Lars Pettersson (taidehistorioitsija)
Lars ”Lasse” Karl Johan Pettersson (12. elokuuta 1918 Ruovesi – 4. huhtikuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija, joka tutki Suomen vanhaa kirkko- ja linna-arkkitehtuuria.[1] Hän laati pro gradu -työnsä Suomen puukirkkojen arkkitehtuurista, ja jatkosodan aikana hänet komennettiin Itä-Karjalan Äänisniemelle, jonka kirkollista arkkitehtuuria hän tutki sodan aikana. Petterson ja hänen työtoverinsa Tieteellisessä Itä-Karjalan toimikunnassa saivat laadituksi arkkitehtuuripiirrokset 24 puukirkosta ja 97 tšasounasta. Vain yksi kirkko ja yksi tšasouna jäivät tutkimatta. Sodan jälkeen Petterson kirjoitti tämän materiaalin pohjalta saksankielisen väitöskirjan, joka valmistui vuonna 1950 ja ilmestyi tuolloin myös suomeksi ja vuonna 2020 venäjäksi.[2]
Petterson toimi Helsingin yliopiston taidehistorian professorina vuosina 1951–1981.[3]
Lars Pettersson tunnetaan etenkin laajasta tutkimustyöstään Suomen 1600- ja 1700-luvun kansanmestarien puukirkkoarkkitehtuurin ja kirkkomaalauksen alalla. Pettersson oli Suomenlinnan museon intendentti kahteen otteeseen 1940-luvulla ja 1950-luvun vaihteessa.[4] Hän oli myös Suomen muinaismuistoyhdistyksen puheenjohtaja vuosina 1968–1973.
Museonjohtaja Susanna Pettersson on hänen lapsenlapsensa.[5]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Äänisniemen kirkollinen puuarkkitehtuuri: Aineiston esittely. (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, 50.) Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1950.
- Die kirchliche Holzbaukunst auf der Halbinsel Zaonež'e in Russisch-Karelien: Herkunft und Werden. (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 51.) Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1950.
- Les églises du moyen âge en Finlande. Paris: Conciergerie du Palais, 1969.
- Hailuodon palanut kirkko ja sen maalaukset. (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, 73.) Helsinki: [Suomen muinaismuistoyhdistys], 1971.
- Kaksikymmentäneljäkulmaisen ristikirkon syntyongelmia (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, 79.) Helsinki: [Suomen muinaismuistoyhdistys], 1978. ISBN 951-9056-33-5
- Tornion kirkko ja kellotapuli. Oulu: Pohjoinen, 1986. ISBN 951-749-054-2
- Templum Saloense: Pohjalaisen tukipilarikirkon arvoitus. (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja, 90.) Helsinki: [Suomen muinaismuistoyhdistys], 1987. ISBN 951-9056-80-7
- Kyrkor och klockstaplar i svenska Österbotten (Svenska Österbottens historia V), 1985.
- Arhitektura derevjannyh tserkvei i tšasoven Zaonežja. Moskva: Tri kvadrata, 2020. ISBN 978-5-94607-231-1
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lilius, Henrik: ”Pettersson, Lars (1918–1993)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 666–667. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Niemeläinen, Jussi: Kuuluisa kirja puukirkoista venäjäksi. Helsingin Sanomat, 10.11.2020, s. B5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2020.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 548. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Taiteen pikkujättiläinen, s. 494. 3. painos. Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X.
- ↑ Pettersson, Susanna: Parhaat muistoni Helsingin yliopistosta 375 humanistia. 2014. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 6.2.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pettersson, Lars hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
