Näännytyssota (Egypti–Israel)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suezin kanavasota)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näännytyssota
Suezin kanavan kartta.
Suezin kanavan kartta.
Päivämäärä:

kesä 1968 – elokuu 1970

Paikka:

Siinain niemimaa

Lopputulos:

epäselvä

Osapuolet

 Egypti

 Israel

Komentajat

Gamal Abdel Nasser

Levi Eshkol
Golda Meir

Näännytyssota[1] tai kulutussota[2] oli Egyptin käynnistämä sissisota Israelia vastaan Siinain niemimaalla vuosina 1968–1970. Israel oli miehittänyt Siinain kuuden päivän sodassa vuonna 1967 ja Egyptin tarkoituksena oli näännytyssodassa kuluttaa Israelin kykyä pitää yllä jatkuvaa valmiustilaa ja pakottaa se näin vetäytymään alueelta.

Sodalla oli huomattava kuluttava vaikutus myös Egyptissä. Se johti Neuvostoliiton lisääntyvään rooliin alueella, mikä puolestaan johti Yhdysvallat painostamaan Israel sopimusratkaisuun vuonna 1970. Näännytyssota ei ratkaissut sinällään Egyptin ongelmia, jotka purkautuivat uudelleen vuonna 1973 jom kippur -sotana.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gamal Abdel Nasser Suezin kanavalla näännytyssodan aikana.

Egypti oli kärsinyt merkittävän tappion Israelia vastaan vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sodan aikana. Israel miehitti koko Siinain ja kansakunta oli šokissa. Egyptin johtaja Gamal Abdel Nasserille sota oli valtava arvovaltatappio niin kotimaassa, kuin laajemmin arabimaailmassa. Yhdistyneet kansakunnat antoivat marraskuussa 1967 päätöslauselman 242, jonka mukaan Israelin tuli vetäytyä miehittämiltään alueilta. Israel kuitenkin kieltäytyi vedoten tekosyihin. Poliittinen paine Egyptissä tehdä asialle jotain oli suuri, mutta toisaalta Nasserilla oli hyvin vähän keinoja taivutella Israel neuvotteluihin Egyptin kanssa.[2]

Vaikka Egypti oli kärsinyt mittavia tappioita kuuden päivän sodan aikana, se oli sodan jälkeen alkanut varustautua nopeasti uudelleen etenkin Neuvostoliitosta saatujen aseiden avulla. Egyptissä uskottiin myös, että Neuvostoliiton tuki estäisi Israelia iskemästä Siinailta Egyptin puolelle. Toisaalta maassa tiedettiin, että avoin sota olisi suosinut Israelia, jolle olisi edullista käydä nopeita sotia vihollisensa maaperällä.[1]

Näännytyssota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiläisen tykistön haavoittama israelilainen sotilas.
Bahr al-Baqar ilmaiskun jälkeen.

Egypti aloitti kesällä 1968 Siinailla myöhemmin nimellä näännytyssota tunnetuksi tulleen sissisodan. Sen käyttämiä taistelukeinoja olivat esimerkiksi tykistökeskitykset Israelin linnoituksiin, sekä rajan yli ajoittain tehdyt kommandoiskut. Egyptin tavoitteena oli pakottaa Israel vetäytymään sen kuuden päivän sodan aikana valtaamalta alueelta, pakottamalla Israel pitämään jatkuvasti yllä sotilaallista valmiutta. Alueiden miehityksestä tuli näin hyvin kallista.[1] Egyptissä sodalla oli aluksi kansallista itsetuntoa kohottava vaikutus.[2]

Israelin pääministeri Levi Eshkol kuoli helmikuussa 1969 ja hänen seuraajansa oli Israelin ensimmäinen naispääministeri Golda Meir. Meir oli asenteltaan edeltäjäänsä paljon jyrkempi ja haluttomampi kompromisseihin.[1]

Sotatoimet kiihtyivät maaliskuussa 1969, jolloin Egypti sanoutui irti maiden välisestä aseleposopimuksesta. Israel vastasi alkamalla tehdä omia kommandoiskujaan Egyptiin, sekä tekemällä sen sisäosiin saakka pommituksia.[1] Iskujen kulutusvaikutus alkoi näkyä myös Egyptissä. Esimerkiksi Suezin kanavan varren kaupungit kärsivät huomattavia vahinkoja niiden asukkaiden muuttaessa jatkuvan uhan alta muualle Egyptiin. Erityisen tuhoisa isku tapahtui huhtikuussa 1970, jolloin israelilaiset koneet pommittivat erehdyksessä Bahr al-Baqarissa sijainnutta koulua surmaten lähes 50 lasta.[2]

Tilanteen kehittyminen johti Neuvostoliiton lisääntyvään läsnäoloon Egyptissä.[1] Näännytyssota oli kuluttanut huomattavasti Egyptin omaa kykyä puolustaa ilmatilaansa, ja vuoden 1970 alussa Nasser päätti luovuttaa sen käytännössä kokonaan Neuvostoliiton harteille.[2] Syyskuussa 1970 maassa oli jopa 15 000 Neuvostoliitosta tullutta sotilasneuvonantajaa. Egypti sai Neuvostoliitosta myös uudenaikaisia ilmatojuntajärjestelmiä, sekä MiG-hävittäjiä. Alkukesästä 1970 tapahtui jopa välikohtaus, jonka aikana käytiin avoin ilmataistelu neuvostoliittolaisten ja israelilaisten koneiden välillä. Avoimen konfliktin uhka kasvoi ja Yhdysvallat yritti ponnistella aselevon puolesta. Elokuussa 1970 maiden välille saatiinkin aikaiseksi tosin lyhytikäiseksi jäänyt aseleposopimus. Egypti rikkoi sopimuksen ehtoja tuomalla sotilaskalustoa sopimuksen kieltämälle vyöhykkeelle. Israel päätti neuvottelut Egyptin kanssa, mutta tilanne muuttui jälleen Nasserin kuoltua sydänkohtaukseen syyskuussa 1970.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun eli CIA:n teettämä kartta Neuvostoliiton SA-2 ja SA-3-ilmatorjuntaohjuksista Egyptissä toukokuussa 1970.

Näännytyssota ei periaatteessa ollut loppunut Egyptin kannalta ongelmien ratkaisuun. Tuhansia egyptiläisiä sotilaita ja siviilejä oli kuollut konfliktin aikana.[1] Egyptistä oli tullut osa Neuvostoliiton valtapiiriä ja sen painostuksesta katkaistiin suhteet Yhdysvaltoihin. Talous oli romahtanut. Näännytyssota esti esimerkiksi liikennöinnin aloittamisen Suezin kanavan kautta.[2] Maa oli kuitenkin näännytyssodan aikana onnistunut tuomaan Suezin kanavan tuntumaan ilmatorjuntakapasiteettia, jolla oli huomattava vaikutus myöhemmin käydyssä vuoden 1973 sodassa.[1]

Israelissa näännytyssota oli lisännyt maan riippuvuttta Yhdysvalloista, josta se sai aseita. Yhdysvaltain sotilaallinen ja taloudellinen tuki Israelille kääntyi näännytyssodasta lähtien suureen kasvuun. Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin presidenttikauden alkuvuosina Israeliin annettiin 500–600 miljoonaa dollaria vuosittain ja määrä kasvoi edelleen jom kippur -sodan jälkeen. Ennen näännytyssotaa Yhdysvaltain politiikka oli ennemminkin yrittänyt pitää yllä tasapainoa Israelin ja arabimaiden välillä. Suurin syy tähjän muutokseen oli Neuvostoliiton tuki Egyptille ja Syyrialle. Kehitys oli osa Neuvostoliiton vastaista patoamispolitiikkaa ja Nixonin doktriinia, jossa korostui eri ystävävaltioiden strateginen merkitys Yhdysvalloille.[1]

Yksi näännytyssodan vaikutus oli myös Israelin ydinaseohjelman kiihtyminen. Israel oli yksi harvoista maista, jotka eivät vuonna 1968 allekirjoittaneet kansainvälistä ydinsulkusopimusta. Yhdysvalloille kuitenkin vakuutettiin, että Israel ei tekisi ydinkokeita tai tunnustaisi virallisesti niiden olemassaoloa. Tälläiset lupaukset riittivät Yhdysvalloille, joka ei painostanut Israelia liittymään sopimukseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Juusola, Hannu: Israelin historia, s. 145-147. Gaudeamus Helsinki University Press, 2014. ISBN 978-952-495-559-1.
  2. a b c d e f Andrei Sergejeff: ”Gamal Abdel Nasser (1952–1970)”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.