel sääti palkintojen myöntämisperusteet testamentissaan. Vuonna 1900 säädettiin tarkentavia perusteita. Näitä sääntöjä ei sittemmin ole kovin paljon muutettu. Alfred Nobelin epäkäytännöllinen vaatimus, että palkinto myönnetään ”edellisen vuoden” saavutuksista on laajennettu koskemaan pidempää ajanjaksoa. Nobelin vaatimusta kirjallisuuspalkitun töiden ”idealistisesta tendenssistä” tulkitaan nykyisin alkuaikoja löyhemmin.[4]
Vuosina 1940, 1941 ja 1942 ei maailmansodan vuoksi jaettu yhtään Nobel-palkintoa. Vuonna 1916 ensimmäisen maailmansodan aikana jaettiin vain kirjallisuuspalkinto. Viimeisin jakamaton palkinto on vuodelta 1972, jolloin ei jaettu rauhanpalkintoa.[3]
Palkitseminen
Kuka tahansa voidaan palkita kansallisuudesta, rodusta, uskonnosta tai ideologiasta riippumatta. Palkinto voidaan myöntää samalle saajalle useammin kuin kerran. Nobel voidaan myöntää kerrallaan yhdelle, kahdelle tai kolmelle saajalle.[4] Palkinto voidaan myöntää vain yksittäisille ihmisille, paitsi rauhanpalkinto, joka voidaan myöntää myös järjestölle.[5]
Mikä tahansa Nobel-palkinnoista voidaan jättää myöntämättä, jos soveliasta ehdokasta ei löydy tai jos maailmantilanne, kuten maailmansota, estää palkitsemiseen tarvittavan tiedon saannin. Palkinnoista rauhanpalkinto on useimmin jätetty myöntämättä.[4]
Jos palkintoa ei jonain vuonna myönnetä, seuraavana vuonna saatetaan myöntää kaksi palkintoa. Jos palkintoa ei kuitenkaan myönnetä silloinkaan tai jos palkittu kieltäytyy palkinnosta tai ei ota sitä vastaan ennen määräpäivää, palkintosumma palautetaan rahastoon. Kieltäytyneet merkitään kuitenkin Nobel-voittajien luetteloon huomautuksella ”torjui palkinnon”.[4] Vapaaehtoisesti palkinnosta ovat kieltäytyneet Jean-Paul Sartre (kirjallisuuspalkinto 1964) ja Lê Ðức Thọ (rauhanpalkinto 1973).[3] Jotkin hallitukset ovat estäneet kansalaisiaan ottamasta palkintoa vastaan. Esimerkiksi Adolf Hitler kielsi vuonna 1937 saksalaisia ottamasta palkintoa, koska natsivastainen lehtimies Carl von Ossietzky oli saanut vuoden 1935 rauhanpalkinnon.[4]
Palkinnot
Jokaiseen Nobel-palkintoon kuuluu kultainen mitali, diplomi, jossa on tekstilainaus, ja rahasumma.[4]
Rahapalkinto
Rahapalkinnon suuruus riippuu Nobel-komitean tuloista.[4] Vuodesta 2012 alkaen palkintosumma on 8 miljoonaa kruunua eli noin 0,89 miljoona euroa. Taloustieteen palkinto jaetaan Ruotsin keskuspankin lahjoittamilla varoilla.[6] Kahdelle saajalle myönnetty palkinto jaetaan tasan. Jos palkinto myönnetään kolmelle, palkintosumma voidaan jakaa suhteessa 1:1:1 tai 2:1:1.[4]
Mitalit
Alkuperäisistä viidestä palkintomitalista neljä suunnitteli ruotsalainen veistäjä ja kaivertaja Erik Lindberg. Rauhanpalkintomitalin suunnitteli norjalainen veistäjä Gustav Vigeland. Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkintomitali on ruotsalaisen Gunvor Svensson-Lundqvistin suunnittelema.[7]
Lindbergin suunnittelemien mitalien etupuolella on Alfred Nobelin rintakuvan sivuprofiili. Etupuolella on lisäksi teksti ALFR NOBEL ja NAT-MDCCC XXXIII OB-MDCCC XCVI (Nobelin synnyin- ja kuolinvuosi roomalaisin numeroin). Rauhan- ja taloustiedepalkinnon mitaleissa Nobelin kuva on hiukan erimallinen.[7]
Lindbergin suunnittelemien mitalien kääntöpuolten kuvitus on kussakin erilainen, mutta niissä on mitalin kehällä sama latinankielinen teksti Inventas vitam iuvat excoluisse per artes. Rauhanpalkintomitalissa on kääntöpuolella teksti Pro pace et fraternitate gentium. Taloustieteen palkintomitalissa ei ole kääntöpuolella tekstiä lainkaan. Neljässä ruotsalaisessa mitalissa palkinnon saajan nimi on kaiverrettu kääntöpuolelle. Rauhanpalkintomitalissa ja taloustieteen palkintomitalissa saajan nimi on kaiverrettu mitalin reunaan.[7]
Mitalit valmistetaan nykyisin 18 karaatin kullasta. Ne painavat 175 grammaa, paitsi taloustieteen palkintomitali, joka painaa 185 grammaa. Mitalien halkaisija on 66 millimetriä. Vuoteen 1980 asti mitalit tehtiin vielä 23 karaatin kullasta ja ne painoivat 200 grammaa.[7] Mitalit on valmistettu vuodesta 2012 Svenska Medalj AB:ssa, paitsi rauhanmitali, joka valmistetaan Den Kongelige Myntissä Norjan Kongsbergissä.[7]
Diplomi
Kukin palkitseva instituutio on itse suunnitellut jakamansa diplomin. Diplomien visuaalinen tyyli ja kuvituksen teema on vaihtunut useasti, ja kuvituksesta ja kalligrafiasta on vastannut suuri joukko taiteilijoita ja kalligrafeja. Kooltaan diplomit ovat 23 × 35 senttimetriä. Kirjallisuuspalkintodiplomi tehdään pergamentille ja muut diplomit erikoistilauksesta käsintehdylle paperille. Diplomit jaetaan kansissa, joissa on palkitun kullattu monogrammi.[8]
Kaikissa ruotsalaisissa diplomeissa on samanlainen tekstisisältö: saajan nimi ja palkitsemisen perusteet. Norjalaisessa diplomissa ei ole koskaan lukenut palkitsemisen perusteita.[8]
Ehdokkaaksi asettaminen
Nobel-palkinnon saajan valitseminen on perusteellinen prosessi, mikä on osaltaan tehnyt palkinnosta niin arvovaltaisen. Nobel-komiteat lähettävät edellisen vuoden syyskuusta alkaen tuhansille (kutakin palkintoa kohti noin tuhannelle) eri alojen tiedemiehille, eri organisaatioiden ja akatemioiden jäsenille sekä edellisille Nobel-palkinnon saaneille pyynnön asettaa perusteluineen ehdokas seuraavaksi palkinnon saajaksi. Rauhanpalkinnon saajaa voi lisäksi ehdottaa laaja joukko ihmisiä lähinnä politiikasta, kansainvälisestä oikeudesta ja yliopistomaailman eri aloilta[9]. Itseään ei saa ehdottaa. Ehdolleasettajat valitaan siten, että mahdollisimman monet maat ja yliopistot ympäri maailmaa saavat vuosien aikana asettaa ehdokkaita. Vuosittain ehdolle asetetaan 100–250 ehdokasta kuhunkin palkintoryhmään. Ehdokkaiden nimiä ei julkisteta 50 vuoteen. Aikaraja ehdotusten lähettämiseen on 31. tammikuuta.[10][5] Omia rauhanpalkintoehdokkaitaan voivat Norjan Nobel-komitean jäsenet ehdottaa vielä komitean ensimmäisessä kokouksessa.[9]
Voittajien nimeäminen
Fysiikan ja kemian palkinnot sekä Ruotsin keskuspankin talouspalkinnon myöntää Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia, lääketieteen palkinnon Karoliininen instituutti, kirjallisuuden Ruotsin akatemia ja rauhanpalkinnon Norjan Nobel-komitea.[1] Viisihenkisen rauhanpalkintokomitean nimittää Norjan suurkäräjät.[11]
Helmikuun alussa kunkin palkinnon myöntävä instituutio asettaa komitean, joka alkaa käydä läpi ehdokkaita. Se konsultoi ulkopuolisia asiantuntijoita, joiden avulla kunkin ehdokkaan työn alkuperäisyys ja merkitys arvioidaan. Komitea kertoo valintansa syys- tai lokakuuhun mennessä instituutiolle, joka hyväksyy ehdokkaan. Yleensä komitean päätöstä noudatetaan, mutta instituutiot voivat vielä vaihtaa palkinnon saajaa. Lopulliset päätökset on tehtävä 15. marraskuuta mennessä. Päätösprosessi on salainen.[5]
Palkitun nimi julkistetaan samana päivänä, kun valinta on tehty. Vuoden 2016 palkituista tiedotettiin lehdistötilaisuuksissa lokakuun 3. ja 13. päivän välillä.[12]
Palkintoseremoniat
.jpg)
Fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden ja taloustieteen palkintoseremonia pidetään Alfred Nobelin kuoleman muistopäivänä 10. joulukuuta Tukholmassa ja rauhanpalkintoseremonia Oslossa. Palkinnon saajat tulevat yleensä paikalle henkilökohtaisesti ja pitävät luennon.[4] Tukholmassa luennot pidetään palkintoseremoniaa edeltävinä päivinä ja Oslossa palkitsemistilaisuudessa.[13]
Tukholman tilaisuus pidetään Tukholman konserttitalossa. Oslossa tilaisuus on pidetty vuodesta 1991 Oslon kaupungintalolla. Vuosina 1947–1990 tilaisuus järjestettiin Oslon yliopistolla ja sitä ennen Nobel-instituutissa.[14]
Tukholman tilaisuudessa kuullaan ensin palkittujen ja heidän työnsä esittelypuheet. Sen jälkeen Ruotsin kuningas jakaa palkituille kunniakirjan ja mitalin. Tilaisuuden jälkeen järjestetään Tukholman kaupungintalolla juhla-illallinen, johon osallistuu noin 1 300 henkilöä, mukaan lukien Ruotsin kuningaspari ja muita kuninkaallisia sekä hallituksen jäseniä ja kansanedustajia. Tilaisuudet järjestää Nobel-säätiö. Oslossa rauhanpalkinnon jakaa Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja. Tilaisuuteen osallistuu myös Norjan kuningaspari. Illalla järjestetään juhlaillallinen.[14]
Ehdokkaita ja palkittuja
Vuosien 1901 ja 2016 välillä Nobel-palkinto, mukaan lukien taloustieteen palkinto, on jaettu yhteensä 579 kertaa. Viidestä varsinaisesta Nobel-palkinnosta useimmin on jaettu fysiikan palkinto, 110 kertaa, ja harvimmin rauhanpalkinto, 97 kertaa. Taloustieteen palkinto on jaettu 48 kertaa.[3]
Koska palkinto on usein jaettu useamman saajan kesken, palkinnon saajia on ollut yhteensä 911, 885 henkilöä ja 26 järjestöä. Useammin kuin yhden kerran on palkittu neljä henkilöä ja kaksi järjestöä.[3]
Nuorin palkittu on Malala Yousafzai (rauhanpalkinto 2014), joka oli 17-vuotias. Tiedenobelisteista nuorin on Lawrence Bragg (fysiikanpalkinto 1915), joka oli 25-vuotias. Naisia palkituista on 49.[3]
Kuolleena palkitut
Vuodesta 1974 alkaen Nobel-palkinnon saajaksi ei ole saanut ehdottaa kuollutta henkilöä, eikä palkintoa jaeta kuolleelle henkilölle, ellei kuolema ole tapahtunut palkinnon myöntämisen jälkeen. Näin on käynyt viimeksi Ralph M. Steinmanille (lääketieteen palkinto 2011). Hän kuoli kolme päivää ennen palkinnon julkistusta, mutta koska kuolemasta saatiin tietää vasta julkistuksen jälkeen, Steinmanin palkitseminen jätettiin voimaan.[3] Ennen vuotta 1974 Nobel-palkinto oli myönnetty henkilön kuoleman jälkeen kahdesti: Dag Hammarskjöldille (rauhanpalkinto 1961) ja Erik Axel Karlfeldtille (kirjallisuuspalkinto 1931).[3]
Huomionarvoisia tai epätavallisia ehdokkaita
Väkivallattoman vastarinnan kehittäjä ja sen symboli 1900-luvulla, intialainen Mahatma Gandhi ei koskaan saanut Nobelin rauhanpalkintoa, mitä on laajalti ihmetelty. Gandhi nimettiin palkintoehdokkaaksi viisi kertaa vuosien 1937 ja 1948 välillä, ja hän oli kolme kertaa Nobel-komitean kärkiehdokkaiksi nimeämien joukossa. Komitea ei ole koskaan kertonut syytä sille, miksei Gandhia palkittu. Gandhin kuoltua komitea harkitsi rauhanpalkinnon myöntämistä postuumisti, mutta jätti sen lopulta kokonaan jakamatta.[15]
Josif Stalin oli vuosina 1945 ja 1948 asetettu ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi työstään toisen maailmansodan lopettamiseksi. Eräs ruotsalainen kansanedustaja asetti Adolf Hitlerin ehdolle rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1939. Hänen tarkoituksensa oli ilmeisesti satirisoida sitä kautta ruotsalaista poliittista keskustelua. Ehdotus peruttiin nopeasti.[16]
Jane Addamsia ehdotettiin vuosien 1916 ja 1931 välillä Nobel-palkinnon saajaksi 91 kertaa, kunnes hän viimein sai Nobelin rauhanpalkinnon.[16] Toisaalta Emily Greene Balch, Fridtjof Nansen ja Theodore Roosevelt saivat rauhanpalkintonsa heti ensimmäisenä ehdokkaanaolovuotenaan.[16]
Suomalaiset palkitut
Suomalaisista Nobelin palkinnon on saanut kaikkiaan viisi yksittäistä henkilöä: Frans Emil Sillanpää kirjallisuudesta 1939, Artturi Ilmari Virtanen kemiasta 1945, Ragnar Granit lääketieteestä 1967 (tosin Ruotsin kansalaisena), Martti Ahtisaari rauhanpalkinnon 2008 ja Bengt Holmström taloustieteestä 2016.[17]
Lisäksi kaikki YK:n rauhanturvaajana toimineet, suomalaiset mukaan lukien, palkittiin yhteisellä Nobelin rauhanpalkinnolla 1988. Rauhanpalkinto 2007 myönnettiin Hallitustenväliselle ilmastonmuutospaneelille, jonka työhön osallistunut suomalaistutkija Riitta Pipatti oli myös vastaanottamassa palkintoa.[17]
Arvostelua
Nobel-palkinnot ovat usein herättäneet arvostelua. Eniten kiistoja ovat aiheuttaneet kirjallisuuden- ja rauhanpalkinnot ja vähiten fysiikan, kemian sekä fysiologian tai lääketieteen palkinnot.[4] Rauhanpalkinnon kohdalla kiistat ovat usein perustuneet siihen, että palkittu on ollut ajankohtainen ja hyvin kiistanalainen poliittinen toimija. Palkitseminen on myös usein nostanut konflikteja maailman tietoisuuteen, jolloin niiden on saatettu nähdä olevan sekaantumista jonkin maan sisäisiin asioihin. Myös Norjan Nobel-komitean kokoonpanoa on joskus arvosteltu, sillä siinä on vain norjalaisia jäseniä.[18]
Palkintokategoriat
- Nobelin fysiikanpalkinto
- Nobelin kemianpalkinto
- Nobelin lääketieteen palkinto
- Nobelin kirjallisuuspalkinto
- Nobelin rauhanpalkinto
Palkitut
Lähteet
- ↑ a b Nobel Prize: Introduction Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.10.2016.
- ↑ Birgitta Lemmel: The Nobel Foundation: A Century of Growth and Change Nobel Media AB. Viitattu 23.10.2016.
- ↑ a b c d e f g h Nobel Prize Facts Nobel Media AB. Viitattu 23.10.2016.
- ↑ a b c d e f g h i j Nobel Prize: The Prizes Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c The Nobel Prize selection process Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Samuli Harala: Nobel-palkintorahoja leikataan 20 prosentilla Yke Uutiset. 12.6.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 12.6.2012.
- ↑ a b c d e The Nobel Medals and the Medal for the Prize in Economic Sciences Nobel Media AB. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Birgitta Lemmel: The Nobel Diplomas Nobel Media AB. Viitattu 25.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Nomination and Selection of Peace Prize Laureates Nobel Media AB. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Nomination for the Nobel Prizes Nobel Media AB. Viitattu 27.10.2016. (englanniksi)
- ↑ The Norwegian Nobel Committee Nobel Media AB. Viitattu 24.10.2016.
- ↑ Prize Announcement Dates Nobel Media AB. Viitattu 24.10.2016.
- ↑ 10 December - A Magic Date Nobel Media AB. Viitattu 25.10.2016.
- ↑ a b The Nobel Prize Award Ceremonies and Banquets Nobel Media AB. Viitattu 23.10.2016.
- ↑ Øyvind Tønnesson: Mahatma Gandhi, the Missing Laureate Nobel Media AB. Viitattu 24.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Facts on the Nobel Peace Prize Nobel Media AB. Viitattu 24.10.2016.
- ↑ a b Samuli Launonen: He ovat pokanneet aiemmat Nobelit Suomeen – kaikkien aikojen Nobel-saldo riippuu laskutavasta Ilta-Sanomat. 10.10.2016. Viitattu 25.10.2016.
- ↑ Øyvind Tønnesson: Controversies and Criticisms Nobel Media AB. Viitattu 27.10.2016.
Kirjallisuutta
- Källstrand, Gustav: Medaljens framsida: Nobelpriset i pressen 1897–1911. Stockholm: Carlssons, 2012. ISBN 978-91-7331-531-9.
Aiheesta muualla
