Salomon (laulaja)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Salomon
Henkilötiedot
Koko nimi Timo Antero Silvennoinen
Syntynyt 22. huhtikuuta 1949
Kuollut 19. marraskuuta 1997 (48 vuotta)
Muusikko
Taiteilijanimet Salomon
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1968–1982
Tyylilajit rock, iskelmä, pop
Aiheesta muualla
MusicBrainz

Salomon (oikealta nimeltään Timo Antero Silvennoinen, 22. huhtikuuta 1949 Helsinki19. marraskuuta 1997 Helsinki)[1][2] oli suomalainen laulaja, säveltäjä ja sanoittaja. Hän teki läpimurron vuonna 1975, jolloin hän sijoittui Syksyn sävel -kilpailussa toiseksi kappaleella ”Unisatu”. Salomon levytti neljä albumia, minkä jälkeen hän tulkitsi ainoastaan yksittäisiä lainakappaleita kokoelmalevyille. Lopulta hän vetäytyi musiikkialalta siirtyen liikemieheksi harjoittamaan osto- ja myyntitoimintaa.[3]

Salomon muistetaan myös lavastetusta hukkumisonnettomuudesta Espoon Haukilahden uimarannalla elokuussa 1973. Tarkoituksena oli saavuttaa julkisuutta, ja Ilta-Sanomat kirjoittikin tapahtuneesta päivittäin viikon ajan. Lopulta laulaja palasi julkisuuteen ja hukkuminen paljastui pelkäksi pilaksi.[3]

Salomon menehtyi hoitamattomaan diabetekseen vuonna 1997. Hän oli kuollessaan 48-vuotias.[3]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timo Antero Silvennoinen syntyi Helsingissä 22. huhtikuuta 1949. Lapsuutensa hän vietti nykyisen Vantaan Itä-Hakkilassa sekä Lempäälässä. Koulussa hänet tunnettiin pitkälti lintsaajana sekä lahjakkaana selittäjänä.[4]

Musiikista Silvennoinen kiinnostui teini-iässä. Esikuvia olivat erityisesti Elvis Presley ja Cliff Richard, joita jäljitellen hän äänitti laulujaan nauhalle. Hän osallistui myös menestyksekkäästi Romantino-laulukilpailuun. Vapaa-ajallaan Silvennoinen liikkui Helsingin Haagassa samoissa piireissä kuin esimerkiksi Arto Sotavalta ja Cisse Häkkinen. Ensimmäiset esiintymisensä Silvennoinen teki kuitenkin muodin parissa. Hän toimi teini-iässä mannekiinina nuorisoliikkeiden näytöksissä sekä yksittäisissä paitakuvauksissa. Hän kuitenkin lopetti rahan hankkimisen muodin kautta, koska se alkoi hävettää häntä liikaa.[4]

Jorma Helianderin avulla Silvennoinen päätyi 1960-luvun lopulla erään ruotsalaisorkesterin solistiksi. Hieman myöhemmin hän esiintyi erään tšekkoslovakialaisen yhtyeen kanssa. Kesällä 1968 Suomea kiersi Salomon-show, mutta täysin tuntemattoman nuoren artistin kiertueen menestys jäi rajalliseksi.[4]

Levytysuran alkutaipaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vakavat levytyssopimusneuvottelut Salomon kävi EMIn kanssa. Suunnitelmat etenivät aina levytysmateriaalin valintaan saakka, mutta asiat kaatuivat Salomonin asepalvelukseen. Levytysten julkaisu ei tuntunut järkevältä tilanteessa, jossa artisti siirtyy vuodeksi armeijaan.[4]

Vuonna 1971 Salomon solmi levytyssopimuksen Fonovoxin kanssa.[4] Salomon oli kuullut isältään kyseisen yhtiön etsivän uusia solisteja, jolloin Salomon sopi tapaamisen yhtiön johtajan Henry Haapalaisen kanssa. Ensimmäiset levytykset tehtiin keväällä 1971, jolloin nauhoitettiin kappaleet ”Itkeä ei saa”, ”Päivä uuteen vaihtuu”, ”Ei parempaa” ja ”Pitkä tie”. Ne kaikki ilmestyivät Fonovoxin ensimmäisellä albumijulkaisulla, kokoelmalevyllä Kotimainen sarja 1. Kappaleiden levytysolosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä Salomon nauhoitti osuutensa ruokatunneilla, koska ei onnistunut saamaan työpaikaltaan vapaata. Salomonin mielestä levytetyt kappaleet eivät myöskään sopineet hänen äänelleen.[5]

Kappaleet ”Itkeä ei saa” ja ”Päivä uuteen vaihtuu” julkaistiin tuoreeltaan myös singlenä. A-puoli ”Itkeä ei saa” oli Jarmo Jylhän säveltämä ja sanoittama, ja se sai hyvän vastaanoton. RAY tilasi sitä 1 500 kappaletta, minkä lisäksi se oli yksi vuoden toivotuimmista kappaleista Sävelradiossa.[5] Mediassa Salomonista alettiin povata seuraavaa suurtaa poptähteä. Elokuussa 1971 hän poseerasi nuortenlehti Suosikin kannessa. Vuonna 1972 Salomon äänestettiin Suomen kolmanneksi suosituimmaksi poplaulajaksi.[6]

Vuonna 1972 ilmestyi single Ei parempaa / Pitkä tie, joka jäi selvästi edeltäjäänsä vähemmälle huomiolle. Salomonia on kuvattu henkilöksi, joka ei aina edustanut kaikkein helpointa ihmistyyppiä, ja hänelle oli tyypillistä purkaa yhteistyö ”ovet paukkuen”, palaten kuitenkin pian anelemaan töiden jatkamista. Esimerkiksi yhteistyö Fonovoxin kanssa päättyi ensimmäisen kerran näihin aikoihin, sillä Salomon olisi halunnut asioiden sujuvan nopeammin. Pian artisti kävi neuvotteluja useammankin levy-yhtiön kanssa.[6]

Syksyllä 1972 Salomon sai Jeesuksen pääroolin Tampereen Työväen Teatterin tuottamassa ja Reijo Paukun ohjaamassa musikaalissa Jeesus Kristus Superstar. Salomon on kertonut musikaalin tekoon liittyneen monia vastoinkäymisiä. Monella oli vahva näkemys esimerkiksi siitä, että Salomon olisi valittu rooliin ainoastaan ulkonäkönsä takia ja että esitys tulisi kaatumaan häneen.[6] Ongelmana Salomon piti myös esityspaikkana toiminutta jäähallia sen akustiikan ja yleisön kaukaisen sijoittumisen vuoksi.[7]

Vuonna 1973 Salomon levytti Aarno Ranisen Finnsound-levymerkille singlen Laulaa saa / Suloinen hymy. Sävellykset olivat Tom Öhlingin ja Frank Robsonin käsialaa, kun taas sanoituksista vastasi Salomon itse. Single jäi vähälle huomiolle, minkä lisäksi ongelmia aiheutti levy-yhtiön hidas aikataulu. Salomonin ja Finnsoundin yhteistyö päättyikin tähän yhteen singleen.[7]

Unisatu” ja hukkuminen on ne mun kaksi parasta hittiä, joista minut tullaan muistamaan.

– Salomon haastattelussa vuonna 1995.[7]

Salomonin hiipuvalle uralle haettiin nostetta lavastetulla hukkumiskuolemalla. Salomon suostui tähän valokuvaaja Olavi Kaskisuon innoittamana. Elokuun 15. päivänä 1973 Ilta-Sanomat uutisoi poplaulajan katoamisesta Espoon Haukilahden uimarannalla – jäljellä oli vain rannalle jäänyt vaatemytty. Tapaus aiheutti suuren kohun, ja poliisi aloitti välittömästi laulajan etsinnät, vaikka todellisuudessa Salomon piileskeli lehtimoguli Urpo Lahtisen huvilan saunamökissä yhdessä toimittaja Hellevi Jussilan kanssa. Lehti kirjoitti tapauksesta näkyvästi viikon ajan, kunnes Salomon kyllästyi piileskelyyn ja palasi julkisuuteen. Tempaus ei kuitenkaan edistänyt Salomonin uraa, vaan päinvastaisesti monet keikkajärjestäjät peruivat sovittuja esiintymisiä. Viimeisessä lehtihaastattelussaan heinäkuussa 1995 Salomon vähätteli omaa osuuttaan. Hänen mukaansa lavastuksen järjestely ja suunnittelu olivat Olavi Kaskisuon vastuulla, joka oli uhonnut nuoren artistin tulevan tempun myötä tähdeksi. Myös rannalta löytyneet vaatteet olivat Kaskisuon, vaikka niiden yhteydestä löydetyt henkilökortti ja avaimet laulajalle kuuluivatkin.[7]

Hukkumisepisodin jälkeen Salomon solmi levytyssopimuksen Matin ja Tepon uuden M & T Productionsin kanssa. Vuonna 1974 sen kautta ilmestyi single Mentiin seslonkiin / Valvoin koko yön, jonka A-puoli oli käännös Elvis Presleyn hitistä ”I Need Your Love Tonight”, ja B-puoli Matin ja Tepon kirjoittama kappale, jonka he vuotta myöhemmin levyttivät itsekin. Vaikka Salomon piti ”Mentiin seslonkiin” -kappaletta eräänä uransa parhaista levytyksistään, jäi se edeltäjiensä tavoin vähälle huomiolle.[8]

”Unisatu” ja nousu huipulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran hiipuessa Salomon tienasi elantonsa puhelinmyyjänä. Vuonna 1975 hän kuitenkin palasi Fonovoxille levyttämään. Uusi sopimus takasi Salomonille hyvät rojaltit sekä levynmyynnistä riippumattoman korkean takuusumman. Samanvuotiseen Syksyn sävel -kilpailuun Salomon otti osaa Henry Haapalaisen säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella ”Unisatu”.[8] Se sijoittui kilpailun toiseksi saaden lähes kolmanneksen äänistä. ”Unisatu” julkaistiin myös singlenä B-puolenaan muutamaa vuotta vanhempi kappale ”Ei parempaa”. Single ylsi myyntilistalla viidenneksi. Salomon oli viimein noussut tähdeksi, minkä myötä hänen tulonsa kasvoivat merkittävästi.[9]

Läpimurtohitin myötä Salomon aloitti ensimmäisten suomalaisten artistien joukossa tavaratalokeikkailut. Artistin eräänlaiseksi tavaramerkiksi olivat jo muodostuneet tiukat sikamokka-asut, jotka auttoivat naispuolisen yleisön kosiskelussa. Media antoikin laulajalle lisänimen Seksi-Salomon. Keikkoja Salomon teki 1970-luvulla muun muassa Separaattori- ja Jig-Saw-yhtyeiden säestämänä.[9]

Salomon pääsi tekemään myös ensimmäistä pitkäsoittoaan, jota oli suunniteltu jo ennen ”Unisadun” menestystä. Sen valmistumista kuitenkin viivästytti Salomonin ja Henry Haapalaisen erimielisyydet albumin sisällöstä. Esikoisalbumi Salomon ilmestyi lopulta vuonna 1976. Se sisälsi seitsemän suomenkielistä ja viisi englanninkielistä kappaletta.[9] Levyn singlejulkaisut olivat samana vuonna ilmestyneet Enkeli / Maria Maria ja You’re the Devil in Disguise / Diana. Albumia myytiin noin 7 000–8 000 kappaletta.[10]

Salomonin seuraava albumi oli vuonna 1977 ilmestynyt Malaya, jolla säestäjänä toimi pääasiassa Paradise-yhtye. Malaya oli tyylillisesti edeltäjäänsä yhtenäisempi kokonaisuus, joka niin ikään sisälsi niin englannin- kuin suomenkielisiäkin kappaleita. Albumin singlejulkaisun A-puoli oli Salomonin itse kirjoittama nimikappale ”Malaya” B-puolenaan tuottaja Henry Haapalaisen käsialaa ollut ”Kuuma yö”.[10]

Vuonna 1978 Salomon toteutti yhden unelmistaan levyttäessään albumillisen Elvis Presleyn kappaleita.[10] Salomon & Paradise -levyn säestäjänä toimi sen nimen mukaisesti Paradise-yhtye. Lisäksi mukaan otettiin jo Salomonin esikoisalbumilla julkaistu kappale ”You’re the Devil in Disguise”. Salomon & Paradise sai kiitosta ulkomaita myöten, ja Salomon oli ylivoimainen voittaja Yleisradion kilpailussa, jossa etsittiin Suomen parasta Elvis-imitoijaa. Levyltä julkaistiin yksi single, Don’t Be Cruel / Can’t Help Falling in Love with You, jotka olivat ”Teddy Bearin” ohella Salomonin suurimpia suosikkeja ja keikkabravuureja albumin materiaalista. Salomon & Paradise jäi samalla Salomonin viimeiseksi Fonovoxin julkaisemaksi äänitteeksi, sillä levy-yhtiö ajautui konkurssiin samana vuonna 1978.[11]

Uusi yhteistyökumppani löytyi läheltä, sillä Fonovoxin työntekijät Jarmo Jylhä ja Erkki Puumalainen perustivat uuden levy-yhtiön, J-P Musiikin, jolle Salomon teki uransa viimeiset levytykset. Vuonna 1979 hän äänitti J-P-Musiikin suosituille Disco City -kokoelmille yhteensä seitsemän kappaletta, jotka koostuivat lähinnä iskelmäcovereista. J-P-Musiikki julkaisi samana vuonna myös kasettiuusintapainoksen vuoden 1976 esikoisalbumista Salomon.[11]

Vuonna 1980 ilmestyi Salomonin neljäs ja viimeinen studioalbumi Uudet tuulet. Se merkitsi siirtymistä edellislevyn rock-linjasta suomi-iskelmän pariin.[11] Uudet tuulet sisälsi myös vaikutteita country-musiikista, joita toi mukanaan levylle viisi sävellystä ja neljä sanoitusta tehnyt Kari Kuuva. Albumin menestys jäi kuitenkin verrattain vaisuksi. Siltä julkaistiin myös single Kaunis Marinella / Ei onni suosi pettäjää. Uuden albumin lisäksi Salomon teki vuonna 1980 joukon kokoelmalevytyksiä. 60-luvun suosikki-iskelmät -kokoelmille hän levytti lainakappaleet ”Piilopaikka”, ”Päättyneet on päivät”, ”Delilah” ja ”Pieni nukke”. Näistä viimeksi mainittu julkaistiin myös Uudet tuulet -albumilla ja ”Delilah” vuonna 1980 julkaistun ”Se koskee” -singlen B-puolena. Disco City -kokoelman viidennelle osalle päätyi puolestaan tulkinta Reijo Kallion hitistä ”Viikonloppuisä”. Laulaja levytti kappaleen poikkeuksellisesti omalla nimellään Timo Silvennoinen.[12]

Vuonna 1981 Salomon teki kaksi levytystä. Disco City -sarjan kahdeksannelle osalle hän tulkitsi Kake Randelinin hitin ”Kirje kotiin”, ja Musiikin sävelsatoa -kokoelmalle Kari Kuuvan säveltämän uuden kappaleen ”Juokse hänen luokseen”. Seuraavana vuonna 1982 albumille päätyi kaksi uutta levytystä. Veikko Juntusen kirjoittama kappale ”Aallot lyö” julkaistiin kokoelmalla Maantiehitit ja Kake Randelinin hitti ”Avaa hakas kokoelmalevyllä Hankirallit. Ne jäivät samalla Salomonin viimeisiksi levytyksiksi. Jarmo Jylhän mukaan levytysten loppumiseen vaikuttivat artistin uskon loppuminen musiikkiuraansa sekä alkoholinkäytön aiheuttamat rajoitukset. Salomon itse totesi saaneensa musiikista kaiken minkä halusikin – päästä keikkailemaan ja levyttämään. Vuonna 1982 ilmestyi myös Salomonin ensimmäinen kokoelma-albumi, Nimittäin. Se julkaistiin ainoastaan kasettiformaatissa, ja sisälsi kaksitoista levytystä vuosilta 1979–1981. Sen materiaalin pääpaino oli lainakappaleissa.[12]

Levytysuran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levytysuran päätyttyä Salomon ryhtyi liikemieheksi harjoittamaan laajasti erilaista osto- ja myyntitoimintaa. Yksi niistä oli videofirma, joka myi ja vuokrasi videoita kautta Suomen. 1980-luvun lopulla Salomon teki lyhytaikaisen paluun J-P-Musiikille – myyntiedustajana.[12]

Vaikka Salomon ei enää levyttänytkään, teki hän edelleen satunnaisesti keikkoja. Hän tosin haaveili uusista levytyksistä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa tehden suomenkielisen demon Del Shannonin hitistä ”Runaway”. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat, kun Frederik ehti julkaista siitä oman versionsa ”Savvoon jäin”.[13]

Salomonin kohtaloksi koitui hoitamaton diabetes, jota hän oli jo pidempään sairastanut. Salomon kuoli kotonaan 19. marraskuuta 1997, 48-vuotiaana.[13]

Salomonin kuoleman myötä Poptori julkaisi vuonna 1998 kuudentoista suomenkielisen kappaleen CD- ja kasettikokoelman Salomon in Memoriam. Vuonna 2005 sama yhtiö julkaisi CD-levynä englanninkielistä tuotantoa nimellä Tribute to Elvis. Näitä molempia albumeja on myyty yli 3 000 kappaletta.[13] Toukokuussa 2009 Rocket Records julkaisi kahden CD-levyn kokoelman Unisatu – Kootut levytykset 1971–1980.[3]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Itkeä ei saa” / ”Päivä uuteen vaihtuu” (1971)
  • ”Ei parempaa” / ”Pitkä tie” (1972)
  • ”Laulaa saan” / ”Suloinen hymy” (1973)
  • ”Mentiin seslonkiin” / ”Valvoin koko yön” (1974)
  • Unisatu” / ”Ei parempaa” (1975)
  • ”Enkeli” / ”Maria Maria” (1976)
  • ”You’re the Devil in Disguise” / ”Diana” (1976)
  • ”Malaya” / ”Kuuma yö” (1977)
  • ”Don’t Be Cruel” / ”Can’t Help Falling in Love with You” (1978)
  • ”Kaunis Marinella” / ”Ei onni suosi pettäjää” (1980)
  • ”Se koskee” / ”Delilah” (1980)

[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salomon: Unisatu – Kootut levytykset 1971–1980 -CD-levyn kansilehti, kirjoittanut Juha Rantala (Rocket Records ROK-026)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Latva, Tony & Tuunainen Petri: Iskelmän tähtitaivas. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  2. Salomon (3) Discography at Discogs Discogs.com. Viitattu 16.8.2013. (englanniksi)
  3. a b c d Salomon herää henkiin koottuina levytyksinä 26.5.2009. YLE. Viitattu 16.8.2013.
  4. a b c d e Rantala, s. 2
  5. a b Rantala, s. 3
  6. a b c Rantala, s. 4
  7. a b c d Rantala, s. 5
  8. a b Rantala, s. 6
  9. a b c Rantala, s. 7
  10. a b c Rantala, s. 8
  11. a b c Rantala, s. 9
  12. a b c d Rantala, s. 10
  13. a b c Rantala, s. 11
  14. Salomon Veikko Tiitto.fi. Viitattu 28.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]