Ero sivun ”Tuoksupahkajalka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
olisiko tällaisessa kappalejaossa järkeä? |
lisätty huomio (kts. keskustelu) |
||
| Rivi 37: | Rivi 37: | ||
== Kuvaus == |
== Kuvaus == |
||
Tuoksupahkajalan lakki ja jalan yläosa ovat karkean suomuiset.<ref name="Saar2022" /> Lakin pohjaväri on liilan harmaanruskea, mutta suomut ovat tummemmat. Lakki on kupera, yleensä 1–3 senttimetriä leveä. Heltat ovat melko harvassa. Ne ovat aluksi valkeahkot, myöhemmin vaalean liilanharmaat tai lakin väriset. Jalka on lakkia vaaleampi. Itiöpöly on vaaleankeltaista. Itiöt ovat ei-amyloideja, ohutseinäisiä, muodoltaan ellipsoideja tai munanmuotoisia.<ref name="Ludwig2001" /> Itiöiden pituus on 6,5–9,5 mikrometriä ja leveys 4–6 mikrometriä.<ref name="Saar2022" /> Tuoksupahkajalka tuottaa myös paksuseinäisiä [[kätköitiö]]itä isäntäsienen kudoksen sisälle. Kätköitiöt ovat läpikuultavia ja melko vaihtelevan muotoisia.<ref name="Saar2022" /><ref name="Ludwig2001" /> |
Tuoksupahkajalan lakki ja jalan yläosa ovat karkean suomuiset.<ref name="Saar2022" /> Lakin pohjaväri on liilan harmaanruskea, mutta suomut ovat tummemmat. Lakki on kupera, yleensä 1–3 senttimetriä leveä. Heltat ovat melko harvassa. Ne ovat aluksi valkeahkot, myöhemmin vaalean liilanharmaat tai lakin väriset. Jalka on lakkia vaaleampi. Itiöpöly on vaaleankeltaista. Itiöt ovat ei-amyloideja{{efn|Ei-amyloidi tarkoittaa itiötä, joka ei muuta väriä [[Melzerin liuos|Melzerin liuoksessa]].}}, ohutseinäisiä, muodoltaan ellipsoideja tai munanmuotoisia.<ref name="Ludwig2001" /> Itiöiden pituus on 6,5–9,5 mikrometriä ja leveys 4–6 mikrometriä.<ref name="Saar2022" /> Tuoksupahkajalka tuottaa myös paksuseinäisiä [[kätköitiö]]itä isäntäsienen kudoksen sisälle. Kätköitiöt ovat läpikuultavia ja melko vaihtelevan muotoisia.<ref name="Saar2022" /><ref name="Ludwig2001" /> |
||
Tuoksupahkajalka on helposti tunnistettava sieni.<ref name="Halama2016" /><ref name="Rahko2016">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kaleva.fi/tuoksupahkajalka-yllatti-sieniharrastajat-havainto/1707609| Nimeke = Tuoksupahkajalka yllätti sieniharrastajat – havaintoja kaivataan| Tekijä = Rahko, Pekka| Julkaisu = Kaleva| Ajankohta = 20.9.2016| Viitattu = 9.12.2022}}</ref> Tunnusomaista lajille on voimakas makeahko tuoksu, jota on kuvailtu muun muassa karamellimaiseksi tai hedelmäiseksi.<ref name="Ludwig2001" /><ref name="Rahko2016" /><ref name="Kosonen2009">{{Lehtiviite|Tekijä=Kosonen, Lasse|Otsikko=Tuoksupahkajalka, Squamanita odorata, ensi kertaa Suomessa|Julkaisu=Sienilehti|Ajankohta=2009|Vuosikerta=61|Numero=3|Sivut=87–88|Issn=0357-1335|www=https://www.funga.fi/Sienilehti/SL2009-3.pdf|Tiedostomuoto=pdf|Viitattu=9.12.2022}}</ref> Esimerkiksi [[ryhäpahkajalka]] (''Dissoderma paradoxum'') muodostaa melko samanlaisia itiöemiä kuin tuoksupahkajalka, mutta ryhäpahkajalalta puuttuu voimakas tuoksu.<ref name="Halama2016" /><ref name="Kosonen2009" /> Lisäksi ryhäpahkajalka ei muodosta mukulamaisia epämuodostumia kuten tuoksupahkajalka.<ref name="Halama2016" /> ''[[Dissoderma fimbriatum]]'' on voimakastuoksuinen, mutta se kasvaa [[Kantosienet|kantosienillä]] (''Kuehneromyces'').<ref name="Saar2022" /><ref name="Kosonen2009" /> |
Tuoksupahkajalka on helposti tunnistettava sieni.<ref name="Halama2016" /><ref name="Rahko2016">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kaleva.fi/tuoksupahkajalka-yllatti-sieniharrastajat-havainto/1707609| Nimeke = Tuoksupahkajalka yllätti sieniharrastajat – havaintoja kaivataan| Tekijä = Rahko, Pekka| Julkaisu = Kaleva| Ajankohta = 20.9.2016| Viitattu = 9.12.2022}}</ref> Tunnusomaista lajille on voimakas makeahko tuoksu, jota on kuvailtu muun muassa karamellimaiseksi tai hedelmäiseksi.<ref name="Ludwig2001" /><ref name="Rahko2016" /><ref name="Kosonen2009">{{Lehtiviite|Tekijä=Kosonen, Lasse|Otsikko=Tuoksupahkajalka, Squamanita odorata, ensi kertaa Suomessa|Julkaisu=Sienilehti|Ajankohta=2009|Vuosikerta=61|Numero=3|Sivut=87–88|Issn=0357-1335|www=https://www.funga.fi/Sienilehti/SL2009-3.pdf|Tiedostomuoto=pdf|Viitattu=9.12.2022}}</ref> Esimerkiksi [[ryhäpahkajalka]] (''Dissoderma paradoxum'') muodostaa melko samanlaisia itiöemiä kuin tuoksupahkajalka, mutta ryhäpahkajalalta puuttuu voimakas tuoksu.<ref name="Halama2016" /><ref name="Kosonen2009" /> Lisäksi ryhäpahkajalka ei muodosta mukulamaisia epämuodostumia kuten tuoksupahkajalka.<ref name="Halama2016" /> ''[[Dissoderma fimbriatum]]'' on voimakastuoksuinen, mutta se kasvaa [[Kantosienet|kantosienillä]] (''Kuehneromyces'').<ref name="Saar2022" /><ref name="Kosonen2009" /> |
||
| Rivi 80: | Rivi 80: | ||
== Syötävyys == |
== Syötävyys == |
||
Tuoksupahkajalka ja tummalakitympönen eivät ole [[ruokasieni]]ä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/a/3-5881499| Nimeke = Harvinainen sienilöytö Rovaniemellä?| Tekijä = | Julkaisu = Yle Uutiset| Ajankohta = 15.9.2009| Viitattu = 9.12.2022}}</ref><ref name="first-nature">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.first-nature.com/fungi/hebeloma-mesophaeum.php| Nimeke = ''Hebeloma mesophaeum'' (Pers.) Quél. - Veiled Poisonpie| Tekijä = | Julkaisu = First Nature| Ajankohta = | Viitattu = 9.12.2022}}</ref> Tummalakitympönen saattaa olla myrkyllinen, sillä tympösissä on monia myrkyllisiä lajeja.<ref name="first-nature" /> |
Tuoksupahkajalka ja tummalakitympönen eivät ole [[ruokasieni]]ä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/a/3-5881499| Nimeke = Harvinainen sienilöytö Rovaniemellä?| Tekijä = | Julkaisu = Yle Uutiset| Ajankohta = 15.9.2009| Viitattu = 9.12.2022}}</ref><ref name="first-nature">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.first-nature.com/fungi/hebeloma-mesophaeum.php| Nimeke = ''Hebeloma mesophaeum'' (Pers.) Quél. - Veiled Poisonpie| Tekijä = | Julkaisu = First Nature| Ajankohta = | Viitattu = 9.12.2022}}</ref> Tummalakitympönen saattaa olla myrkyllinen, sillä tympösissä on monia myrkyllisiä lajeja.<ref name="first-nature" /> |
||
== Huomioita == |
|||
{{Huomiolista}} |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 11. joulukuuta 2022 kello 01.27
 |
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Tuoksupahkajalka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Squamanitaceae |
| Suku: | Dissoderma |
| Laji: | odoratum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
Tuoksupahkajalka (Dissoderma odoratum, syn. Squamanita odorata) on Squamanitaceae-heimoon kuuluva sienilaji. Se on tunnusomaisen voimakastuoksuinen laji, joka loisii tummalakitympösen (Hebeloma mesophaeum) itiöemillä. Tuoksupahkajalka on harvinainen laji, jota tavataan lähinnä Euroopassa.
Loisiminen
Tuoksupahkajalka loisii tummalakitympösen (Hebeloma mesophaeum) itiöemillä. Loinen muuttaa isäntänsä itiöemän okranväriseksi, mukulamaiseksi epämuodostumaksi, jossa alkuperäinen lakki ja jalka ovat surkastuneet. Isäntäsienen kudoksesta ja loissienen rihmoista koostuvaa epämuodostumaa ei enää tunnista tummalakitympöseksi, mutta se saattaa vielä haista ja maistua retiisimäiseltä.[3][4] Tummalakitympösen itiöemät ovat luonnostaan melko hoikkia, mutta tuoksupahkajalan paisuttamat epämuodostumat voivat olla alkuperäistä itiöemää suurempia.[5] Tuoksupahkajalan omat itiöemät ovat pieniä ja lyhytjalkaisia, ja ne kasvavat rykelmänä epämuodostuman päälle.[3][6] Yhdessä rykelmässä voi olla yli kymmenen tuoksupahkajalan itiöemää, mutta joskus harvoin itiöemät voivat kasvaa myös yksitellen.[7]
Tuoksupahkajalka on tiettävästi heimonsa ainoa laji, jonka isäntälaji kuuluu tympösten sukuun (Hebeloma).[6] Koska tuoksupahkajalka kasvaa itiöemillä, jotka ovat epämuodostuneet tunnistuskelvottomiksi, sen isäntäsienen varmistaminen kesti kauan. Lajia oli kuitenkin löydetty Tanskasta tummalakitympösen yhteydestä, mikä antoi ehdokkaan mahdolliseksi isäntälajiksi. Varmistus asialle saatiin vuonna 2007 julkaistun molekyylitutkimuksen myötä.[3][8] Ei ole tiedossa, kasvaako tuoksupahkajalka muillakin tympösten suvun lajeilla.[3]
Kuvaus
Tuoksupahkajalan lakki ja jalan yläosa ovat karkean suomuiset.[6] Lakin pohjaväri on liilan harmaanruskea, mutta suomut ovat tummemmat. Lakki on kupera, yleensä 1–3 senttimetriä leveä. Heltat ovat melko harvassa. Ne ovat aluksi valkeahkot, myöhemmin vaalean liilanharmaat tai lakin väriset. Jalka on lakkia vaaleampi. Itiöpöly on vaaleankeltaista. Itiöt ovat ei-amyloideja[a], ohutseinäisiä, muodoltaan ellipsoideja tai munanmuotoisia.[7] Itiöiden pituus on 6,5–9,5 mikrometriä ja leveys 4–6 mikrometriä.[6] Tuoksupahkajalka tuottaa myös paksuseinäisiä kätköitiöitä isäntäsienen kudoksen sisälle. Kätköitiöt ovat läpikuultavia ja melko vaihtelevan muotoisia.[6][7]
Tuoksupahkajalka on helposti tunnistettava sieni.[3][9] Tunnusomaista lajille on voimakas makeahko tuoksu, jota on kuvailtu muun muassa karamellimaiseksi tai hedelmäiseksi.[7][9][10] Esimerkiksi ryhäpahkajalka (Dissoderma paradoxum) muodostaa melko samanlaisia itiöemiä kuin tuoksupahkajalka, mutta ryhäpahkajalalta puuttuu voimakas tuoksu.[3][10] Lisäksi ryhäpahkajalka ei muodosta mukulamaisia epämuodostumia kuten tuoksupahkajalka.[3] Dissoderma fimbriatum on voimakastuoksuinen, mutta se kasvaa kantosienillä (Kuehneromyces).[6][10]
Levinneisyys
Tuoksupahkajalka kuvattiin alun perin Alankomaista vuonna 1918.[6] Lajia pidettiin aluksi Alankomaiden kotoperäisenä lajina, mutta vuonna 1948 sitä havaittiin Tanskasta ja myöhemmin myös muista Euroopan maista.[11] Vuoteen 2012 mennessä tuoksupahkajalan itiöemiä oli löydetty edellä mainittujen maiden lisäksi ainakin Saksasta, Norjasta, Sveitsistä, Ruotsista, Suomesta ja Isosta-Britanniasta.[10][11][12] 2000-luvulla ympäristönäytteiden DNA-sekvensointiin perustuva metaviivakoodaus on paljastanut tuoksupahkajalan Virosta ja Latviasta ilman itiöemien havainnoimista.[6]
Suomessa tuoksupahkajalka tunnistettiin ensimmäistä kertaa Tampereelta vuonna 2008. Sitä ennen lajia oli jo havaittu Ruotsista ja Norjasta.[10] Myöhemmin Suomessa on tehty uusia löytöjä Kajaanista, Oulusta ja Rovaniemeltä. On mahdollista, että tuoksupahkajalka on Suomeen äskettäin saapunut, nyt voimakkaasti leviämään lähtenyt laji. Isäntälaji tummalakitympönen on Suomessa hyvin yleinen, mikä saattaa mahdollistaa myös tuoksupahkajalan yleistymisen.[9]
Tuoksupahkajalka on etupäässä eurooppalainen laji, mutta vuonna 1951 sitä löydettiin Washingtonin osavaltiosta Yhdysvalloista.[6][13] Lajimääritys varmistettiin geneettisesti vuonna 2022, ja se on toistaiseksi ainoa löytö Pohjois-Amerikasta. Japanista tehdyt havainnot edustavat tosiasiassa lajia Dissoderma phaeolepioticola, jonka isäntälaji on kultasieni (Phaeolepiota aurea).[6]
Elinympäristö
Tuoksupahkajalan elinympäristön määrää tummalakitympösen esiintyminen. Tummalakitympöstä ja siten myös tuoksupahkajalkaa tavataan monenlaisissa elinympäristöissä, kuten lehti- ja havumetsissä, hiekkadyyneillä, puistoissa ja puutarhoissa. Merkittävä osa havaituista tuoksupahkajaloista on peräisin ruderaattialueilta ja muilta ihmisen muokkaamilta alueilta. Tyypillisiä löytöpaikkoja ovat esimerkiksi yleisten kulkuväylien ja nurmikoiden reunat.[3][9] On esitetty, että tummalakitympönen saattaa olla ihmisen muokkaamissa ympäristöissä alttiimpi tuoksupahkajalan loisinnalle. Toisaalta näissä ympäristöissä sienet voivat olla paremmin näkyvillä kuin luonnonympäristöissä, mikä voi myös selittää havaintojen määrän.[8]
Kun tuoksupahkajalka on löytänyt sopivan elinympäristön, se voi kasvaa siellä pitkään. Esimerkiksi Sveitsissä tuoksupahkajalka kasvoi samassa paikassa yli 13 vuotta. On epäselvää, miten tämä on mahdollista, koska tuoksupahkajalka on tiettävästi loinen vain itiöemillä eikä sienirihmastolla. Yksi mahdollisuus on se, että tuoksupahkajalka jättää jälkeensä kätköitiöitä, jotka itävät aina uudelleen tummalakitympösen itiöemillä.[8][14]
Uhanalaisuus
| Maa | Uhanalaisuusarvio | Vuosi | Lähde |
|---|---|---|---|
| Alankomaat | Erittäin uhanalainen (bedreigd) | 2009 | [15] |
| Norja | Vaarantunut (VU) | 2021 | [16] |
| Ruotsi | Puutteellisesti tunnettu (DD) | 2020 | [17] |
| Suomi | Elinvoimainen (LC) | 2019 | [1] |
| Sveitsi | Äärimmäisen uhanalainen (CR) | 2007 | [18] |
| Tanska | Vaarantunut (VU) | 2019 | [19] |
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) ei ole arvioinut tuoksupahkajalan uhanalaisuutta. Lajia pidetään maailmanlaajuisesti hyvin harvinaisena.[20] Maaperänäytteiden metaviivakoodauksen tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että tuoksupahkajalka ei välttämättä ole yhtä harvinainen kuin havaittujen itiöemien määrästä voisi päätellä. Esimerkiksi Virosta on havaittu tuoksupahkajalan DNA:ta, vaikka lajin itiöemiä ei ole löydetty. Tummalakitympönen on melko yleinen laji Virossa, mutta tuoksupahkajalan itiöemien esiintyminen on jostain syystä jäänyt huomaamatta.[6]
Tuoksupahkajalka on monissa Euroopan maissa luokiteltu uhanalaiseksi,[3] mutta Suomessa se arvioitiin elinvoimaiseksi vuonna 2019.[1] Uhanalaisuuden arvioimista vaikeuttaa se, että ei tiedetä, kuinka hyvin havaittujen itiöemien määrä vastaa lajin todellista runsautta.[6][17] Lisäksi tummalakitympösen ekologiaa ja mahdollisia uhkia ei ymmärrettä kunnolla. Näistä syistä laji on Ruotsissa luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi.[17]
Taksonomia
Tuoksupahkajalan kuvasi Catharina Cool vuonna 1918 nimellä Lepiota odorata. Vuonna 1946 Emil J. Imbach kuvasi Squamanita-suvun, johon hän luokitteli muun muassa tuoksupahkajalan (Squamanita odorata). Vuonna 2022 Squamanita jaettiin kahtia, koska suku oli fylogeneettisten analyysien perusteella parafyleettinen eli epäluonnollinen ryhmitys. Tuoksupahkajalka siirrettiin Dissoderma-sukuun, ja se sai nimen Dissoderma odoratum. Vaikka tuoksupahkajalka ei ole Dissoderma-suvun tyyppilaji, se on sukunsa ensimmäisenä kuvattu laji.[6]
Syötävyys
Tuoksupahkajalka ja tummalakitympönen eivät ole ruokasieniä.[21][22] Tummalakitympönen saattaa olla myrkyllinen, sillä tympösissä on monia myrkyllisiä lajeja.[22]
Huomioita
- ↑ Ei-amyloidi tarkoittaa itiötä, joka ei muuta väriä Melzerin liuoksessa.
Lähteet
- ↑ a b c Tuoksupahkajalka – Squamanita odorata Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ Dissoderma odoratum (Cool) I. Saar & Thorn Index Fungorum. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Halama, Marek: Squamanita odorata (Agaricales, Basidiomycota), new mycoparasitic fungus for Poland. Polish Botanical Journal, 2016, 61. vsk, nro 1, s. 181–186. doi:10.1515/pbj-2016-0008. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Redhead, S. A. et al.: Squamanita contortipes, the Rosetta Stone of a mycoparasitic agaric genus. Canadian Journal of Botany, joulukuu 1994, 72. vsk, nro 12, s. 1812–1824. NRC Research Press. doi:10.1139/b94-223. ISSN 0008-4026. (englanniksi)
- ↑ Henrici, Alick: Squamanita in Britain and Europe. Field Mycology, huhtikuu 2013, 14. vsk, nro 2, s. 56–63. doi:10.1016/j.fldmyc.2013.03.008. ISSN 1468-1641. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Saar, Irja et al.: A phylogenetic overview of Squamanita, with descriptions of nine new species and four new combinations. Mycologia, 4.7.2022, 114. vsk, nro 4, s. 769–797. Taylor & Francis. doi:10.1080/00275514.2022.2059639. ISSN 0027-5514. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ludwig, Erhard: Pilzkompendium, s. 656–657. Eching: IHW-Verl, 2001. ISBN 3-930167-43-3. (saksaksi)
- ↑ a b c Mondiet, Nicolas & Dubois, Marie-Pierre & Selosse, Marc-André: The enigmatic Squamanita odorata (Agaricales, Basidiomycota) is parasitic on Hebeloma mesophaeum. Mycological Research, toukokuu 2007, 111. vsk, nro 5, s. 599–602. doi:10.1016/j.mycres.2007.03.009. ISSN 0953-7562. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Rahko, Pekka: Tuoksupahkajalka yllätti sieniharrastajat – havaintoja kaivataan Kaleva. 20.9.2016. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ a b c d e Kosonen, Lasse: Tuoksupahkajalka, Squamanita odorata, ensi kertaa Suomessa. Sienilehti, 2009, 61. vsk, nro 3, s. 87–88. ISSN 0357-1335. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.12.2022.
- ↑ a b Arnolds, E. J. M.: Biogeography and Conservation. Teoksessa Kubicek, Christian P. & Druzhinina, Irina S.: Environmental and Microbial Relationships, s. 112. Berlin: Springer, 2007. ISBN 978-3-540-71839-0. Google-kirjat (viitattu 9.12.2022). (englanniksi)
- ↑ Leach, John: Squamanita odorata found in Britain. Field Mycology, huhtikuu 2013, 14. vsk, nro 2, s. 53–55. doi:10.1016/j.fldmyc.2013.03.007. ISSN 1468-1641. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Stuntz, D. E. & Isaacs, B. F.: Pacific Northwestern Fungi. I. Mycologia, 1.5.1962, 54. vsk, nro 3, s. 272–298. Taylor & Francis. doi:10.1080/00275514.1962.12025000. ISSN 0027-5514. (englanniksi)
- ↑ Griffith, Gareth W. et al.: Strangler unmasked: Parasitism of Cystoderma amianthinum by Squamanita paradoxa and S. pearsonii. Fungal Ecology, kesäkuu 2019, 39. vsk, s. 131–141. doi:10.1016/j.funeco.2018.11.012. ISSN 1754-5048. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Odeurzwam (Squamanita odorata) Beschermde natuur in Nederland. Ministerie van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit. Viitattu 9.12.2022. (hollanniksi)
- ↑ Brandrud, T. E. et al.: Duftknollsliresopp Squamanita odorata (Cool) Imbach Rødlista for arter 2021. 24.11.2021. Artsdatabanken. Viitattu 9.12.2022. (norjaksi)
- ↑ a b c Doftknölfoting Artfakta. SLU Artdatabanken. Viitattu 9.12.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Senn-Irlet, Beatrice & Bieri, Guido & Egli, Simon: Rote Liste der gefährdeten Grosspilze der Schweiz, s. 52. Bern: Bundesamt für Umwelt & WSL, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.12.2022). (saksaksi)
- ↑ Vellugtende knoldfod Danmarks Svampeatlas. Viitattu 9.12.2022. (tanskaksi)
- ↑ Squamanita odorata The Global Fungal Red List Initiative. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ Harvinainen sienilöytö Rovaniemellä? Yle Uutiset. 15.9.2009. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ a b Hebeloma mesophaeum (Pers.) Quél. - Veiled Poisonpie First Nature. Viitattu 9.12.2022.
| ||||||||||