Suomen miesten lentopallomaajoukkueen historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen miesten lentopallomaajoukkueen historia alkaa vuodesta 1952, jolloin Suomen miesten lentopallomaajoukkue selviytyi lentopallon MM-kilpailuihin. Sen jälkeen Suomi on esiintynyt lentopallon arvokilpailuissa useita kertoja. Lentopalloilu tuli Suomeen 1920-luvulla.

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 12. heinäkuuta 2023
Valmentaja
Suomi Kainu Mikkola 1962–1967
Suomi Kainu Mikkola, Harry Sundell 1968
Suomi Harry Sundell 1969–1973
Suomi Heikki Montonen 1974–1982
Suomi Reino Kosonen 1983
Suomi Jukka Kutila 1984
Tšekkoslovakia Vladimir Sirvon 1985
Suomi Pertti Laaksonen 1986
Puola Vodek Sadalski 1987–1992
Venäjä Vjatsheslav Platonov 1992–1995
Suomi Timo Hoivala 1995–2004
Italia Mauro Berruto 2005–2010
Argentiina Daniel Castellani 2011-2013
Suomi Tuomas Sammelvuo 2013-2018
Englanti Joel Banks 2019-

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 10. heinäkuuta 2023
Sijoitus Pelaaja Vuodet Ottelut
1. Kari Kalin 1981–1993 312
2. Mikko Esko 2000–2021 305
2. Tuomas Sammelvuo 1993–2012 294
4. Antti Siltala 2000–2017 288
5. Jouni Parkkali 1972–1984 269
6. Pekka Toppari 1972–1987 263
7. Kai Mattila 1982–1993 252
8. Olli Kunnari 2002–2015 251
9. Eemi Tervaportti 2010–2021 245
10. Matti Oivanen 2005–2015 242
11. Janne Heikkinen 1993–2008 236
12. Urpo Sivula 2006–2021 234
13. Jussi Jokinen 1980–1993 226
14. Konstantin Shumov 2006–2015 225
15. Mikko Oivanen 2005–2015 214
16. Matti Hietanen 2004–2013 212
17. Olli-Pekka Ojansivu 2007–2019 200
17. Jukka Lehtonen 2007–2016 200
19. Pekka Liukkonen 1979–1989 198
20. Petteri Laurila 1993–2005 192

Vuosi 1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi osallistui Argentiinassa lokakuussa 1982 pelattuihin MM-kilpailuihin. Neljän joukkueen alkulohkossa Heikki Montosen valmentama Suomi hävisi kaikki ottelunsa: Etelä-Korealle 1–3 (14–16, 12–15, 16–14, 11–15), Kiinalle 0–3 (12–15, 5–15, 9–15) ja Ranskalle 2–3 (15–13, 11–15, 9–15, 15–11, 14–16). Suomi aloitti turnauksen kuusikolla Markku Ahila, Kari Kalin, Mauri Leppänen, Jouni Parkkali, Jukka Savio ja Pekka Toppari, mutta kun varsinkin joukkueen vanhempi kaarti epäonnistui ja Parkkali vielä nyrjäytti nilkkansa Kiina-ottelun ensimmäisessä erässä, pääsivät muutkin pelaamaan ja heistä kunnostautuivat varsinkin Jussi Jokinen ja Kari Körkkö.

Jatkolohkossaan sijoista 13–24 Suomi hävisi ensiksi Italialle 0–3 (13–15, 10–15, 11–15). Seuraavaksi Suomi voitti Australian 3–0 (15–7, 15–9, 15–6) peluuttaen passari Kalinin, hakkuri Leppäsen ja takakenttäkierroksilla pelanneen Ahilan lisäksi "kakkosmiehistöä" eli Mika Haapasaloa, Jussi Jokista, Olli Nenosta ja Pekka Liukkosta. Meksikolle Suomi hävisi 2–3 (14–16, 15–8, 15–17, 15–11, 15–17) mutta voitto Tunisiasta passari Jouko Juvosen johdolla luvuin 3–0 (15–3, 15–9, 15–13) pelasti Suomen pelaamasta turnauksen viimeisistä sijoista.

Otteluissa sijoista 17–20 Suomi voitti Venezuelan erin 3–1 (16–14, 15–11, 6–15, 15–10). Jouko Juvonen aloitti passarina, mutta hänen loukkaantunut jalkansa ei kestänyt kunnolla pelaamista, joten Kari Kalin otettiin pian hänen tilalleen. Viimeisessä ottelussaan Suomi kohtasi uudelleen Meksikon ja voitti tällä kertaa lukemin 3–0 (15–8, 15–12, 16–14). Suomi sijoittui kisoissa 17:nneksi.

Vuosi 1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan demokraattisessa tasavallassa pelattuihin EM-kilpailuihin Suomi selviytyi hävittyään karsinnoissa Jugoslavialle 2–3, mutta voitettuaan Kreikan 3–2, Turkin 3–0 ja Belgian 3–0. Lopputurnauksen alkulohkossa Suomi hävisi Tšekkoslovakialle 0–3 (2–15, 1–15, 1–15) ja Neuvostoliitolle 1–3 (15–10, 7–15, 8–15, 11–15) mutta voitti Alankomaat 3–0 (15–13, 15–10, 15–6). Loppusarjassa Suomi voitti Ranskan 3–1 (15–10, 4–15, 15–6, 15–12), Kreikan 3–1 (12–15, 15–8, 15–9, 15–8) ja Unkarin 3–1 (15–5, 14–16, 15–5, 15–7). Viimeisessä ottelussa Suomi hävisi Romanialle 0–3 (5–15, 11–15, 11–15) ja sijoittui kilpailuissa seitsemänneksi, mikä oli Suomen paras arvokilpailusijoitus vuoteen 2007 saakka. Suomen joukkueessa pelasivat Markku Ahila, Eero Alatalo, Kimmo Eklund, Jussi Jokinen, Kari Kalin, Timo Kenakkala, Kari Körkkö, Mauri Leppänen, Olli Nenonen, Jouni Parkkali ja Jukka Savio. Pekka Liukkonen ja Timo Parkkali jäivät kilpailuista pois salmonellatartunnan vuoksi. Suomen joukkuetta valmensivat Reino Kosonen ja Jukka Kutila.

Vuosi 1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomelle tarjottiin olympiapaikkaa Los Angelesin kesäolympialaisiin, mutta Suomen olympiakomitea ei tarttunut tähän loistavaan tilaisuuteen. Itse kilpailuissa Suomella olisi varmasti ollut mahdollisuuksia menestyä. Pelasihan joukkueessa sellaisia nimiä kuin Jouni Parkkali, Mauri Leppänen, ja Jussi Jokinen.

Vuosi 1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksassa pelattuihin EM-kilpailuihin Suomi selviytyi voitettuaan karsinnoissa Israelin 3–0, Itävallan 3–0 ja Romanian 3–1 ja hävittyään Ranskalle 1–3. Lopputurnauksen alkulohkossa Suomi hävisi Saksalle 1–3, voitti Kreikan 3–2, hävisi Neuvostoliitolle 0–3, voitti Ruotsin 3–2 ja hävisi Puolalle 2–3. Jatko-otteluissa Suomi hävisi niin Bulgarialle kuin Puolallekin 0–3 ja sijoittui kilpailuissa kahdeksanneksi.

Vuosi 1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1993 EM-kilpailut pelattiin Turussa ja Oulussa. Suomi voitti alkulohkonsa ensimmäisessä ottelussa Espanjan 3–1, mutta hävisi sitten Venäjälle 0–3, Saksalle 2–3, Puolalle 1–3 ja Ukrainalle 2–3 ja jäi kilpailuissa sijoille 9–12.[1]

Vuosi 1997[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaissa pelatuissa EM-kilpailuissa Suomi hävisi kaikki viisi alkulohko-otteluaan: Alankomaille 0–3, Ranskalle 0–3, Ukrainalle 0–3, Bulgarialle 1–3 ja Tšekille 2–3.

Joukkueen menestykseltä kuitenkin vietiin pohja jo ennen kilpailujen alkua, kun joukkueen kolmen viikon harjoitusleiri jouduttiin supistamaan kolmipäiväiseksi rahoitusongelmien takia. Kolmen viikon pohjatyö yritettiin tehdä vain kolmessa päivässä.

Vuodet 2005–06[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialainen Mauro Berruto nimitettiin A-maajoukkueen päävalmentajaksi. Pitkäaikainen päävalmentaja Timo Hoivala siirtyi sivuun pitkäaikaisen työn jälkeen. Berruto nosti maajoukkueeseen uusia ja nuoria pelaajia, kuten Oivasen veljekset. Suomi selviytyi MM-karsinnoissa 3. kierrokselle, mutta tippui lopulta kisoista.

Lentopallon Euroopan liigassa Suomi selviytyi lopputurnaukseen asti, missä joukkue otti hopeaa häviten finaalin Venäjälle.

Kesäksi 2006 Suomi sai paikan lentopallon Maailmanliigaan, kun Kreikka ei pystynyt osallistumaan kilpailuun. Suomen lohkossa pelasivat maailman ykkösmaa Brasilia, huippumaa Argentiina, ja aivan maailman kärjen tuntumassa pelaava Portugali. Suomi voitti Portugalin kolme kertaa ja otti yhden voiton Argentiinasta. Joukkue sijoittui lohkossa kolmanneksi.

EM-karsinnoissa Suomi selvitti tiensä jatkopeleihin lohkokakkosena. Jatkopeleissä joukkue sai vastaansa Viron. Vain voittaja etenisi EM-kisoihin. Suomi voitti molemmat ottelut EM-karsinnoissa ja pudotti peikon selästä etenemällä EM-kisoihin ensimmäistä kertää sitten kymmeneen vuoteen.

Vuosi 2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-maajoukkue teki vuonna 2007 suomalaista palloiluhistoriaa sijoittumalla EM-kilpailuissa neljänneksi.

Maailmanliiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkue pelasi vuonna 2007 historiansa kolmannen kerran maailmanliigaa menestyksekkäästi, sijoittumalla lohkonsa toiselle sijalle. Joukkue otti kuusi peräkkäistä voittoa ja voitti lopulta yhteensä seitsemän peliä. Maajoukkue haki ns. villillä kortilla paikkaa maailmanliigan lopputurnaukseen kilpailijoinaan Ranska ja Kuuba. Lopulta Ranska sai paikan edellisvuoden toisen sijansa ansiosta, mutta lopputurnauksessa maa ei menestynyt.

EM-kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsinnat

Suomen maajoukkue selviytyi karsinnoista ensi kertaa kymmeneen vuoteen EM-lopputurnaukseen. Ratkaisevissa karsintaotteluissa se voitti Viron vieraskentällä 3–1 ja kotona 3–0.

Alkulohko

EM-lopputurnauksen alkulohkon ensimmäisessä ottelussa Suomi kohtasi Italian, hallitsevan Euroopan mestarin. Suomi oli heti lähellä yllätysvoittoa mutta hävisi kuitenkin eräluvuin 2–3. Alkulohkon toisessa ottelussa Suomi kohtasi Kroatian ja otti tärkeät pisteet 3–1-voitolla. Lohkon viimeisessä ottelussa Bulgariaa vastaan Suomi jatkoi positiivisia yllätyksiään voittamalla hallitsevan MM-pronssimitalimaan eränumeroin 3–0.

Jatkolohko

Jatkolohkonsa ensimmäisessä ottelussa Suomi kohtasi hallitsevan MM-hopeamitalimaan Puolan. Suomen hyvät otteet jatkuivat ja joukkue otti toisen arvokkaan voiton erin 3–0. Jatkolohkon toisessa pelissä Suomi kohtasi Belgian. Ensimmäinen erä meni Belgialle, mutta pian Suomen joukkue löysi tutun vireensä ja otti 3–1-voiton varmistaen paikkansa EM-välierissä. Tähän saavutukseen Suomi ei ollut koskaan aiemmin pystynyt.

Mitalipelit

Välierässä Suomi hävisi niukasti Espanjalle erin 3–2. Suomi hallitsi neljättä erää lähes loppuun asti, mutta Espanja sai pelijuonesta kiinni ja nousi erävoittoon. Viimeisessä erässä Suomi ei enää pystynyt haastamaan Espanjaa kunnolla.

Pronssiottelussa Suomi kohtasi Serbian. Ottelu päättyi lopulta Serbian voittoon 1–3, ja Suomi joutui tyytymään neljänteen sijaan. Se oli kuitenkin suomalaista palloiluhistoriaa, ja maajoukkue teki kilpailujen suurimman yllätyksen jo selviytymällä mitalipeleihin ja kukistamalla lajin mahtimaita.

Olympiakarsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkarin olympiakarsintaturnaus, Suomen A-maajoukkue.

Suomi kohtasi Szombathelyssa, Unkarissa olympialaisten Euroopan esikarsinnan avausottelussaan Viron, jonka se voitti tiukassa ottelussa lukemin 3–2. Toisessa ottelussaan Suomi voitti Unkarin 3–0. Turnauksen välierässä Suomi kohtasi Belgian, jonka se oli kohdannut jo EM-kilpailujen jatkolohkossa. Suomi voitti ottelun suoraan kolmessa erässä vielä selvemmin kuin EM-kilpailuissa. Turnauksen finaalissa Suomi kohtasi MM-hopeajoukkue Puolan. Suomi ei löytänyt merkityksettömäksi tiedettyyn otteluun parasta lataustaan ja hävisi sen suoraan kolmessa erässä. Urheilutoimittajain liitto valitsikin lentopallomaajoukkueen vuoden joukkueeksi Suomessa.

Suomen paikka varsinaiseen Euroopan olympiakarsintaturnaukseen Turkin Izmiriin varmistui jo ennen esikarsinnan finaalia, kun maailmancupissa Venäjä ja Bulgaria voittivat omat ottelunsa ja etenivät suoraan Pekingin olympialaisiin.

Suomi nousi joulukuussa maailmanrankingin 33. sijalta 22:nneksi, joka on maan paras sijoitus kautta aikojen. Euroopan rankingissa Suomi nousi yhdeksänneksi.

Vuosi 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympiakarsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sammelvuo vauhdissa olympiakarsinnoissa 2008

Suomi jatkoi tammikuussa 2008 pelejään Turkin Izmirissä pelattavassa olympiakarsintaturnauksessa. Joukkue voitti avauspelissään isäntämaa Turkin viidessä erässä lukemin 3–2 (32–34, 25–18, 22–25, 25–22, 15–12). Se jatkoi otteluitaan seuraavana päivänä EM-pronssimitalisti Serbiaa vastaan. Suomi ei löytänyt keinoja Serbian kukistamiseen vaan joutui tyytymään tiukkojen erien jälkeen tappioon lukemin 0–3 (24–26, 23–25, 18–25). Alkulohkon viimeisessä ottelussaan Suomi tarvitsi ottelussaan Saksaa vastaan puhtaan 3–0-voiton selvitäkseen turnauksen välieriin, ja sen se myös hankki.

Turnauksen välierissä Suomi kohtasi Euroopan mestaruuden voittaneen Espanjan. Tappiollisen avauserän jälkeen Suomi tasoitti ottelun, mutta kolmannessa ja neljännessä erässä Espanja oli selvästi parempi ja voitti eräluvuin 1–3. Täten Suomi ei selviytynyt vuoden 2008 kesäolympialaisiin.

Maailmanliiga[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen maajoukkueesta jäi useat runkopelaajat pois lentopallon maailmanliigasta kesällä 2008. Maajoukkuekapteeni Tuomas Sammelvuo sekä luottokeskitorjuja Janne Heikkinen halusivat lepoa pitkän sarjakauden jälkeen kuten myös libero Tapio Kangasniemi. Lisäksi Olli Kunnari oli poissa kuusi avausottelua maailmanliigasta sekä Mikko Esko Amerikan-kiertueen.

Suomen tie oli kivinen ensimmäisissä otteluissa. Avausviikonloppuna USA oli parempi erin 3-1 sekä 3–0, jonka jälkeen Suomi nöyrtyi vielä Espanjalle kaksi kertaa ja Amerikan-kiertueella Yhdysvalloille myös kaksi kertaa. Olli Kunnarin sekä uuden liberon Pasi Hyvärisen mukaan tulo maajoukkueeseen Bulgaria kotiviikonloppuun kuitenkin muutti tilanteen täysin. Suomi oli vielä kotiviikonloppunaan avauspelissä huonompi, mutta toisessa joukkue otti ensimmäisen voittonsa. Heti perään Bulgariassa Suomi otti toisen riemukkaan voiton MM-kolmosesta ja lähti jännittävistä asetelmista kotiviikonloppuun. Maailmanliigan päätöspeleissä kotona Euroopan mestari Espanja oli vastaantulija, ja Suomi nousi kolmanneksi lohkossaan ja varmisti paikan liigassa sekä pelillisesti että myös kriteerinä olleen yleisömäärän perusteella.

Mauro Berruto ajoi sisään rohkeasti nuoria pelaajia jotka kasvoivat uusiin mittoihin kesän aikana. Urpo Sivula teki vakuuttavan läpimurron kuten myös uudeksi sensaatioksi noussut Pasi Hyvärinen, joka tuli mukaan liigan keskivaiheilla nousten lopulta maailmanliigan parhaimmaksi vastaanottajaksi tilastoissa.

Vuosi 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkuekausi 2009 oli Suomelle kaksijakoinen: Maailmanliigan menestys ja pettymys MM-karsinnoissa ja EM-kisoissa.

Vuonna 2009 Suomen toistaiseksi merkittävin saavutus oli 3–2 (22–25, 23–25, 25–22, 25–22, 17–15) kotivoitto maailman ranking 1:stä Brasiliasta Maailmanliigassa 4. heinäkuuta. Kyseessä oli Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen voitto Brasiliasta. Elokuussa Tampereella pelatuissa MM-karsinnoissa Suomi voitti Belgian erin 3–2 mutta hävisi Saksalle erin 1–3 ja Venäjälle 0–3 eikä selviytynyt seuraaviin MM-kisoihin. Myöhemmin samana vuonna Suomi koki pettymyksen ja tippui myös EM-kisoissa mitalipeleistä.

Suomen maajoukkueen päävalmentaja Mauro Berruto sai runsaasti kritiikkiä MM-kisapaikan karattua. Suomen pelaajien otteet olivat väsyneen oloisia, eikä joukkue missään vaiheessa esittänyt parastaan. Berrutoa moitittiin liian kovasta harjoittelutahdista, joka väsytti pelaajt. Berruto ei ottanut kritiikkiä vastaan, vaan sanoi että tietää mitä tekee.

Vuosi 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkueessa lopettivat kapteeni Tuomas Sammelvuo ja pitkäaikainen luottopelaaja Janne Heikkinen. EM-karsinnoissa joukkue selvitti tiensä EM-kisoihin oman karsintalohkonsa voittajana. Maailmanliigassa Suomi oli alkulohkonsa kolmas. Edelle kirivät Venäjä ja USA. Suomi pystyi voittamaan molemmat maat kertaalleen, ja Egyptin Suomi voitti neljästä ottelusta kolme kertaa.

Kausi oli pitkäaikaisen päävalmentaja Mauro Berruton viimeinen Suomen peräsimessä, kun hän purki sopimuksensa ja siirtyi Italian maajoukkueen päävalmentajaksi.

Vuosi 2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen uudeksi päävalmentajaksi pestattiin entinen huippupelaaja ja nykyinen huippuvalmentaja Daniel Castellani. Tuomas Sammelvuo päätti tehdä paluun maajoukkueeseen, ja myös henkeä edelliskesän vetänyt Olli Kunnari teki myös paluun maajoukkueeseen. Suomi aloitti totutusti pitkän leirijakson vapun jälkeen Castellanin johdolla. Joukkue pelasi kaksi harjoitusottelua toukokuun puolessa välissä maailmanlistan yhdentenätoista olevaa ja olympialaisissa 2008 viidenneksi sijoittunutta Kiina vastaan. Maajoukkuedebyyttinsä otteluissa tekivät yllätysnimet: Jani Sippola, Jarmo Korhonen ja Tommi Roininen.

Maailmanliigan alkulohkossa Suomen vastustajat ovat Argentiina, Portugali ja Serbia. Ensimmäisissä otteluissa Portugalissa Suomi pelasi osittain kakkosryhmällä – muun muassa Olli Kunnari ja Mikko Esko olivat poissa. Suomi hävisi Portugalille molemmat ottelut, ensimmäisen erin 3–2 ja toisen 3–1.

Seuraavaksi Suomi kohtasi vierasotteluissa Serbian. Ykköspassari Mikko Esko liittyi joukkueeseen mutta keskitorjuja Matti Oivanen oli poissa edellisviikonlopun loukkaantumisen vuoksi. Maailmanlistan kolmannella sijalla ollut Serbia hävisi Suomelle erin 1–3 mutta toisessa kotijoukkue voitti erin 3–0. Maajoukkuedebyyttinsä viikonlopun otteluissa teki Sauli Sinkkonen.

Kotiottelunsa Argentiinaa vastaan Suomi hävisi erin 2–3 ja 0–3. Serbian Suomi voitti Tampereella toisessa osaottelussa, häviten ensimmäisen erin 2–3. Tuomas Sammelvuo korvasi Argentiina-otteluista lähtien epävarmasti pelanneen Jarmo Korhosen joukkueen liberona. Suomi paransi peliään maailmanliigassa jälleen jatkuvasti, ja viimeiset ottelut olivat suomalaisten parhaimmat. Kotikentällään Suomi voitti Serbian toistamiseen erin 3–2 ja hävisi tiukasti 2–3 erin. Argentiinassa Suomi otti vierasvoiton erin 1–3 ja tappion erin 3–2.

Päätösviikonloppuna Portugali kaatui kaksi kertaa, ensin erin 3–2 ja sitten 3–0. Tommi Roininen debytoi viimeisessä Portugali-ottelussa Suomen avauskokoonpanon liberona ensimmäistä kertaa. Suomen lopulliseksi sijoitukseksi Maailmanliigassa tuli 10. sija.

Ennen kauden päätapahtumaa, lentopallo EM-kisoja, Suomi pelasi useita harjoitusmaaotteluita, mikä erosi Mauro Berruton aikaisesta valmistautumistyylistä. Peräti 11 harjoitusottelua ennen EM-kisoja, ja yhdeksän voittoa niistä antoivat hyvät lähtökohdat joukkueelle kisoihin, joihin lähdettiin hakemaan EM-mitalia. Suomi avasi kisat 3–1 tappiolla Ranskalle ja taipui seuraavana päivänä Mauro Berruton valmentamalle Italialle erin 3–0. Kun Belgia voitti Ranskan erin 3–1, päätösottelussa piti Suomen hoitaa Belgia suoraan erin 3–0, jotta jatkopaikka pudotuspeleihin varmistuisi. Suomi voitti Belgian hyvällä pelillä erin 3–0 ja jatkoi pelejään EM-kisoissa.

Suomi kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Slovenian, jolle maajoukkue oli hävinnyt aiemmin valmistavissa harjoitusotteluissa. Nyt Suomi voitti Slovenian tiukasti erin 3–2 ja jatkoi puolivälieriin. Puolivälieräkamppailuun Italiaa vastaan Suomen valmistautumisaika jäi alle vuorokauteen, koska kisajärjestäjät muuttivat alkuperäistä ohjelmaa. Suomi hävisi Berruton Italialle jälleen erin 3–1, mutta pelasi pirteästi. Joukkueen passari Mikko Esko totesi, että "Suomi ylsi siihen, mihin joukkue peruspelillä pystyy, mutta mitalipeleihin olisi tarvittu huippuonnistuminen".

Vuosi 2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi aloitti jo edellisvuoden puolella olympiakarsinnat Lontoon kesäolympialaisiin. Se voitti oman olympiakarsintaturnauksensa ja eteni näin toukokuussa 2012 pelattuun Euroopan olympiakarsintaturnaukseen. Suomen kanssa samassa alkulohkossa pelasivat Italia, Saksa ja Slovakia olympiakarsintaturnauksessa. Suomi hävisi avausottelussaan Italialle tiukasti erin 3–2 ja toisessa ottelussa Saksalle erin 3–1 menettäen näin käytännössä mahdollisuudet Lontoon kesäolympialaisiin. Viimeisessä ottelussa Suomi koki myös tappion Slovakialle eikä selviytynyt näin Lontoon kesäolympialaisiin.

Maailmanliigassa Suomi kohtasi alkulohkossaan Brasilian, Kanadan ja Puolan. Neljästä turnauksesta Suomi keräsi kolme voittoa, kaksi Kanadasta ja yhden Puolasta, ja yhdeksän tappiota sijoittuen lohkossaan viimeiseksi eli neljänneksi. Maajoukkue säilytti kuitenkin paikkansa maailmanliigassa pistevertailujen turvin muiden lohkojen heikompien joukkueiden välillä. Pitkäaikainen maajoukkuekapteeni Tuomas Sammelvuo päätti samalla maajoukkueuransa maailmanliigan päätösottelussa Kanadaa vastaan Tampereella.

Syksyn 2012 EM-karsinnoissa Suomi pelasi samassa lohkossa Kreikan, Romanian ja Montenegron kanssa. Suomi lähti karsintoihin ennakkosuosikkina, sillä se oli selvästi korkeammalla maailmanlistalla kuin vastustajansa. Suomi voitti avausturnauksessa Kreikassa sekä Romanian että Montenegron mutta hävisi Kreikalle. Kotiturnauksessaan se varmisti lohkovoiton ja pääsyn 2013 vuoden EM-kisoihin. Päävalmentaja Daniel Castellanin kanssa solmittu kaksivuotisen sopimuksen kausi päättyi turnaukseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Krastev, Todor: Men Volleyball XVIII European Championship 1993 Turku (FIN) - 04-12.09 Winner Italy todor66.com. 1.10.2017. Viitattu 3.9.2018. (englanniksi)