Susanna Pettersson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Susanna Kristina Pettersson (s. 30. elokuuta 1966 Helsinki)[1] on kokoelmatutkimukseen ja museohistoriaan erikoistunut dosentti. Hän aloitti Ateneumin taidemuseon johtajana lokakuussa 2014.[2] Aiemmin hän toimi maaliskuusta 2013 alkaen Suomen Lontoon instituutin johtajana.[3]

Pettersson valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985, filosofian maisteriksi 1996 ja lisensiaatiksi vuonna 2003.[4] Hän väitteli tohtoriksi taidehistoriasta vuonna 2008 Helsingin yliopistossa. Väitöskirjan otsikko oli ”Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin. Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit”.[1]

Pettersson toimi vuosina 1991–1992 Helsingin Taidehallin näyttelysihteerinä.[4] Vuodesta 1992 hän työskenteli Valtion taidemuseossa, missä hän toimi museopedagogisen yksikön amanuenssina 1992–1996 ja intendenttinä 1996–2001 sekä taidemuseoalan kehittämisyksikön erikoissuunnittelijana 2001–2007 ja kehitysjohtajana 2007–2010. Vuosina 2010–2013 Pettersson oli Alvar Aalto -säätiön ja Alvar Aalto -museon johtaja. Vuonna 2011 hän oli vieraileva luennoitsija Reinwardt Academyssä Amsterdamissa. Pettersson nimitettiin Jyväskylän yliopiston museologian dosentiksi vuonna 2012.[1]

Pettersson on kirjoittanut kuvataiteesta ja museologisista kysymyksistä useisiin alan tieteellisiin julkaisuihin, ammatillisiin julkaisuihin sekä suurelle yleisölle. Hän on ollut perustamassa useita alan verkkojulkaisuja kuten Mustekala.infoa ja Taidehistorian seuran tieteellistä verkkojulkaisua Tahitia.

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ateneumin Ystävät ry, hallituksen jäsen (1990–1996, 2015–) ja varapuheenjohtaja (1992–1996)
  • Suomen arvostelijain liitto, hallituksen jäsen (1999–2001)
  • kulttuuriyhdistys Mustekala ry, hallituksen varapuheenjohtaja (2005–2008) ja jäsen (2008–2009)
  • Suomen museoliitto, hallituksen jäsen (2006–2012)
  • Nordic Committee for Art History (NORDIK), hallituksen jäsen (2006–2012) ja puheenjohtaja (2010–2012)
  • Taidehistorian seura, hallituksen jäsen (2008–2012)
  • Suomen valokuvataiteen museon säätiö, hallituksen jäsen (2009–2010)
  • UPM:n Kulttuurisäätiö, hallituksen jäsen (2009–2012)
  • Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiö, hallituksen jäsen (2011–), puheenjohtaja (2011–2013)
  • Modern House Museums/Iconic Houses -network, perustajajäsen ja hallituksen jäsen (2011–)
  • Frame, hallituksen jäsen (2012–2015)
  • Aalto-yliopisto, hallituksen jäsen (2014–)
  • Tieto-Finlandia-raadin puheenjohtaja (2014)

Lähteet[4][5]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erillisteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin. Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit. SKS 2008. Väitöskirja.

Oppikirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pettersson, Susanna ja Hagedorn-Saupe, Monika, Jyrkkiö, Weij, Astrid (toim.) 2010. Encouraging Collections Mobility. A Way Forward for Museums in Europe. Helsinki: Finnish National Gallery, Erfgoed Nederland & Institut für Museumsforschung, Staatliche Museen zu Berlin.
  • Pettersson, Susanna ja Kinanen, Pauliina (toim.) 2010. Suomen museohistoria. Helsinki: SKS.
  • Pettersson, Susanna (toim.) 2009. Tulevaisuuden taidemuseo. Museologia 3. Helsinki: Valtion taidemuseo.
  • Levanto, Marjatta & Pettersson, Susanna (toim.) 2004. Valistus / Museopedagogiikka / Oppiminen. Helsinki: Valtion taidemuseo.

Yleistajuiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lumoutuneet. Tarinoita taiteen keräilystä 1800-luvun Suomessa. WSOY 2004.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Susanna Pettersson 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 15.3.2016.
  2. Aromaa, Jonni: Susanna Pettersson Ateneumin uudeksi johtajaksi Yle Uutiset. 22.5.2014. Viitattu 20.8.2015.
  3. Hallamaa, Teemu: Susanna Pettersson Suomen Lontoon instituutin johtajaksi Yle Uutiset. 4.12.2012. Viitattu 16.1.2013.
  4. a b c Kuka kukin on 2015, s. 692. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  5. Susanna Pettersson: Luottamustehtävät 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 15.3.2016.