The Strangers (yhtye)

Wikipedia
Ohjattu sivulta Strangers
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Strangers jossa soittivat kitaristit Jussi Itkonen ja Jorma Tuominen, basisti Kari Bergström ja rumpali Antero Päiväläinen

The Strangers on suomalainen rautalankayhtye, joka oli 1960-luvulla ensimmäinen ja hyvin menestynyt rautalankayhtye Suomessa.

Yhtyeen alkuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen juuret juontuvat alkuvuoteen 1960, jolloin Jorma Tuominen piti koulussa esitelmän kitarasta ja pyysi samalla luokalla ollutta Jussi Itkosta soittamaan kanssaan jutun päätteeksi. Pojat soittivat luokassa pari kappaletta, ja kaikki olivat haltioissaan. Tästä he innostuivat jatkamaan ja hankkivat halvat sähkökitarat, joita soittivat radion kautta. Lisäksi he rakensivat ison kaapin ja piilottivat radion sen sisään. Jussi kävi kesällä 1960 kielikurssilla Englannissa. Lontoossa hän kuuli paikallisia bändejä, jotka soittivat instrumentaalimusiikkia kokoonpanolla kaksi kitaraa, basso ja rummut. Samalla hän osti Guya-merkkisen sähkökitaran. Syksyllä tehtiin naapurin pojasta Matti Valtosesta basisti ja hankittiin hänelle Hofnerin viulubasso. Matti ei ollut aikaisemmin soittanut.

Shadows-yhtyeen kappaleen "Apache" kuultuaan Itkonen kiinnostui levyn erikoisesta kitarasoundista. Hän kysyi asiaa Herbert Katzilta, joka tiesi, että tuo äänimaailma oli saatu aikaan kaikulaitteella, jollaista ei Suomessa ollut vielä kenelläkään. Jussin isä Veikko Itkonen tunsi erään YLE:n insinöörin, joka rakensi kaikulaitteen vanhasta nauhurista. Kaverit tarvitsitvat vielä rumpalin. Joku tiesi Antero Päiväläisen omistavan rummut, joten hänet pyydettiin bändiin syksyllä 1960. "Ande" oli aikaisemmin soittanut koulubändeissä jazziakin tavallisen tanssimusiikin ohella. Näin muodostettu The Strangers soitteli lähinnä kouluhipoissa vuoden 1961 aikana ja tuli näin tunnetuksi ainakin pääkaupunkiseudulla. He vierailivat myös radio-ohjelmissa. Jussi kävi taas Lontoossa kesällä 1961 ja osti sieltä Fender Stratocaster -kitaran ja Selmer-kaikulaitteen. Näin saatiin Suomeen ensimmäinen 'Strato'. Vuoden 1961 aikana edellä mainittu YLE-insinööri rakensi bändille ääneltään laadukkaat ja ulkonäöltään samannäköiset kaappi-vahvistimet. Ehkä mainittavinkenen mukaan? esiintyminen suurelle yleisölle oli Messuhallissa vuonna 1961 Terpsichoren tanssikoulun päättäjäisissä. Suosio oli valtaisa, mikä myötävaikutti varmaan sellaisten kitarayhtyeiden lisääntymiseen, missä nuoret soittivat nuorille.lähde?

Syksyllä 1962 vaihtui basistiksi Kari Bergström. Hän oli aikaisemmin soittanut veljesbändin The Esquires'in, Eero ja Jussi Raittisen ja veljensä Reijo Bergströmin kanssa. Bändille oli myös kesällä tilattu komppikitaristille Fender Stratocaster-kitara ja basistille Fender Precision -basso. Syksyllä 1962 bändi teki musiikin Jussin isän Veikko Itkosen tuottamaan elokuvaan Vaarallista vapautta. Elokuvan ensi-ilta oli marraskuussa 1962, ja se sai paljon julkisuutta lehdistössä mm. poikkeavan musiikin johdosta. Esiintymisiä oli useita mm. Helsingissä EXPO-hallissa. Nyt bändillä oli punaiset Fenderit ja tyylikkäät siniset silkkipuvut.

1963 Scandialla ilmestynyt yhtyeen ensisingle "SRP-003 / Vaara" ei vielä herättänyt kovin suurta huomiota. Kappaleet olivat yhtyeen omaa tuotantoa, ja levyä myytiin pari tuhatta kappaletta. Sävelmät olivat peräisin Vaarallista vapautta -elokuvasta. Maine alkoi kasvaa yhtyeen päästyä televisioon Jukka Virtasen ohjelmaan Studio 1 ja Antti Einiön Nuorten tanssihetkeen. Yhtye oli myös mukana (1963) Mauno Kurkvaaran musiikkielokuvassa "Lauantaileikit".

Yhtyeen toinen single 29.4.1963 levytetty "Kolme kitaraa" meni suoraan Kahdeksan kärjessä -ohjelman ykköseksi. Kappale on rautalankaversio vanhasta venäläisestä kansanlaulusta "Kaksi kitaraa". Tuolloin Scandian levyt äänitettiin yhdellä otolla Kulttuuritalon lavalla. Tässä tehtiin ilmeisesti ensimmäinen trikkiäänitys Suomessa, kun "Kolmen kitaran" soolokohta jätettiin tyhjäksi, ja Kari 'Jet' Bergström soitti soolokohdan jälki-äänityksellä. Singlen B-puolella oli "Castle mood" eli Annikki Tähden vanha menestys "Balladi Olavinlinnasta", johon yhtye lisäsi eksoottisia sävyjä mm. bassosoololla, kvinttiviritteisellä hammondilla ja bongojen käytöllä, onpa kappaleen alussa tuuliefektikin. Urkuja levytyksessä soitti Jaakko Salo. Tässä olivat urut ilmeisesti ensimmäisen kerran mukana kitarayhtyeen levyllä Suomessa. Samassa tilaisuudessa kuin "Kolme kitaraa" äänitettiin myös "Yyterin twist", jolla yhtye säesti laulaja Timo Jämseniä. Urkurina oli tässäkin Jaakko Salo. Kappale "Kolme Kitaraa" oli Kahdeksan kärjessä -listalla yli vuoden, kunnes Aikamiesten esittämä "Iltatuulenviesti" sen sieltä pudotti. Siinä vaiheessa bändi oli jo lopettanut.

Yhtyeellä oli alkuaikoinaan pieniä vaikeuksia 'kaksijakoisen yleisön' kanssa, sillä monet suorastaan vihasivat kitarayhtyeitä, ja keikoilla vaadittiin tangoa joskus jopa puukolla uhaten. Myös vanhemmat tanssimuusikot suhtautuivat nuoriin rautalankayhtyeisiin varsin nyrpeästi.lähde?

Ulkomaan keikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye esiintyi myös Ranskassa. Eräs saksalainen manageri tarjosi heille ensin töitä kesäksi 1963 Saksasta. Sopimusehdot olivat kuitenkin niin huonot, että yhtye jätti Saksan väliin ja jatkoi pakettiautollaan Pariisiin, missä se esiintyi Ranskan rockin pyhäkössä Le Golf Drouot -kerhossa. Ensiesiintyminen melkein epäonnistui, kun kitaravahvistimet eivät toimineet. Ranskassa oli siihen aikaan verkkojännitteenä 120 V. Muuntajien avulla keikka kuitenkin onnistui ja heti seuraavana päivänä yhtye sai useita soittotarjouksia Rivieralla. Näin matka jatkui Juan-les-Pinsiin Cannesin lähelle, missä yhtye aloitti soitot Club 63 -nimisessä paikassa. Pian kadun toisella puolella sijaitsevan Las Vegasin omistaja halusi yhtyeen omaan paikkaansa ja samoin vielä kolmaskin paikka, Sweet Club, kiinnostui. Yhtye päätyi sopuratkaisuun ja soitti illan mittaan kaikissa paikoissa. Kerhojen lisäksi yhtye esiintyi suuressa rock-konsertissa Ranskan nimibändien kanssa Annecy:ssä lähellä Sveitsi:n rajaa sekä Monte Carlon TV:ssä. He pääsivät myös soittamaan yksityistilaisuuksiin mm. juhliin missä Brigitte Bardot ystävineen joi shampanjaa uima-altaan reunalla "Kolmen Kitaran" tahdissa. Heidän menestyksensä Ranskassa ei ollut aivan vaatimatonta, sillä vielä 1977 Itkonen sai Ranskasta sikäläisiä teostopalkkioita.

Yhtyeelle tarjottiin kesän jälkeen jatkosopimusta vuoden loppuun, mutta he joutuivat palaamaan kotiin koulujen alettua. Syksyllä 1963 yhtye jatkoi keikkailua Suomessa, mutta pikkuhiljaa alkoi laskukausi yhtyeiden siirtyessä laululinjalle Beatlesin vaikutuksesta. Yhtye käytti joskus keikoillaan laulusolistina Timo Jämseniä ja Ann-Christineä ja myös Itkonen lauloi, mutta ei halunnut tehdä yhtyeestä lauluyhtyettä ja erosi helmikuussa 1964. Vähän myöhemmin yhtye hajosi. Päiväläinen kävi keväällä 1964 The Islanderssissä, sitten The Esquiresissa ja myöhemmin päätyi Pepe & The Paradiseen. Bergström tienasi opiskelurahoja soittamalla eri bändeissä, mm. Erkki Liikasen ja Jukka Kuoppamäen kanssa.

1970 luvun kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Strangers oli tarkoitus kasata uudelleen alkuperäisellä kokoonpanolla 1975, mutta Itkonen kieltäytyi, sillä hän oli ollut soittamatta kymmenen vuotta. Päiväläinen toteutti kuitenkin idean ja syksyllä 1977 aloitti treenaamisen The New Strangers, johon Päiväläisen lisäksi ovat kuuluneet aikaisemmin The Scaffoldsissa rautalankaa soittaneet Mårten Enqvist ja Kicke Bergholm sekä The Needlesin Eero Lupari. Huhtikuussa 1978 ilmestyi yhtyeen LP In the Night ja kesällä yhtye teki muutamia keikkoja. In the Night sisältää vanhaan rautalankatyyliin tehtyjä sovituksia tunnetuista sävelmistä, mutta mukana on myös neljä omaa tuotantoa edustavaa biisiä. 1980 ilmestyi toinenkin yhtyeen albumi Ave Caesar.

Rautalangan noustua 1970-luvun lopulla uudelleen huomion kohteeksi kaivettiin myös vanhat yhtyeen äänitteet esiin ja Unto Torniainen kokosi niistä albumin The Strangers Story. Se sisältää aiemmin julkaistun materiaalin lisäksi myös ennen julkaisemattomia nauhoituksia, jotka ovat peräisin samoilta ajoilta kuin 1963 äänitetyt singlet.

Back to the Sixties -aikakausi (1996–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Back to the Sixties" -tapahtumaan Katinkultaan Vuokattiin bändi saatiin taas kootuksi 1996. Uuden tulemisen myötä tehtiin 1997 ystävän autotallissa CD "Nimeni on Cox", jossa laulusolistina esiintyy Hector laulaen kappaleet "Meikäläinen vaan" sekä "Kolmonen ja Mä". Samalla tuli toiseksi kitaristiksi mukaan Hasse Walli (1996–2000), korvaten näin Jorma 'Yki' Tuomisen, joka asuu Tanskassa.

Bändi esiintyy nykyisin kokoonpanolla Jussi Itkonen, Antero Jakoila (2000–), Nono Söderberg (2008–), Kari Bergström ja Antero Päiväläinen lähinnä BTS:n tilaisuuksissa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

SRP-003 / Vaara (1963),
Huom. Nämä kappaleet ovat elokuvasta Vaarallista vapautta (1962) johon The Strangers teki musiikin
Kolme kitaraa / Castle mood (1963)
Eilen vasta Liisan näin / Yyterin twist (1963)

LP: t

In the Night (1978)
The Strangers story (1979)
Huom. Tämä sisältää 12 kappaletta joista 6 on radiotallennuksia (1962)
Ave Caesar (1980)

CD: t

Nimeni on Cox featuring Hector (1997)
Yhteensä 14 kappaletta josta 3 Hectorin kanssa
BTS-Anniversary (2010) = BTS-juhla(yhteis) CD
Afrikan Tähti (2010)
How Do You Do It (2010)
BTS-The Beat Goes On and On (2012) = BTS yhteis CD
Only a fool breaks his own heart (2012)
November (2012)

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen (19601961)

Toinen (19621964)

  • Jussi Itkonen – soolokitara
  • Jorma Tuominen – komppikitara
  • Kari Bergström – basso
  • Antero Päiväläinen – rummut

Kolmas (New Strangers 19771978)

Neljäs (19962000)

  • Jussi Itkonen – soolo/komppikitara
  • Hasse Walli – soolo/komppikitara
  • Kari Bergström – basso
  • Antero Päiväläinen – rummut

Viides (20012008)

  • Jussi Itkonen – soolo/komppikitara
  • Antero Jakoila – soolo/komppikitara
  • Kari Bergström – basso
  • Antero Päiväläinen – rummut

Kuudes (2008)

  • Jussi Itkonen – soolo/komppikitara
  • Antero Jakoila – soolo/komppikitara
  • Nono Söderberg – soolo/koppikitara
  • Kari Bergström – basso
  • Antero Päiväläinen – rummut

Timo Jämsen & The Strangers (19621963)

  • Timo Jämsen – laulu
  • Jussi Itkonen – soolokitara
  • Jorma Tuominen – komppikitara
  • Kari Bergström – basso
  • Antero Päiväläinen – rummut

Tämä kokoonpano teki huhtikuussa 1963 singlen Eilen vasta Liisan näin / Yyterin twist jolla urkuja soitti Jaakko Salo. Nopeasti levyn teon jälkeen yhtye lähti Ranskan kiertueelle ja Jämsen jäi Suomeen kunnes liittyi lokakuussa 1963 The Esquiresiin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]