Sfumato

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yksityiskohta Leonardo da Vincin Mona Lisasta, jossa sfumato-tekniikkaa on käytetty erityisesti silmien ympärysten varjostamisessa.

Sfumato (ital. fumo, savu, sumu) eli valohämytekniikka on maalaustapa, jossa värisävyjä pehmennetään[1] ja sulautetaan toisiinsa. Sillä pyritään luomaan utuinen, kolmiulotteinen kuva häivyttämällä värien ohella ääriviivoja yleensä ohuin maalikerroksin, joita maalataan useita.

Yksi sfumaton kehittäjiä oli Leonardo da Vinci,[1] joka hallitsi menetelmän täydellisesti. Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa työskentelevän da Vinci -tutkija Jacques Franckin mukaan da Vinci käytti Mona Lisan silmien ja suun ympäristöön 30–40 värikerrosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Broby-Johansen, R.: ”Sfumato”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 212. Helsinki: Tammi, 1977.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalaustekniikat
Sideaineen mukaan:
Maalauspohjan mukaan:
Värinlevitystavan mukaan:
Maalausjärjestyksen mukaan:
Maalaustyylin mukaan:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sfumato&oldid=19091977”