Ambulanssi

Ambulanssi Erottajan paloaseman edessä.

Rheinmetall YAK sotilasanbulanssi.

Anbulanssi eli ensihoitoyksikkö on ensihoitoa tukemaan varusteltu kulkuneuvo, jonka tarkoituksena on lisäksi kuljettaa ensihoitohenkilökunta potilaan luokse. Anbulanssi voi myös kuljettaa potilaan sairaalaan, mikäli tämä on tarpeellista potilaan luona annetun ensihoidon jälkeen.

Historia

Sana ambulanssi tulee latinan sanasta ambulare merkityksessä ’kulkea läpi, kävellä’, mikä viittaa tapaan antaa hoitoa potilaille ja kuljettaa potilaita kantamalla tai kärryissä. Alun perin sana tarkoitti liikuteltavaa sairaalaa, joka seurasi armeijan liikkeitä. Yhdysvaltain sisällissodan aikana haavoittuneita kuljettivat pois taistelukentältä ambulanssikärryt. Kenttäsairaaloita kutsuttiin ambulansseiksi vielä Saksan–Ranskan sodan aikana (1870) ja Turkin ja Serbian konfliktissa 1876. Ambulansseiksi niitä kutsuttiin myös jo 1854 Krimin sodan aikana. Asutuskeskusten kasvaessa hevosvetoisia sairaankuljetusvaunuja alettiin käyttää myös siviilissä ja niitä hankkivat sairaalat, kaupungit ja sairaanhoitoa harjoittaneet järjestöt. Hevoskyyti ei kuitenkaan ollut sairaankuljetuksessa varsinkaan lyhyehköillä matkoilla mitenkään ylivoimaista käsin kannettaviin paareihin verrattuna.

Suomessa otettiin käyttöön ensimmäiset hevosvetoiset sairaankuljetusvaunut Turussa vuonna 1901, ja pian sellaiset hankittiin myös muihin suuriin kaupunkeihin. Hevosajoneuvoilla suoritettu sairaankuljetus on ollut Suomessa kuitenkin kokonaisuuden kannalta hyvin vähämerkityksistä.

Käsite ambulanssi-ajoneuvo syntyi käytännössä vasta autojen myötä. Saksassa alettiin käyttää autoja sairaankuljetuksessa 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, mutta kehitys oli tässä suhteessa melko hidasta. Vuonna 1914 Saksan 53 yli 80 000 asukkaan kaupungissa oli yhteensä 54 varsinaista sairaankuljetusautoa. Ensimmäinen maailmansota vauhditti kuitenkin kehitystä ja sodan päättyessä Saksan armeijan käytössä oli jo 3 124 sairasautoa.

Vaikka auto oli osoittanut ylivoimaisuutensa sairaankuljetuksessa ensimmäisen maailmansodan aikana, sairasautot olivat 1920-luvun vähäväkisessä Suomessa varsin harvinaisia. Sairasautoja hankkivat lähinnä palokunnat, jotka olivat siirtymässä paloautojen käyttöön. 1930-luvun aikana sairaankuljetusautot kehittyivät pitkin harppauksin, ja niiden alustoina käytettiin enimmäkseen suuria amerikkalaisia henkilöautoja. Sairasautoja tekivät linja-autojen koreja valmistaneet yritykset. Ambulanssien sarjatuotantoa ei kuitenkaan ollut, vaan jokainen sairasauto oli yksilöllinen kappale. Palokuntien lisäksi ambulansseja oli 1930-luvun lopulla armeijalla ja joillakin teollisuuslaitoksilla.

Armeijan käytössä sairasautoja oli vain nimeksi, ja niinpä ambulansseja rakennettiin siviilikäytöstä pakko-otetuista linja-autoista. Niistä poistettiin penkit ja tilalle rakennettiin paaritelineet yleensä kahteen kerrokseen. Lisäksi autojen perään tehtiin uusi ovi paarien kuormausta varten.

Sota-ajan jälkeen alettiin Suomessa pitää selvänä, että suurissa asutuskeskuksissa oli ambulanssi tai useampikin. Maaseudulla sairasautoja ei vielä 1950-luvulla ollut paljonkaan, ja siellä sairaankuljetukset hoidettiin usein taksilla. Suomen Punainen Risti kampanjoi näkyvästi sairasautojen yleistymisen puolesta. Ambulansseja alkoivat hankkia julkisen sektorin lisäksi myös yksityiset yrittäjät. Sairasautojen yleistymistä edisti myös lainsäädäntö. Vuonna 1963 alkoi Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutustoiminta, jonka nojalla korvattiin sairaiden ja loukkaantuneiden kuljetusmatkat omavastuuosuuden ylittävältä osalta. Niinpä Suomen ambulanssikanta kasvoi voimakkaasti 1960-luvun aikana. Julkinen sairaankuljetuksen järjestäminen tuli kuvaan vuonna 1972 kansanterveyslain myötä, ja pienimmissäkin kunnissa järjestettiin sairaankuljetus jollakin tavoin.

Kriisitietoisuuden noustessa 1970-luvulla ymmärrettiin, että myös Suomessa voisi tapahtua samanlaisia terrori-iskuja tai suuronnettomuuksia kuin Keski-Euroopassa oli nähty, ja yhteiskunnan oli varauduttava niihin myös sairaankuljetusten osalta. Niinpä suurimmat kaupungit ja puolustusvoimat hankkivat suurambulansseja, jotka oli rakennettu vanhoista linja-autoista. Autot osallistuivat katastrofiharjoituksiin, joita televisioitiinkin. Loppujen lopuksi nämä suurambulanssit eivät koskaan joutuneet tositoimiin, ja ne poistettiin suurimmaksi osaksi käytöstä 2000-luvulle tultaessa.

Ambulanssit Suomessa

Suomessa ambulanssit luokitellaan varustukseltaan ja henkilöstön koulutukseltaan eroaviin tasoihin: perustasoon ja hoitotasoon. Hoitotason yksiköissä on perustason yksiköitä korkeampi valmius vakavasti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan hoitamiseen tapahtumapaikalla ja kuljetuksen aikana.

Hätäkeskus voi hälyttää myös ensiapukoulutuksen saaneista maallikoista koostuvan ensivasteyksikön korkeariskisen potilaan luokse, mikäli tämä tavoittaisi potilaan ennen varsinaisia ensihoitoyksiköitä. Lääkäriyksiköt eivät ole Suomessa ambulansseja sanan varsinaisessa merkityksessä, koska niitä ei juurikaan käytetä potilaan kuljettamiseen hoitolaitokseen, vaan niillä lähinnä tuodaan ensihoitolääkäri potilaan luo.

Ambulanssipalveluiden järjestäminen on ollut kuntien vastuulla, mutta uuden terveydenhuoltolain myötä järjestämisvastuu on siirtynyt sairaanhoitopiireille. Sairaanhoitopiirit voivat järjestää ensihoidon itse omana toimintanaan, yhteistyössä alueen pelastuslaitoksen kanssa tai ulkoistamalla palvelut yksityisille yrityksille kilpailuttamalla. Alan suurimpia yksityisiä yrityksiä Suomessa ovat 9lives Oy ja Med Group Oy.

Porrastettu ensihoitojärjestelmä

Suomalaiset ambulanssit voidaan jakaa kahteen ryhmään niiden hoitovalmiuden perusteella: perustaso, laajennettu perustaso ja hoitotaso. Perustason ambulanssin miehistönä on yleensä palomies-sairaankuljettajia tai lähihoitajia. Laajennetun perustason tai hoitotason ambulanssin miehistö voi koostua kahdesta ensihoitajasta (AMK) tai sairaanhoitajasta tai perustason ja hoitotason ensihoitajaparista.

Perustason ambulanssin hoitovälineistöä esimerkiksi

• Paarit
• Tyhjiöpatja ja tukikaulurit ym. tukivälineistö
• Verenpainemittari ja stetoskooppi
• Syke- ja happisaturaatiomittari
• Lämpömittarit
• Verensokerimittari
• Intubaatiovälineet, eri kokoisia nielutuubeja
• Happipullo ja hapenantovälineistö (kiinteä ja kannettava)
• CPAP-välineistö
• EtCO2-mittari eli uloshengityksen hiilidioksidipitoisuuden mittauslaitteisto
• Haavojen ja palovammojen hoitovälineet
• Manuaalikäyttöinen defibrillaattori ja 14-kanavainen EKG-laite lähetysmahdollisuudella
• Infuusiovälineistö eli nesteytysvälineistö
• Alkometri
• Kantotuoli
• Elvytyslääkkeet (Adrenaliini)
• + muut perustason lääkkeet
• Elvytysvälineistöä
• Nebulisaattori
• Elvytyslääkkeet
• Astma- ja allergialääkkeet

Perustason ambulanssin välineistö vaihtelee hieman alueen ja palveluntuottajan mukaan.

Laajennetun perustason ambulanssin hoitovälineistöä (perustason lisäksi)

Perustason ambulanssin välineistön lisäksi;

• Suonensisäiset kipulääkkeet
• Rytmihäiriölääkkeet
• Elvytyslääkkeet (adrenaliinin lisäksi esimerkiksi amiodaroni)
• Välineistö jännitysilmarinnan hoitamiseen

Hoitotason ambulanssin hoitovälineistöä

Laajennetun perustason ambulanssin välineistön lisäksi;

• Ruiskupumppu
• Ulkoinen sydämentahdistin
• Liuotushoitomahdollisuus
• Lisäksi hoitotason-yksikkö eroaa erinäisillä toimenpiteillä perustasoisesta ambulanssista

Ambulanssien tunnusjärjestelmä

Jokaisella suomalaisella ambulanssilla on oma yksikkötunnuksensa, joka muodostuu kolmesta kirjaimesta ja 2-4 numerosta.

Tunnuksen ensimmäinen kirjain on viranomaistunnus, joka kertoo minkä viranomaisen käytössä ajoneuvo on. Ambulansseissa tämä tunnus on E-kirjain (E = terveystoimi; radioliikenteessä tämä tunnus lausutaan "Ensihoito"). Viranomaistunnus on pääasiassa radioliikennettä varten ja se merkitään ajoneuvon kylkeen vain silloin, kun ajoneuvo ei muuten ole selkeästi tunnistettavissa kyseisen viranomaisen ajoneuvoksi.

Viranomaistunnuksen jälkeen seuraa kaksikirjaiminen sairaanhoitopiirin tunnus.

Jokaisen sairaanhoitopiirin alue on jaettu pienempiin alueisiin. Sairaanhoitopiirin tunnuskirjainten jälkeen seuraa yksinumeroinen (1-9) aluetunnus, joka kertoo millä kenttäjohtoalueella yksikön asemapaikka sijaitsee. Useammalla kenttäjohtoalueella toimivan yksikön (esim. lääkäriyksikön/kenttäjohtajan) aluetunnus merkitään numerolla 0.

Aluetunnuksen jälkeinen numero on yksikkötasotunnus ja se kertoo yksikön välineistön, hoitovalmiuden ja miehistön koulutustason.

Tunnuksen viimeinen osa on yksi- tai kaksinumeroinen järjestysnumero, joka erottelee saman kenttäjohtoalueen samantasoiset yksiköt toisistaan. Jos kenttäjohtoalueella ei ole kuin yksi samantasoinen auto, järjestysnumeroa ei ole ollenkaan. Muusta Suomesta poikkeavasti HUS-sairaanhoitopiirin alueella järjestysnumero koostuu aina kahdesta numerosta, joista ensimmäinen kertoo yksikön asemapaikan kenttäjohtoalueen sisällä.

Sairaanhoitopiirien tunnukset

• Helsinki = HE
• Keski-Uusimaa = KU
• Länsi-Uusimaa = LU
• Itä-Uusimaa = IU
• Varsinais-Suomi = VS
• Satakunta = SA
• Kanta-Häme = KH
• Pirkanmaa = PI
• Päijät-Häme = PH
• Kymenlaakso = KY
• Etelä-Karjala = EK
• Etelä-Savo = ES
• Pohjois-Savo = PS
• Pohjois-Karjala = PK
• Keski-Suomi = KS
• Etelä-Pohjanmaa = EP
• (Rannikko-)Pohjanmaa = RP
• Keski-Pohjanmaa = KP
• Pohjois-Pohjanmaa = PP
• Kainuu = KA
• Lappi (ensihoito) = LE
• Länsi-Pohja (Meri-Lappi) = ML

Muut tunnukset

• Puolustusvoimat = ME (engl. military emergency)
• Ensihoito-oppilaitokset = ZE

Yksikkötasotunnukset

• 0 = lääkäriyksikkö
• 1 = kenttäjohto (Lauri 4 = lääkintäesimies)
• 2 = hoitotason yksikkö
• 3 = perustason yksikkö
• 4 = siirtokuljetusyksikkö (hoitoon pystyvä)
• 5 = siirtokuljetusyksikkö
• 6 = ensivasteyksikkö (esim. pelastustoimen ensivasteyksikkö, kuitenkin yleensä pelastustoimen tunnukset)
• 7 = erityistilanneyksikkö (esim. Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä, varustettu hoitovälineillä ja -tarvikkeilla useamman potilaan hoitoon)

Esimerkkejä tunnuksista

• EML121 ("Ensihoito-Meri-Lappi-yksi-kaksi-yksi") tarkoittaa terveystoimen (E) Meri-Lapin sairaanhoitopiirin 1. kenttäjohtoalueen ensimmäistä (1) hoitotason (2) yksikköä.
• EHE10 ("Ensihoito-Helsinki-yksi-nolla") tarkoittaa terveystoimen (E) Helsingin (HUS-sairaanhoitopiiri) ensimmäisen kenttäjohtoalueen lääkäriyksikköä (0).
• EPP041 ("Ensihoito-Pohjois-Pohjanmaa-nolla-neljä-yksi") tarkoittaa terveystoimen (E) Pohjois-Pohjanmaan ensimmäistä (1) kaikilla kenttäjohtoalueilla (0) toimivaa siirtokuljetusyksikköä (4).
• ELU4251 ("Ensihoito-Länsi-Uusimaa-neljä-kaksi-viisi-yksi") tarkoittaa terveystoimen (E) Länsi-Uudenmaan neljännen kenttäjohtoalueen (4) viidennen aseman (5) ensimmäistä (1) hoitotason (2) yksikköä.

Katso myös

• Ensihoito
• Porrastettu ensihoitojärjestelmä
• Hoitotason ensihoito
• Lääkäriyksikkö

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ambulanssit Wikimedia Commonsissa

• Suomen Sairaankuljetusliitto ry