Chiaroscuro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gerard van Honthorst, Puhemies, 1625. Teoksessa valon ja varjon siirtymä ilmenee tyypillisessä yöllisessä kohtauksessa, jota valaisee kynttilä.[1]

Chiaroscuro (ital. chiaro ’kirkas’, oscuro ’pimeä’) eli valohämy tarkoittaa maalauksessa asteittaista siirtymistä valosta varjoon. Valon ja varjon vaihtelua alettiin soveltaa näkyvämmin Italian renessanssissa, mutta voimakkaan chiaroscuron kehittäjänä pidetään Caravaggioa ja tyypillisenä soveltajana Rembrandtia. Chiaroscuro sekoitetaan toisinaan pehmeisiin ja häivytettyihin väreihin perustuvaan sfumatoon, jota ovat käyttäneet Leonardo da Vinci ja Rafael.[2][3] Chiaroscurolle on kuitenkin ominaista suhteellisen jyrkät valon ja varjon erot, vaikka valoorisiirtymät ovatkin asteittaisia. Myös valon suunta ja toisinaan myös valolähde on selkeä, kun sfumatossa valo on pehmeää hajavaloa.

Chiaroscuro vahvistaa kolmiulotteisuuden ja tilan tuntua. Se oli täysrenessanssin maalaustaiteessa yksi tekijä, jonka ansiosta Euroopan taide alkoi eriytyä muun maailman taiteesta.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biography Gerrit-van-honthorst.org/. Viitattu 25.7.2009. (englanniksi)
  2. Taiteen Pikku jättiläinen, s. 81. Hakusana chiaroscuro. WSOY, 1993. ISBN 951-0-16447-x.
  3. Broby-Johansen, R.: ”Chiaroscuro”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 198. Helsinki: Tammi, 1977.
  4. Petri Immonen: Chiaroscuro on valohämyä. Helsingin sanomat, 25.7.2009, s. C3.


Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.