Suurten jumalten pyhäkkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suurten jumalten pyhäkkö
Ιερό των Μεγάλων Θεών
Suurten jumalten pyhäkön arkeologinen alue.
Suurten jumalten pyhäkön arkeologinen alue.
Sijainti

Suurten jumalten pyhäkkö
Koordinaatit 40°30′2″N, 25°31′48″E
Valtio Kreikka Kreikka
Paikkakunta Palaiópoli, Samothráki, Évros, Itä-Makedonia ja Traakia
Historia
Tyyppi pyhäkköalue
Ajanjakso 700-luku eaa.–400-luku jaa.
Huippukausi 200–100-luku eaa.
Kulttuuri antiikki
Pinta-ala 48 560 m²
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Suurten jumalten pyhäkkö Commonsissa

Suurten jumalten pyhäkkö (kreik. Ιερό των Μεγάλων Θεών, Ieró ton Megálon Theón) oli antiikin aikainen pyhäkköalue Samothraken (nykyinen Samothráki) saarella Kreikassa. Se oli Samothraken mysteerien eli niin kutsuttujen Suurten jumalten (Megaloi Theoi) kultin keskus.[1][2] Pyhäkön arkeologinen alue sijaitsee saaren luoteisosassa lähellä rannikkoa ja Palaiópolin kylää.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samothraken pyhäkön raunioita.

Suurten jumalten kultin alkuperä oli traakialainen ja esihelleeninen eli se edelsi kreikkalaisten tuloa saarelle. Alkuperäinen hedelmällisyys- ja mysteerikultti oli omistettu Aksieros-nimiselle suurelle äitijumalattarelle tai maaäidille sekä Kadmilos-nimiselle hedelmällisyyden jumalalle. Kun aiolialaiset kreikkalaiset tekivät saaresta siirtokuntansa noin vuonna 700 eaa., he omaksuivat saarella olleen varhaisemman kultin ja muuttivat sen kreikkalaiseen muotoon, jossa palvottiin niin kutsuttua Suurta äitijumalatarta, Kybeleä ja kabiireja. Samalla paikalla jo vanhastaan ollut äitijumalattaren alttari muutettiin osaksi uutta pyhäkkökokonaisuutta.[1][3]

Varhaisimmat merkit uskonnollisesta toiminnasta alueella ovat 600-luvulta eaa.[4] Samothraken omaa kukoistuskautta oli 500-luku eaa. 400-luvulta eaa. lähtien saari oli osa Deloksen meriliittoa, ja samalla mysteerikultin maine levisi ympäri kreikkalaista maailmaa. Pyhäkköalue saavutti laajimman muotonsa hellenistisellä ja roomalaisella ajalla, jolloin se oli koko Pohjoisen Egeanmeren alueen merkittävin kulttikeskus ja mysteerikulttina hävisi merkittävyydessä ainoastaan Eleusiin mysteereille.[1]

Monumentaalisempi rakentaminen alueella alkoi 300-luvulla eaa. ja liittyi Makedonian hallitsijoiden poliittisiin tarpeisiin.[4] Monet merkittävät henkilöt osallistuivat mysteereihin, ja ajan kuluessa myös monet mytologian hahmot liitettiin initioitujen joukkoon. Aleksanteri Suuren vanhemmat Filippos II ja Olympias tapasivat toisensa ensimmäisen kerran Samothraken mysteerien aikana.[5] Pyhäkköalueen suurinta kukoistuskautta olivat 200- ja 100-luvut eaa.[4] Traakian kieltä käytettiin uskonnollisissa rituaaleissa ensimmäiselle vuosisadalla eaa. saakka. Merirosvot tuhosivat pyhäkön vuonna 84 eaa. Se korjattiin roomalaisten avulla. Pyhäkköalue ja kultti alkoivat taantua vuoden 200 maanjäristyksen jälkeen. Alue hylättiin 300-luvun lopulle tultaessa. Lopullisesti pyhäkkö tuhoutui maanjäristyksessä 500-luvulla.[1][4]

Cyriacus Anconalainen (Ciriaco de' Pizzicolli) tutki paikkaa jo vuonna 1444. 15. huhtikuuta 1863 pyhäkköalueelta löydettiin tunnettu voitonjumalatar Niken patsas, joka nimettiin Samothraken Nikeksi. Varsinaiset arkeologiset kaivaukset alueella alkoivat vuonna 1866 Gustave Devillen ja Georges Ernest Coquartin johdolla. Niitä jatkoivat itävaltalaiset Alexander Conze ja Alois Hauser vuonna 1873 sekä George Niemann ja Otto Benndorf vuonna 1875. École française d’Athènes eli ranskalainen arkeologinen koulu Ateenassa jatkoi kaivauksia vuosina 1923–1927 Antoine Salac'n ja Fernand Chapouthier'n johdolla. Vuodesta 1938 kaivauksia on suorittanut New Yorkin yliopiston Institute of Fine Arts. Alueella on suoritettu myös kunnostuksia.[1][4]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäkköalueen pohjapiirros.
1–3. Hellenistisen ajan rakennuksia. 5. Miletoslaisten rakennus. 6. Neorion. 7. Juhlasali. 8. Stoa. 9. Niken lähdekaivo. 10. Teatteri. 11. Alttaripiha ja suuri alttari. 12. Votiivi­lahjojen sali. 13. Hieron. 14. Kuorotanssijoiden sali. 15. Arsinoen rotunda. 16. Anaktoron. 19. Teatteripiiri. 20. Propylon.
Arsinoeionin eli Arsinoe II:n rotundan rauniot.
Hieronin rauniot.

Pyhäkköalue sijaitsee noin 400 metriä sisämaassa saaren pohjoisrannikosta ja aivan saaren linnoitetun antiikin aikaisen pääkaupungin alueen länsipuolella. Arkaaisella ja klassisella kaudella alue käsitti kahden virran välissä olleen harjanteen alueen. Hellenistisellä kaudella alue laajeni myös lännenpuolisen virran toiselle puolelle.[1] Alue käsittää noin 48 560 neliömetriä.[4]

Useimmat rakennukset alueella on kunnostettu tai rakennettu uudelleen niiden pitkän historian aikana.[3] Nykyisin suurimmasta osasta on säilynyt lähinnä perustuksia ja joitakin rakenne- ja koristeosia. Alueen merkittävimmät rakennukset olivat (numerot viittaavat pohjapiirrokseen):

Propylon

Propylon eli Ptolemaion (numero 20) oli monumentaaliportti, joka sijaitsi alueen itälaidalla. Sen oli lahjoittanut Ptolemaios II ja se oli rakennettu noin vuonna 285–281 eaa. Se toimi alueen pääporttina, kun sinne tultiin itäpuolella sijainneesta Samothraken kaupungista. Myös toinen alueen vesivirroista oli kanavoitu sen läpi. Propylon edusti joonialaista tyyliä.[3]

Teatteripiiri

Teatteripiiri (19) sijaitsi propylonin lähellä. Se oli pyöreä ulkoilmatila, jota käytettiin initiaatioseremonian alkuvaiheessa.[5] Se oli rakennettu 400-luvun lopulla tai 300-luvun alussa eaa. Teatteripiirissä oli orkhestra, jonka halkaisija oli noin 9,2 metriä. Sitä ympäröi seisomokatsomo, jossa oli viisi porrasta. Siinä oli tilaa noin 240 ihmiselle.[6]

Anaktoron

Anaktoron (16) eli Valtiaitten talo sijaitsi alueen pohjoisosassa. Se oli yksi alueen vanhimmista rakennuksista ja oli käytössä 500-luvulta eaa. 300-luvulle jaa. Se toimi todennäköisesti mysteereihin ensimmäistä kertaa osaaottavien ensimmäisen initiaatiovaiheen seremonioiden tapahtumapaikkana. Roomalaisena aikana rakennukseen liitettiin eräänlainen sakasti, jota käytettiin mahdollisesti pukeutumiseen.[1][3]

Arsinoeion

Arsinoeion (15) eli Arsinoe II:n rotunda sijaitsi Anaktoronin eteläpuolella. Se oli koko antiikin Kreikan suurin tholos tai rotunda eli pyöreä rakennus. Se piti sisällään kulttipaikan alkuperäisen kivisen Suuren jumalattaren alttarin ja sitä käytettiin uhritoimituksiin.[1][3] Rotunda oli rakennettu noin vuonna 288–270 eaa. Traakian kuningatar Arsinoe II:n toimeksiannosta.[4]

Kuorotanssijoiden sali eli Temenos

Niin kutsuttu Kuorotanssijoiden sali (14), josta aiemmin käytettiin nimitystä Temenos, sijaitsi alueen keskellä. Se oli rakennettu noin vuonna 340 eaa. Se oli ulkoilmatila, jossa oli pohjoispuolella seremoniallinen sisäänkäynti. Rakennuksen pituus oli noin 34 metriä ja leveys noin 20,7 metriä. Sillä oli ilmeisesti merkittävä rooli initiaatioseremonioiden toisessa vaiheessa.[5][4][3][7] Rakennus on saanut nimensä sieltä löydetystä friisistä, joka esittää tanssivia naisia.

Hieron

Hieron (13) sijaitsi Temenoksen eteläpuolella. Se oli alueen pääpyhäkkö ja toimi mahdollisesti paikkana, jossa tapahtuivat initiaation toisen vaiheen seremoniat. Rakennuksen pituus on noin 40 metriä ja leveys noin 13 metriä. Se edusti doorilaista tyyliä. Sen sisällä sivuseinillä on ollut istuimet seremoniaa seuranneille.[1][3][5] Se oli rakennettu noin 325–150 eaa.[4] Viisi rakennuksen pylväistä on kunnostettu, minkä ansiosta se on nykyisin paikan näkyvin rakennus.[3]

Votiivilahjojen sali

Votiivilahjojen sali (12) sijaitsi Hieronin länsipuolella. Se oli rakennettu noin 540 eaa. ja se oli käytössä lähes tuhat vuotta ilman uudelleenrakentamista.[1][3]

Alttaripiha

Alttaripiha (11), jolla oli suuri alttari, sijaitsi aivan Votiivilahjojen salin ja Hieronin vieressä. Se oli rakennettu noin 340–330 eaa. ja sen lahjoitti Aleksanteri Suuren velipuoli.[3][4]

Teatteri

Teatteri (10) sijaitsi alueen länsiosassa. Siitä ei ole nykyisin jäljellä paljoakaan, koska sen kivet on käytetty uudelleen myöhempiin linnoitusrakennuksiin.[3]

Niken lähdekaivo

Niin kutsuttu Niken lähdekaivo (9) oli kaivettu vuorenrinteeseen teatterin eteläpuolelle. Sen keskus oli voitonjumalatar Niken patsas eli niin kutsuttu Samothraken Nike. Patsas on tehty noin vuonna 220–190 eaa. juhlistamaan rhodoslaisten voittoa Antiokhos III Suuresta ja veistetty paroslaisesta marmorista. Se oli asetettu seisomaan laivan kokkaa muistuttavalle alustalle, joka oli sijoitettu keskelle kaksitasoista vesiallasta. Patsas on nykyisin Louvressa.[3]

Muut rakennukset

Teatteripiirin vieressä sijaitsi tuntematon rakennus (18), joka edusti doorilaista tyyliä ja oli rakennettu hellenistisellä ajalla noin vuonna 323–317 eaa. Sen olivat lahjoittaneet Filippos III ja Aleksanteri IV.[3] Alueen länsilaidalla sijaitsi suuri stoa (8), joka oli rakennettu noin vuonna 250–200 eaa. Se joka toimi vieraiden majoitustilana. Sen pohjoispuolella sijaitsi rakennus nimeltä Neorion (6) noin vuodelta 275–250 eaa.[4][1][7]

Alueen luoteislaidalla sijaitsi miletoslaisten lahjoittama rakennus (5), joka oli rakennettu noin vuonna 250–200 eaa. Varhaiskristillisenä aikana noin 400–500-luvuilla alueelle rakennettiin kolmilaivainen basilikakirkko. Genovalaisvallan aikana 1400-luvulla Palaiópoliin rakennettiin niin kutsuttu Gateluzin suvun linnoitus, jossa käytettiin pyhäkön rakennusten kiviä.[3][7]

Alueella toimii Samothrákin arkeologinen museo. Museossa on alueelta löydettyjä rakennusten koristeosia ja taideteoksia sekä muun muassa Samothraken Niken jäljennös.[7][8]

Kultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Samothraken mysteerit

Samothraken mysteerien sisältö pyrittiin pitämään salaisuutena, ja niistä tiedetään edelleen varsin vähän. Mysteerit olivat mitä todennäköisimmin avoimet kaikille, sekä vapaille että orjille, miehille että naisille, kreikkalaisille että ei-kreikkalaisille. Mysteerit eivät sijoittuneet mihinkään tiettyyn päivään. Tiedetään, että mysteereiden initiaatioon kuului kaksi vaihetta, myesis ja epopteia. Kummatkin saattoi suorittaa samana päivänä (tai yönä, sillä ainakin mysteerien loppuosa sijoittui yöaikaan). Tutkijat ovat pyrkineet selvittämään, miten initiaation eri vaiheet ovat sijoittuneet alueelta tunnistettuihin rakennuksiin.[2][3][5]

Kuorotanssijoita esittävä friisi niin kutsutusta Kuorotanssijoiden salista.

Initiaatio alkoi todennäköisesti propylon-portilta ja jatkui tämän jälkeen teatteripiirillä. Ensimmäisen initiaatiovaiheen osanottajia kutsuttiin nimityksellä mystai (μύσται, johdettu verbistä μύω, myō, ”sulkea silmät”), samoin kuin Eleusiin mysteereissä. Tämä vaihe sijoittui eri arvioiden mukaan teatteripiirille tai Anaktoron-rakennukseen. Se on mahdollisesti pitänyt sisällään jonkinlaisen julistuksen sekä moraalisen puhdistautumisen rituaalin. Toisen initiaatiovaiheen osanottajia kutsuttiin puolestaan nimityksellä epoptai (επόπται, verbistä εφοράω, eforaō, ”valvoa”, ”havaita”, ”nähdä”). Tämä vaihe sijoittui oletettavasti joko Kuorotanssijoiden saliin tai Hieron-rakennukseen. Sen alussa on mahdollisesti suoritettu uhritoimitus.[2][3][5]

Erään arvion mukaan ensimmäisen ja toisen vaiheen initiaation välissä initioitavat, joiden silmät oli peitetty, vaelsivat pimeydessä etsien jumalatar Harmoniaa, jonka Kadmos oli vienyt purjehtiessaan saaren ohi etsiessään Europaa. Harmonian olivat pelastaneet takaisin saarelle hänen veljensä Dardanos ja Iasion (tai Eetion), jotka olivat osa mysteerejä ja pelastivat ihmisiä mereltä. Samothraken riitti esitti jollain tavalla Kadmoksen ja Harmonian häitä, mikä sijoittui mahdollisesti Kuorotanssijoiden saliin.[2] Harmonian etsintä vastasi Persefonen etsintää Eleusiin mysteereissä. Mysteerit lupasivat yleensä onnellisempaa elämää joko tämän- tai tuonpuoleisessa, ja tässä lupaus osallistujien pelastamisesta meren vaaroista oli Samothraken mysteerien erikoispiirre.[5]

Lähtiessään initioidut vaikuttavat saaneen mukaansa magneettisen rautasormuksen. Useita sellaisia on löydetty pyhäkön alueelta.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Samothrace Perseus. Viitattu 23.11.2015.
  2. a b c d Sanctuary of the Great Gods on Samothrace: History Ministry of Culture & Sports. Viitattu 23.11.2015.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p ”Samothrace”, Greek Island Hopping 2008, s. 498–501. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
  4. a b c d e f g h i j k Sanctuary of the Great Gods on Samothrace: Description Ministry of Culture & Sports. Viitattu 23.11.2015.
  5. a b c d e f g h Bremmer, Jan N.: Initiation into the Mysteries of the Ancient World, s. 22–36. Münchner Vorlesungen zu Antiken Welten 1. Walter de Gruyter GmbH & Co KG, 2014. ISBN 3110299550. Teoksen verkkoversio.
  6. Theatral Circle Samothrace. Emory University. Viitattu 23.11.2015.
  7. a b c d Samothrace Visit Greece. Viitattu 23.11.2015.
  8. Samothrace Sanctuary of the Great Gods Atlas Obscura. Viitattu 23.11.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]