Ruotuväki
| Ruotuväki | |
|---|---|
| Lehtityyppi | uutislehti |
| Julkaisija | Suomen puolustusvoimat |
| ISSN | ISSN 0557-4897 |
| Levikki | 20 000 – 30 000 |
| Perustettu | 1962 |
| Päätoimittaja | Mikko Ilkko[1] |
| Sitoutuneisuus | sitoutumaton |
| Kotikunta | Helsinki |
| Kotimaa | Suomi |
| Sivukoko | 230 × 300 mm |
| Ilmestymistiheys | 12 kertaa vuodessa |
| Kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Ruotuväki on Suomen puolustusvoimien uutislehti, jota julkaisee Pääesikunnan viestintäosasto. Se postitetaan tilaajiensa lisäksi useimpiin puolustusvoimien toimipisteisiin, varuskuntiin sekä kaikille kertausharjoituksiin osallistuville tai niihin kutsutuille. Suurimmat lukijaryhmät ovat puolustusvoimien henkilöstö ja varusmiehet.[2]
Ensimmäinen Ruotuväki ilmestyi 15. maaliskuuta 1962, ja nykyisin siitä ilmestyy painetun lehden lisäksi verkkoversio. 12 kertaa vuodessa ilmestyvän aikakauslehden lisäksi Ruotuväki julkaisee kaksi kertaa vuodessa alokasliitteen sekä kerran vuodessa Ruotu-, Kutsunta- ja Sotilasmusiikki-liitteet.[3]
Lehden toimitus koostuu kolmen palkatun henkilön lisäksi noin kymmenestä varusmiehestä.[1]
Toimitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehden ensisijainen tarkoitus on maanpuolustushengen kohotus ja toissijainen puolustusvoimien sisäinen tiedottaminen. Lehdessä on yleensä kerrallaan noin kymmenen varusmiestä, joista 4–5 toimittajaa, 1–2 valokuvaajaa, graafikko ja levikkisihteeri.[2]
Ruotuväessä palvelevat varusmiehet siirtyvät lehden palvelukseen peruskoulutuskauden tai aliupseeri- tai reserviupseerikurssin jälkeen. Varusmiehet majoittutuvat Kaartin Jääkärirykmentissä Santahaminassa.
Varusmiehet palvelevat joko 9 tai 12 kuukautta, joista noin 6 kuukautta palvellaan Ruotuväessä. Suuri osa Ruotuväessä palvelleista varusmiehistä suuntautuu myöhemmin viestintäalan tehtäviin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjana Ruotuväen synnylle oli sodanjälkeisinä vuosina tapahtunut suuri muutos puolustusvoimien suhtautumisessa julkisuuteen. Kesällä 1956 annettiinkin uudet ohjeet tiedottamisesta: muun muassa valatilaisuudet ja paraatit mutta myös esimerkiksi palvelusolojen esittely sallittiin asioiksi, joista sai kertoa julkisuuteen.[4]
Ensimmäisen ehdotuksen puolustusvoimien omasta uutislehdestä teki Pääesikunnan tiedotusosastolla työskennellyt everstiluutnantti Vilho Tervasmäki vuonna 1960. Tiedotustoimisto alkoi tämän jälkeen tutustua ulkomaisiin sotilaslehtiin, ja puolustusvoimien lehden esikuvaksi valittiin norjalainen Manskaps-Avisa. Tervasmäki kirjoitti omiin muistioihinsa, että lehden tavoite oli "puolustuslaitoksen kansanomaistaminen, asevelvollistemme omaisten ja erityisesti sivistyneistömme lähentäminen puolustuslaitokseen ja puolustusasiaamme".[5]
Tervasmäki esitteli lehden puolustusvoimain komentajalle kenraali Sakari Simeliukselle virallisesti elokuussa 1961. Lehteä oli alun perin tarkoitus jakaa kantahenkilökunnalle, tarpeeksi kauan palvelleelle evp-henkilöstölle sekä kaikkiin perusyksiköiden oleskelutiloihin ja tupiin. Sekä Simelius että yleisesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Aatos Maunula kannattivat lehden perustamista. Lopullisesti Simelius hyväksyi lehden perustamisen tammikuussa 1962.[6]
Ensimmäiseksi päätoimittajaksi valittiin majuri Aatos Heinonkoski ja ensimmäiseksi toimitussihteeriksi Eero Tuurna. Lehden nimeä pohdittiin pitkään, mutta siitä pyrittiin saamaan mahdollisimman varusmiesystävällinen. Ruotuväki valikoitui nimeksi, sillä se oli tuolloin suhteellisen yleinen nimitys varusmiespalvelukselle niin sotilaiden kuin siviilienkin keskuudessa ja se koettiin sopivan neutraaliksi. Ensimmäinen Ruotuväen näytenumero ilmestyi 15. maaliskuuta 1962 etusivun otsikolla Tutkaverkko valvoo puolueettomuuttamme.[7]
Ensimmäinen värillinen Ruotuväki ilmestyi 4. kesäkuuta 1966.[8] Ensimmäinen levikkisihteeri valittiin lehteen vuonna 1968,[9] ensimmäinen valokuvaaja vuonna 1973 ja ensimmäinen graafikko vuonna 1996.[10]
Numerosta 11/2020 alkaen Ruotuväen painettu lehti muuttui aikakauslehtimäisemmäksi ja samalla vain kerran kuussa ilmestyväksi.[11]
Ruotuväen päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotuväen päätoimittajana toimi sotilahenkilö vuoteen 1994 saakka, minkä jälkeen tehtävää on hoitanut siviilihenkilö:[12]
- Aatos Heinonkoski (everstiluutnantti evp.) 1963–1968
- Pentti Palmu (majuri evp.) 1968–1971
- Heikki Tiilikainen (everstiluutnantti evp.) 1971–1976
- Tapani Talari (komentajakapteeni evp.) 1976–1988
- Harri Heinilä (majuri evp.) 1988–1994
- Jussi Viljanen 1994–2003
- Panu Pokkinen 2003–2006
- Mikko Ilkko 2006–
Ruotuväessä palvelleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mikko Alkio
- Jarkko Antikainen
- Seppo Bruun
- Timo Haapala
- Jani Halme
- Mika Hentunen
- Pekka Hyvärinen
- Jyri Häkämies
- Mikko Ilkko
- Antti Isokangas
- Matti Kalliokoski
- Riikka Karppinen
- Pekka J. Korvenheimo
- Yrjö Larmola
- Lasse Lehtinen
- Eino Leino
- Keijo Leppänen
- Ilkka Malmberg
- Tuomas Marjamäki
- Raimo Möysä
- Risto Nieminen
- Juha Partanen
- Mikko Peltola
- Jari Sarasvuo[14]
- Tapio Suominen[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ahokas, Lari: Ruotuväki 40 Vuotta: Upseerit perustivat, varusmiehet toimittavat. Kuopio: Ruotuväki, 2002. ISBN 952-91-54078-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Toimitus Ruotuväki.fi. Viitattu 24.6.2023.
- ↑ a b Ruotuväki välittää mullan maun ja ruudin hajun kentältä kasarmille. Sotaveteraani, 2007, nro 2, s. 32.
- ↑ Ruotuväki – Julkaisut. Ruotuväen digilehtiarkisto.
- ↑ Ahokas, s. 16
- ↑ Ahokas, s. 18
- ↑ Ahokas, s. 18–19
- ↑ Ahokas, s. 19–20
- ↑ Ahokas, s. 27
- ↑ Ahokas, s. 32
- ↑ Ahokas, s. 24
- ↑ Tuominen, Elias: Suurin uudistus. Ruotuväki, 2020, nro 11, s. 6. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ahokas, s. 12
- ↑ Ruotuväen Matrikkeli 1962–2002, s. 8–33. Kuopio: Ruotuväki, 2002. ISBN 952-91-54078-9.
- ↑ Kauppinen, Ina & Ranta, Niko: ”Bull” Mentula sai reserviläiskirjeen – tämä häntä odottaa kriisin sattuessa is.fi. 17.5.2015. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Kanerva, Juha: Suosikkiselostaja Tapio Suominen avoimena mielensä järkkymisestä: ”Elämääni sisältyy hetkiä, jolloin on tullut hölmöiltyä” is.fi. 9.12.2018. Viitattu 26.10.2020.