Thomas Couture
Thomas Couture (21. joulukuuta 1815 Senlis - 30. maaliskuuta 1879 Villiers-le-Bel) oli ranskalainen taidemaalari. Couture oli tyylisuunnaltaan akateeminen taidemaalari, joka teki useita muotokuvia ja historiamaalauksia. Hänen maalauksensa Roomalaiset rappiolla , oli sensaatio vuonna 1847. Couture oli myös kuuluisa taideopettaja ja hänen oppilaistaan tuli merkittäviä taiteilijoita. [1]
Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Couture syntyi Pohjois-Ranskassa, mutta kävi koulunsa Pariisissa. Hän pääsi ensiksi taideteolliseen oppilaitokseen, mutta vaihtoi taideakatemiaan, Ecole des Beaux Arts`iin. Hänen opettajanaan oli Antoine-Jean Gros. Couture osoitti ilmeistä taitoa ja lahjakkuutta, mutta joutui anomaan kuusi kertaa arvostettua Prix de Rome- stipendiä, ennen kuin sai sen. [2] [3]
Couture kritisoi mielelellään akatemian opetusmetodeja ja liittyi vapaamuotoiseen Juste Milieu´n joka yritti yhdistää klassisuutta, romantiikkaa ja ajan uusia ilmiöitä. Hän innostui myös muotokuvamaalauksesta, mutta ei luopunut myöskään historiamaalauksesta. Hänen töitään leimasivat pehmeät värit ja terävät kontrastit. Hän ei pyrkinyt teatraalisuuteen. [2]
Vuonna 1847 Pariisin salongissa oli maalaus, josta tuli Couturen kuuluisin. Teoksen nimi on Roomalaiset rappiolla. Kyseinen historiamaalaus aiheutti skandaalin. Teos esittää veltosti makoilevia, puolialastomia roomalaisia. Yleisö piti sitä heinäkuun monarkian vertauskuvana ja kritiikkinä Ludvig Filipin hallinnolle. Se otetiin nopeasti pois esiltä. [2]
Merkittävimmän panoksensa taidehistoriaan Couture on antanut tomimalla merkittävien taiteilijoiden opettajana. Hänen oppilaitaan olivat muiden muassa Édouard Manet, Pierre Puvis de Chavannes, Anselm Feuerbach ja Carl Newman. Alkuhankaluuksista huolimatta Manet viihtyi Couturen oppilaana kuusi vuotta. Myöhemmin hän kiitteli opettajaltaan saamaansa arvokasta oppia. [4] [5]
Couture puhui oppilailleen, että "on maalattava nopeasti". Tämä oppi näkyy hänen myöhemmin impressionistisen tyylisuunnaan käynnistäneissä oppilaissaan. Tämä sopii hienosti siihen, että katsojalle halutaan antaan hetken vaikutelma nopeasti haihtuvasta hetkestä. Myöhemmin Couture julkaisia opetusmetodinsa ja ajatuksensa taideopetuksesta kirjana. [5]
Kirja, Méthode et entretiens d’atelier, joka ilmestyi vuonna 1867 haastoi avoimesti valalla olevat menetelmät taideopetuksessa. Hänen mielestään vallinnut opetus ei antanut oppilaille eväitä itsenäiseen ajatteluun ja luovuuteen. Viimeisinä vuosinaan Couture saavutti myös taloudellista menestystä, kun hänen yhdysvaltalaiset oppilaansa veivät hänen töitään kotimaahansa ja myivät niitä. [5]
Couturen kirjaa pidetään nykyään merkittävänä historiallisena dokumenttina 1800-luvun maalaustaiteen metodeihin ja prosesseihin. Couture on itse jäänyt yleisölle melko tuntemattomaksi. Osasyynä on ehkä se, että hän ei saanut koskaan valmiiksi eräitä suuria tilaustöitä eikä hän suostunut kirjoittamaan muistelmateostaan. [5]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää aiheesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
