Timo Vuorikoski

Vuorikoski 1960-luvun lopulla.

Timo Juhani Vuorikoski (s. 7. kesäkuuta 1945 Helsinki ) on muotokuvamaalauksiin erikoistunut taidemaalari ja Sara Hildénin taidemuseon entinen johtaja. Vuorikoski asuu ja työskentelee vakituisesti Tampereella, lisäksi hänellä on ateljee Vihdissä.

Perhe ja varhaisvaiheet

Vuorikosken puoliso on Anna-Riitta Vuorikoski, ja heillä on kolme lasta. Vuorikosken vanhemmat olivat ekonomi Veikko Väinö Vuorikoski (k. 1953) ja maisteri Anja Elisabet o.s. Aarnio (k. 2010).

Vuorikoski kiinnostui jo lapsuudessaan piirtämisestä ja maalaamisesta. Hän päätti 12-vuotiaana ryhtyä aikuisena taidemaalariksi. Oppikoulun kolme ensimmäistä luokkaa hän kävi Helsingin Lyseossa ja samanaikaisesti hän sai oikeuden opiskella piirtämistä ja maalaamista Helsingin työväenopistossa taidemaalari Onni Ojan johdolla ja grafiikkaa taidegraafikko Erkki Hervon johdolla. Helsingin Lyseossa Vuorikosken kuvaamataidon opettajana oli Antti Hassi sekä taidemaalari Reino Hietanen.

Vuorikoski valmistui ylioppilaaksi Tampereen Lyseosta keväällä 1963. Tampereella ollessaan hän jatkoi piirtämistä ja maalaamista Tampereen työväenopistossa, jossa hänen opettajansa oli taidemaalari Gunnar Pohjola.

Kouluaikanaan Tampereella Vuorikoski osallistui vuonna 1962 Koukkuniemen vanhainkodin seinämaalauskilpailuun, jossa sai toisen palkinnon.

Opiskeluaika

Tultuaan ylioppilaaksi keväällä 1963 Vuorikoski opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1963-1964 ja uudelleen maalausluokalla vuosina 1969-1971. Hänen tärkeimpinä opettajinaan olivat ensimmäisessä opiskeluvaiheessa koulun silloinen rehtori taidemaalari Erkki Koponen ja taidemaalari Tapani Jokela, toisessa vaiheessa mm. taidemaalarit Lauri Ahlgrén ja Reino Hietanen. Samanaikaisesti Vuorikoski opiskeli Helsingin yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli taidehistoria ja muina aineina Suomen historia, Suomen kieli ja Kotimainen kirjallisuus. Filosofian kandidaatiksi Vuorikoski valmistui vuonna 1968 ja filosofian lisensiaatiksi 1974. Taidehistoriallisissa opinnäytteissä Vuorikoski keskittyi Septem-ryhmän historiaan ja jälki-impressionismin vaikutukseen Suomen taiteeseen.

Työura

Opiskeluaikanaan Vuorikoski kirjoitti suuren määrän taidearvosteluja, ensin vuosina 1966-1968 Ylioppilaslehteen ja vuosina 1968-1970 Helsingin Sanomiin. Vuosina 1968-1978 Vuorikoski toimi Helsingin yliopiston Taidehistorian laitoksen assistenttina, mistä tehtävästä hänet kutsuttiin Tampereelle Sara Hildénin taidemuseon johtajaksi. Museonjohtajana Vuorikoski toimi vuodesta 1979 vuoden 2006 alkuun, jolloin hän jäi vapaaksi taiteilijaksi.

Taiteellinen toiminta

Muiden töidensä ohessa Vuorikoski jatkoi aktiivisesti taidemaalarina. Vuonna 1973 hänet hyväksyttiin Taidemaalariliiton ja Suomen Taiteilijaseuran jäseneksi. Vuonna 1975 hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Bäcksbackan Taidesalongissa Helsingissä, ja sen jälkeen hän on pitänyt siellä yksityisnäyttelyitä muutaman vuoden välein, tähän mennessä yhteensä 10 kertaa.

Vuorikosken varhaistuotanto käsittää maisemia, asetelmia ja henkilökuvia öljymaalauksina. Vuorikoski tutustutui 1960-luvun puolivälissä taidemaalari Tuomas von Boehmiin. Aluksi von Boehmin vaikutus näkyi asetelmamaalauksissa, mutta 1970-luvun kuluessa Tuomas von Boehm ohjauksessa hän rupesi keskittymään yhä enemmän henkilö- ja muotokuviin. Muutettuaan Tampereelle vuonna 1978 Vuorikoski alkoi maalata virallisia tilausmuotokuvia. Niiden ohessa hän on maalannut suuren määrän erilaisia tamperelaisaiheisia maisemia. Vuodesta 1906 lähtien Vuorikoski on työskennellyt talvisin Venetsiassa, minkä seurauksena hänen tuotantonsa käsittää myös Venetsia-aiheisia maalauksia, maisemia ja karnevaalikuvia.

Tilausmuotokuvia

Tuomas von Boehmin vaikutus yhdessä taidehistoriallisen koulutuksen kanssa ovat johtaneet siihen, että Vuorikoski on keskittynyt realistiseen muotokuvamaalaukseen. Näköisyysvaikutelman tavoittamisen lisäksi katsojalle välittyy myös mielikuva mallin yhteiskunnallisesta roolista, hänen toiminta- ja vaikutusympäristöstään ja yhteisöstään.

Vuorikoski on perinteinen muotokuvamaalari. Hänen ihanteensa ovat barokin ajan maalauksellisissa muotokuvissa. Keskeistä on decorumin huomioiminen, eli mallin kuvaaminen arvostavasti ja kunnioittavasti hänelle ominaisessa ympäristössä ja roolissa. Vuorikosken muotokuvissa tavoitteena on realistinen näköisyys siten, että etäisyys valokuvamaiseen ilmaisuun säilyy selvänä. Muotokuvien väriskaala on suppea ja se perustuu vain muutamiin murrettuihin maaväreihin, vaikka näiden sävyjen ohessa yleensä aina on mukana myös jokin yksittäinen voimakkaampi väriaksentti. Henkilöhahmo on useimmiten puolivartalokuvana tai polvikuvana siten, että kummatkin kädet näkyvät. Kokonaisuutta hallitsee klassillinen kolmiosommitelma, jossa usein on myös sovellettu kultaisen leikkauksen periaatteita.

Vaikka Vuorikosken tilausmuotokuvien taidehistorialliset juuret palautuvat 1600-luvulle, hänelle on tärkeää, että muotokuvat eivät pyri jäljittelemään näiden vanhojen taidekausien tyylillisiä ominaisuuksia ja chiaroscuron valaistusratkaisuja. Kyseessä on harmoninen ja asiallinen, moderni muotokuvamaalaus, jossa malli seisoo tai istuu luonnollisessa kylmässä päivänvalossa. Plastinen muoto ja kolmiulotteinen tila on oikein havainnoitu ja kuvattu. Tärkeää on myös maalauksissa näkyvä taiteilijan työskentelyn jälki ja erilaiset sivellintekniikat.

Vuorikoskella on muotokuva-ateljee sekä Tampereella että pääkaupunkiseudulla. Lisäksi hänellä on työhuone muotokuvien maalaamista varten Venetsiassa, jossa hän tilaustöiden aikataulujen niin vaatiessa viettää talvikaudet. Muotokuvat maalataan taiteilijan ateljeessa, mutta mallin tapaamiset voidaan myös järjestää mallin kotona tai työpaikalla.

Maalauksen valmistumiseen vaadittava aika vaihtelee tilanteiden ja mallin aikataulun mukaan, mutta ideaalitapauksessa aikaa käytetään keskimäärin puoli vuotta ja tapaamiskertoja mallin kanssa tulee noin kymmenen, kukin pari tuntia.

Timo Vuorikoski on maalannut viralliset tilausmuotokuvat muun muassa seuraavista henkilöistä: rouva Eeva Ahtisaari, vuorineuvos Olli Reenpää, Tampereen pormestari Timo P. Nieminen, Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Alpo Korkeela, liikuntaneuvos Paavo Haapakoski, kauppaneuvos Matti Pörhö, merenkulkuneuvos Juha Nurminen, siviilioikeuden professori Aulis Aarnio, vuorineuvos Kauko Rastas, vuorineuvos Casimir Ehrnrooth, professori Pekka Puska, kunnallisneuvos Rose-Marie Björkenheim, toimitusjohtaja Pauli Leimio, piispa Paavo Kortekangas, ylikirjastonhoitaja Esko Häkli, professori Ossi Auvinen, kaupunkineuvos Matti Ursin, vuorineuvos Lasse Kurkilahti, Tampereen yliopiston kansleri Krista Varantola, kaupunkineuvos Juhani Meriläinen, toimitusjohtaja Sirkka Isotalo, Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala, professori Jaakko Tuominen, professori Anto Leikola, pääjohtaja Antero Siljola, kirkkoherra Antero Honkkila, Tampereen kaupungin tilaajajohtaja Lasse Eskonen, Lapuan hiippakunnan piispa Jorma Laulaja, Helsingin ylipormestari Kari Rahkamo, hovioikeuden presidentti Jussi Kivinen, lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen, kunnallisneuvos Jukka Mäkelä, tuomiorovasti Voitto Silfverhuth, kapellimestari Lauri Siimes, toimitusjohtaja Juhani Strömberg, Tampereen Teknillisen yliopiston rehtori Markku Kivikoski ja Ylöjärven kaupunginjohtaja Pentti Sivunen.

Maalaustekniikasta

Vuorikosken muotokuvamaalaukset ovat öljyvärimaalauksia kankaalle. Tekniikka on kerrosmaalaus, jossa kuva rakennetaan kerroksittain siten, että alemmat värikerrokset osittain näkyvät tai kuultavat päällimmäisten värikerrosten läpi. Tällä työskentelytavalla on mahdollista erotella toisistaan huippuvalot ja syvimmät varjot, sekä niiden välissä olevat valoalueet ja puolivarjot. Valööreitä työstämällä kuvaan saadaan tavoitteena oleva plastinen muoto, joka näköisyyden kannalta on ensiarvoisen tärkeä.

Vuorikosken soveltama valöörimaalaus ei kuitenkaan perustu temperalla tai akryylillä tehtyyn monokromaattiseen (grisaille) alusmaalaukseen. Paikallisvärit tulevat mukaan jo heti työskentelyn alkuvaiheessa. Työn kuluessa maalauspintaa hiotaan ja raaputetaan, jolloin värit sulautuvat ja yhdistyvät pohjakankaan struktuuriin ja saavat rasterimaisen optisen ominaisuuden. Tähän optiseen kuultovaikutukseen yhdistetään vapaata sivellintekniikkaa ja valokohdissa, sekä erityisesti huippuvalossa paksujakin maalikerroksia. Loppuvaikutelma on ikään kuin yhdistelmä alla prima -maalausta ja kerrosmaalausta.

Pääpiirteissään menetelmä perustuu ranskalaisen 1800-luvun lopun realistisen ateljeetradition suosimaan ébauche-tekniikkaan, jonka aktiivinen puolestapuhuja ja akateeminen opettaja oli Thomas Couture (Méthode et entretiens d´atelier, Paris, 1867). Couturen tunnettuja oppilaita olivat Henri Fantin-Latour ja Puvis de Chavannes, joiden vaikutus näkyi vahvana suomalaisen maalaustaiteen kultakauden teoksissa 1800-luvun lopussa. Couturen ehkä kuuluisin oppilas oli Édouard Manet, joka kehitteli ébauche-menetelmää moderniin ja värivoimaisempaan suuntaan. Vuorikoski omaksui kyseisen maalaustavan muotokuvissaan omalta opettajaltaan Tuomas von Boehmilta.

Palkinnot ja tunnustukset

Timo Vuorikoskelle on myönnetty Saksan liittotasavallan 1. luokan ansioristi vuonna 1987, Ranskan Chevalier dans l´Ordre des Arts et des Lettres vuonna 1987 sekä professorin arvonimi vuonna 1996.

Kirjallinen tuotanto

• Vuorikoski, Timo, ”Klassista”. Parnasso, 1966, s. 415-417.
• Vuorikoski, Timo, ”A.W.Finch, perinne ja pointillismi”. Ateneumin taidemuseo. Museojulkaisu 12. 1967, s. 24-26.
• Vuorikoski, Timo, ”Ironista”. Parnasso, 1967, s. 116-118.
• Vuorikoski, Timo, ”Gustave Courbet ja realismi”. Taide 71. Mitä on olla taiteilijana Suomessa? Suomen Taiteilijaseura, 1971, s. 24-31.
• Vuorikoski, Timo, ”Kolmivuotisnäyttely mallia 1971”. Taide, 1971, no 6, s. 43-45.
• Vuorikoski, Timo, ”Grafiikasta. Om Grafik”. Vedos. Suomen Taidegraafikot vuosikirja, 1972, No 72, s. 17-18.
• Vuorikoski, Timo, ”Mä katson maalaismaisemaa”. Taide, 1972, No 2, s. 20.
• Vuorikoski, Timo, ”Pentti Kaskipuro eli maanviljelyksen sankarimuistomerkit”. Taide 1973, No 2, s. 32-33.
• Vuorikoski, Timo, ”Lauri Ahlgrén - perhosta katsova eskimo”. Taide , 1975, No 6, s. 28-33, 54.
• Vuorikoski, Timo, ”Ei mikään ryhmä”. Taidehalli 76. Helsinki 1976, s. 12-14.
• Vuorikoski, Timo, ”Olli Miettinen”. Olli Miettinen 1899-1969. Muistonäyttely. Helsingin Taidehalli, Helsinki, 1976, s. 3-8.
• Vuorikoski, Timo, ”Puhuttaessa väritaiteesta…”, Helsingin Taidehalli, Näyttely 77. Helsinki 1977, s. 2.
• Vuorikoski, Timo, ”Marjatta Weckström: klassinen modernisti”. Taide, 1978, No 1, s. 14-18.
• Vuorikoski, Timo, ”Johdatusta muotokuvamaalauksen problematiikkaan: Tapani Raittilan muotokuva professori Kari Karhusesta”. Muotokuva, toim. Timo Vuorikoski. Helsinki, Otava, 1981, s. 61-96.
• Vuorikoski, Timo, ”Kolme ympäristöä. Katajanokka, Harjutori, Nokian kaapelitehdas”. Rafael Wardi, maalauksia 1980-luvulta. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 1990, s. 11-34, 55-61.
• Vuorikoski, Timo, ”Pierre Buraglio”. Buraglio. Sara Hildénin taidemuseo 1990-1991. Tampere 1990, s. 20-38, 50-68.
• Vuorikoski, Timo, ”Taiteellinen hahmotus. Eräs näkökulma suomalaisen kuvataiteen 1950-lukulaisuuteen”. Sihtola: rakkaudesta taiteeseen. Ester ja Jalo Sihtolan Taidesäätiön kokoelma. Alvar Aalto-museo, 1992, s. 174-187.
• Vuorikoski, Timo, ”Katso metsää: kuvia ja kokemuksia”. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 1994, s. 4-7.
• Vuorikoski, Timo, ”Enzo Cucchi”. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 1995, s. 4-10.
• Vuorikoski, Timo, ”Hommage à Mondrian”. Piet Mondrian. Sara Hildénin taidemuseo 1996. Art Consulting Ars Baltica, 1996, s. 9-11.
• Vuorikoski, Timo, ” Monokromeista antropometreihin. From monochromes to anthropometries”. Yves Klein. Museet for samtidskunst, Oslo 1997; Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 1997, s. 162-188.
• Vuorikoski, Timo, ”Constant amiable de la peinture. Report on painting drawn up on an amicable basis”. Bernard Piffaretti: Va-et-vient, come and go”. Fondation Cartier, Paris, 2000-2001; Sara Hildénin taidemuseo 2001. Paris 2000, s. 22-24.
• Vuorikoski, Timo, ”Kain Tapper: kokonainen mies. Kain Tapper: a whole man”. Kain Tapper. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 2001-2002, s. 63-73.
• Vuorikoski, Timo, ”Erik Enroth ja istuva alaston”. Alaston. Sara Hildénin taidemuseo, Tampere 2004, s. 14-19.

Aiheesta muualla

• Timo Vuorikosken verkkosivut
• www.muotokuvamaalarit.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
• www.muotokuvamaalaus.net
• www.commissioned-portraits.com