Isajev S-125

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ilmatorjuntaohjusta. Katso Petšora (täsmennyssivu) sanan muista merkityksistä.
Isayev S-125
ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.
ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.
Tyyppi ilmatorjuntaohjus
Valmistushistoria
Valmistaja NPO Almaz
Valmistusmaa  Neuvostoliitto
Käyttöönotto 1961
Ohjus
Massa 923 - 980 kg
Räjähdysaineen massa 60 - 75 kg
Ammuksen lähtönopeus 600 - 730 m/s
Huippunopeus 2.5 Mach
Kantomatka 15 - 25 km[1]
Maalinhaku komento-ohjaus
Mitat
Pituus 6,00 m
Halkaisija 40 cm
Kärkiväli 2,2 m
Käyttäjämaat Useita, käytössä vielä edelleen (2020)

Isajev S-125 Neva tai Isajev S-125 Petšora on neuvostoliittolainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Sen NATO-raportointinimi on SA-3 Goa. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä NPO "Almaz":lla ja se toteutui Aleksei Isajevin johdolla.

Kaksivaiheinen torjuntaohjus otettiin Neuvostoliitossa palveluskäyttöön 1961. Sitä käytettiin Egyptissä kesä-heinäkuussa 1970, jolloin 16 laukaistulla ohjuksella ammuttiin alas yhdeksän lentokonetta ja vaurioitettiin kolmea. Vuonna 1973 ohjuksilla tuhottiin 43 lentokonetta. Vuoden 1999 NATO:n Jugoslaviaa vastaan suorittamien ilmahyökkäysten aikana Jugoslavian liittoarmeijan modernisoitu S-125 Petšora pudotti Yhdysvaltain häivepommittaja F-117:n, mikä oli ensimmäinen kerta, kun häivelentokone pudotettiin.

Ohjusjärjestelmästä on olemassa useita tyyppejä, kuten:

  • S-125 M ohjuksella V-600
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601P
  • S-125 Petšora ohjuksella V-601PK
  • S-125 Petšora-21 ohjuksella V-601D

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isajev S-125 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Järjestelmä hankittiin Suomen ilmapuolustuksen vahvistamiseksi vuosina 1978–1979. Sen tyyppinimi oli ItO 79, tarkoittaen 1979 käyttöönotettuja ilmatorjuntaohjuksia.[2] Ohjustyypillä aloitettiin koulutusammunnat Lohtajan ampuma-alueella 1982, jota jatkettiin vuoteen 1995 saakka. Ito 79-ohjukset poistettiin Puolustusvoimien käytöstä BUK M1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan myötä.

Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.

Kartta Isajev S-125 -it-ohjuksen käyttäjämaista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kojo, Pauli et al: Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 - 32. vsk., Otava, 1981, Helsinki ISBN 951-1-06482-7 (sid.)
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003, Gummerus (s. 100–101) ISBN 951-95594-4-2
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa, Ilmatorjuntasäätiö, 2009, Jyväskylä
  • Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet, Karisto, 2011, Hämeenlinna (Suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5456-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)
  2. Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 (s. 225)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S-125 Neva Pechora Saaremaa.jpg
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isajev S-125.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv: S-125
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.