Ero sivun ”Aino Lohikoski” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p lp
Rivi 1: Rivi 1:
'''Aino Lohikoski''' ([[4. maaliskuuta]] [[1898]] [[Helsinki]] – [[12. kesäkuuta]] [[1981]] Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Teatterissa hän tulkitsi muun muassa [[Minna Canth]]in näytelmien hahmoja. Lisäksi hän näytteli sivuosia useissa elokuvissa, kuten ''Niskavuoren naiset'' ja ''Valkoiset ruusut''.
'''Aino Lohikoski''' ([[4. maaliskuuta]] [[1898]] [[Helsinki]] – [[12. kesäkuuta]] [[1981]] Helsinki{{lähde|kuolinpaikka}}) oli suomalainen näyttelijä. Teatterissa hän tulkitsi muun muassa [[Minna Canth]]in näytelmien hahmoja. Lisäksi hän näytteli sivuosia useissa elokuvissa, kuten ''Niskavuoren naiset'' ja ''Valkoiset ruusut''.


==Elämä ja ura==
==Elämä ja ura==

Versio 6. joulukuuta 2012 kello 21.03

Aino Lohikoski (4. maaliskuuta 1898 Helsinki12. kesäkuuta 1981 Helsinkilähde?) oli suomalainen näyttelijä. Teatterissa hän tulkitsi muun muassa Minna Canthin näytelmien hahmoja. Lisäksi hän näytteli sivuosia useissa elokuvissa, kuten Niskavuoren naiset ja Valkoiset ruusut.

Elämä ja ura

Ennen näyttelijän uraansa Lohikoski toimi konttorialalla. Hän opiskeli laulua Annikki Uimosen ja Greta Aaltonen-Saarisen johdolla. Lohikoski aloitti ammattilaisuransa Kuopion Työväen Teatterissa vuonna 1920. Hän työskenteli myös Viipurin Työväen Teatterissa, Koiton Näyttämöllä ja Kansan näyttämöllä.[1]

Lohikosken näyttämötöitä olivat muun muassa nimiosa Minna Canthin Anna Liisassa, Liisan osa Pohjalaisissa sekä Desdemona Othellossa. Canthin klassikkonäytelmässä Työmiehen vaimo Lohikoski tulkitsi Homsantuun roolin. Hänellä oli myös lukuisia nimiosia opereteissa, joista mainittakoon Onnetar, Katja ja Frasquita.

Aino Lohikoski näytteli sivuosia kymmenissä suomalaisissa pitkissä näytelmäelokuvissa. Usein hänen valkokangasosansa olivat päähenkilön äiti tai täti, myös lukuisat maalaistalojen emännät ja piiat saivat Lohikoskesta tulkitsijansa. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1925 Liisan roolilla Jalmari Lahdensuon mykkäfilmissä Pohjalaisia. Lohikoski teki säännöllisesti elokuvatöitä vuodesta 1934 aina vuoteen 1959. Valentin Vaalan Hella Wuolijoki -filmatisoinnissa Juurakon Hulda (1937) hänellä oli Miinan osa. Niin ikään Vaalan elokuvassa Niskavuoren naiset (1938) hän oli Sentraali-Sandra. Toisen maailmansodan aikana Lohikoski näytteli eri rooleja muun muassa Suomisen perheestä kertovissa elokuvissa. Vuonna 1949 hän tulkitsi Anna-tädin osan elokuvassa Jossain on railo. Hänen viimeinen elokuvaosansa oli torpparin vaimo Edvin Laineen Väinö Linna -filmatisoinnissa Akseli ja Elina (1970). Lisäksi Lohikoski teki rooleja lyhyissä fiktioissa ja toimi selostajana useissa dokumenteissa.

Filmografia (pitkät fiktioelokuvat)

Lähteet ja viitteet

  • Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, Kustannusliike Opas, Viipuri 1930
  • Elonet Aino Lohikoski
  1. Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, artikkeli "Lohikoski, Aino"

Aiheesta muualla