Tšudovan luostari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Ihmeiden luostari kanssa.
Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla.
 Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Tšudovin luostari.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelin nimi ei vastaa tekstiä eikä lähteitä.
Nikolai II:n kruunajaiskulkueen lähtö Tšudovin luostarista vuonna 1896

Tšudovin luostari (ven. Чу́дов монасты́рь, Tšudov monastir'); tunnetaan muodollisesti Aleksein arkkienkeli Mikaelin luostarina tai kutsutaan suomenkielisellä nimellä Ihmeiden luostari. Luostarin perusti Moskovan Kremliin vuonna 1358 Moskovan metropoliitta Aleksei.[1]

Luostari oli omistettu arkkienkeli Mikaelin tekemälle ihmeelle (ven. tšudo) Khonaissa (Khonai eli Kolossai Fryygiassa), jonka juhlapäivä on 19. syyskuuta [J: 6. syyskuuta]. Arkkienkeli Mikael esti pakanoiden tekemän tulvan, joka uhkasi kaupungin pyhäkköä. Luostari suljettiin vuonna 1918 ja Neuvostohallitus purki sen vuonna 1929.[1]

Rakennusvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostarin ja sen katedraalin rakennustyöt valmistuivat vuonna 1365. Katedraali korvattiin uudella, kun sen kupoli vuonna 1431 romahti kesken jumalanpalveluksen ja se rakennettiin uudelleen italialaisten arkkitehtien suunnitelmien mukaisesti vuosina 1501-1503. Sitä käytettiin perinteisesti kuninkaallisten lasten kastamiseen,[2] kuten Iivana IV:n, Mikael Romanovin ja Aleksei Mihailovitšin lapset[1] ja Nikolai I:n vanhin poika.[3] Luostarin igumeeni oli arvoltaan arkkimandriitta ja ensimmäinen kaikkien Venäjän luostarien igumeenien joukossa vuoteen 1561 asti.[1]

Simonovin luostarin ja Troitse-Sergijevin luostarin ohella Tšudovin luostari oli moskovalaisen kirjallisen kulttuurin ja oppimisen suurin keskus. Luostarin kuuluisat oppineet munkit kuten Maksim Grek, arkkimandriitta Pavel, hieromunkki Jefimi, Arseni Grek, Epifani Slavinetski ja Karion Istomin omistivat elämänsä uskonnollisten kirjojen kääntämiselle ja kreikankielistä käännettyjen liturgisten käsikirjojen tekstien korjailuun.[1] [3] [2] Novgorodin arkkipiispa Gennadi, jonka suojeluksessa ensimmäinen täydellinen Raamattu slaaviksi julkaistiin vuonna 1499, oli luostarin igumeeni ennen tuloaan arkkipiispaksi.[4]

Tšudovin luostari vuonna 1905, keskellä Arkkienkeli Mikaelin ihmeen katedraali. Vas. kellotorni, jonka alla oli Joasafin Belgorodin kirkko. Oik. Kristuksen taivaaseenastumisen luostarin katedraali.
Marsalkka Louis-Nicolas Davout toimistossaan Tšudovin luostarin katedraalissa vuonna 1812. Osa Vasili Vereštšaginin "1812"-maalausarjasta nimeltä "Napoleon I Venäjällä", 1893.

Puola-Liettuan valloitusjoukot näännyttivät patriarkka Hermogenesin eli marttyyripiispa Jermogenin nälkään luostarin sellissä vuonna 1612. Sekasorron ajan jälkeen he avasivat kreikkalais-latinalaisen koulun patriarkka Filaretin tuella.[2]

Vuosina 1744–1833 luostarissa toimi Moskovan kirkollinen konsistoria. Ajan myötä luostarikompleksiin lisättiin uusia kirkkoja kuten Pyhän metropoliitta Aleksein kirkko ja Neitsyt Marian ilmestyksen kirkko vuonna 1680 ja Pyhän Andreaksen kirkko vuonna 1887.[5]

Kun Ranskan joukot miehittivät Moskovaa Napoleonin sodan aikana vuonna 1812, marsalkka Louis-Nicolas Davout otti luostarin omaan käyttöönsä. Vasili Vereštšaginin maalauksessa Davout häpäisee katedraalin käyttämällä kaikkein pyhintä eli alttaria toimistonaan. Bolševikkivallankumouksen jälkeen Tšudovin luostari suljettiin vuonna 1918. Rakennukset räjäytettiin dynamiitilla vuonna 1929 ja vuoteen 1932 mennessä kaikki rakennukset oli purettu.[1] Tuhotun Tšudovin luostarin ja läheisen Kristuksen taivaaseenastumisen luostarin paikalle rakennettiin Neuvostoliiton keskuskomitean Punakomentajien koulu, joka valmistui vuonna 1934 ja jossa myöhemmin toimi Korkeimman neuvoston presidium eli puhemiehistö.[6]

Luostarin dokumentointi valokuvaamalla, piirtämällä ja mittaamalla sekä esineistön ja hautausten pelastaminen ja siirto oli Kremlin asehuoneen ja monumenttien kuraattorina vuosina 1919-1934 toimineen, arkkitehti Nikolai Nikolajevitš Pomerantsevin johtama operaatio, joka toteutettiin minimiaikataulussa.[5]

Luostarin kirjat ja käsikirjoitukset 1000–1700 -luvuilta[3] siirrettiin Valtion historialliseen museoon. Metropoliitta Aleksein jäännökset siirrettiin hänen rakennuttamastaan Pyhän metropoliitta Aleksein kirkosta Uspenskin katedraaliin ja sen jälkeen toiseen kirkkoon Moskovassa. Noin sadasta luostarissa sijainneista hautauksista osa katosi ja niiden sijaintipaikka on edelleen tuntematon, kuten arkkipiispa Gennadin hautaus.[1]

Tšudovin luostari 1600-1700 -lukujen vaihteessa. 1. Arkkienkeli Mikaelin ihmeen katedraali 2. Neitsyt Marian ilmestyksen kirkko 3. Pyhän metropoliitta Aleksein kirkko 4. Pyhän Andreaksen kirkko (5) Ristin kirkko kammioineen (9) katedraalin kellotorni 10. keittiö, panimo ja muut palvelurakennukset 12. veljeistön keljat (17-19) asunnot. Kuva nro 1897 teoksessa "Muinaismuistoja. Moskovan Arkeologisen seuran julkaisuja", 19. vuosikerta, nro 3. s. 16. (toim.) Mamontov, Moskova 1902, venäjänkielinen.

Joitakin ikoneita, maalausfragmentteja sekä sakaristossa ollutta jumalanpalvelusesineistöä saatiin pelastettua ja niitä säilytetään Moskovan Kremlin museoissa, Tretjakovin galleriassa ja Vanhan venäläisen kulttuurin ja taiteen keskusmuseossa.[1]

Arkeologisten kaivausten aikana vuosina 2013–2016 paljastui 1100–1300- luvun kulttuurikerros, rakennusten perustusten katkelmia ja osa hautausmaata.[1]

Suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš Romanovin hauta Pyhän metropoliitta Aleksein kirkon kryptassa vuonna 1908.

Vuonna 2015 alkaneiden arkeologisten kaivausten ja Unescon hyväksynnän puuttumisen vuoksi, luostarin mahdollinen entisöinti[5] on vailla suunnitelmia. Arkeologisissa kaivauksissa on paikallistettu Tšudovin luostarin ja Kristuksen taivaaseenastumisen luostarin perustukset.[7]

Vuonna 2019 arkeologinen tutkimus Kremlin aukiolla oli käynnissä.[8]

Hautakirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j ЧУДОВ МОНАСТЫРЬ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 19.6.2023.
  2. ↑ a b c Алексеев А.И. Синодик Чудова монастыря в Московском Кремле Церковно-Научный Центр "Православная Энциклопедия". Viitattu 19.6.2023. (venäjäksi)
  3. ↑ a b c ЭСБЕ/Чудов монастырь — Викитека ru.wikisource.org. Viitattu 19.6.2023. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Pyhä Gennadi, Novgorodin arkkipiispa Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 19.6.2023.
  5. ↑ a b c Культура.РФ – Восстановлены Чудов и Вознесенский монастыри web.archive.org. 10.11.2017. Arkistoitu 10.11.2017. Viitattu 19.6.2023.
  6. ↑ Елена Лебедева. Вознесенский женский монастырь в Кремле / Православие.Ru pravoslavie.ru. Viitattu 19.6.2023. (venäjäksi)
  7. ↑ Московский Кремль: будут ли восстановлены Чудов и Вознесенский монастыри Вcероссийский отраслевой интернет-журнал «Строительство.RU». Viitattu 17.6.2023. (venäjäksi)
  8. ↑ Archaeological research in the Moscow Kremlin www.archaeolog.ru. 18.12.2020. Viitattu 17.6.2023.
  9. ↑ Aleksei Moskovalainen – Ortodoksi.net www.ortodoksi.net. Viitattu 19.6.2023.
  10. ↑ Marttyyripiispa Jermogen, Moskovan patriarkka Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 19.6.2023.
  11. ↑ СЕРГЕЙ АЛЕКСАНДРОВИЧ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 19.6.2023.
Moskovan Kreml

Uspenskin katedraali • Arkkienkelin katedraali • Neitsyt Marian Ilmestyskirkko • Kahdentoista apostolin kirkko • Lasaruksen ylösnousemuksen kirkko • Ihmeiden luostari • Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko • Iivana Suuren kellotorni • Tsaarin kello • Tsaarin kanuuna • Kremlin suuri palatsi • Fasettipalatsi • Teremnoi-palatsi • Kremlin kongressipalatsi • Senaatin palatsi • Kremlin arsenaali • Kremlin asehuone • Aarrekammio • Katedraaliaukio • Iivanan aukio • Kremlin muuri • Kremlin tornit • Kremlin nekropoli • Kremlin tähdet

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšudovan_luostari&oldid=22114071”