Timo Haapala
| Timo Haapala | |
|---|---|
 Haapala Helsingin kirjamessuilla vuonna 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1964 Haapajärvi, Suomi |
| Ammatti | toimittaja |
Timo Antero Haapala[1] (s. 6. maaliskuuta 1964 Haapajärvi)[2] on suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hän työskentelee Ilta-Sanomissa politiikan erikoistoimittajana.
Journalisti-lehden laskelmien mukaan Haapala kirjoittaa muita toimittajia useammin ja heitä suorasanaisemmin. Hän suhtautuu muita toimittajia kielteisemmin Marinin ja Rinteen hallituksiin. Työntekijäjärjestöistä hänellä on pelkästään kielteistä sanottavaa kun taas työnantajajärjestöihin hän suhtautuu suopeasti. Puolueista Haapala kirjoittaa enimmäkseen kielteisesti, joskin hän löytää myös positiivista sanottavaa SDP:stä, RKP:stä, perussuomalaisista ja kokoomuksesta.[3]
Haapala oli vuonna 2012 yksi kolmesta Vuoden journalisti -palkintoehdokkaasta.[4] Vuonna 2014 Haapalan paljastus ulkoministeriön tietomurrosta valittiin samassa kilpailussa Vuoden jutuksi ja palkittiin kunniamaininnalla Koura-koulutusrahaston kilpailussa.[5][6]
Toimittajan työn lisäksi Haapala kirjoittanut kirjoja Pekka Ervastin, Jarmo ”Kätsy” Koivusen ja Timo Mäkelän kanssa.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapala suoritti Tampereen yliopistossa kolmivuotisen toimittajatutkinnon, mutta ei koskaan valmistunut maisteriksi.[7][8] 1980-luvun lopulta alkaen hän työskenteli Kalevan eduskuntatoimittajana ja Ilta-Sanomien politiikan toimittajana ennen kuin vuonna 1997 siirtyi politiikan toimittajaksi MTV3-televisiokanavalle.[2]
MTV3:lla Haapala nousi suuren yleisön tietoisuuteen juontamalla useita vaalitenttejä. Hän piti verkossa Setä Arkadia -blogiaan kuutisen vuotta, kunnes sanoi kyllästyneensä lukijoiden kommenttien tasoon.[9]
Haapala valittiin MTV3:n politiikan- ja taloustoimituksen päälliköksi, ja tässä tehtävässä hän toimi lokakuuhun 2016 asti.[10][11] Helmikuussa 2017 Haapala palasi Ilta-Sanomiin politiikan erikoistoimittajaksi.
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2013 Timo Haapala lähetti pikaviestipalvelu Twitterissä yli 30 twiittiä, joissa hän paheksui ja sätti Akavan johtajaa Sture Fjäderiä, koska tämä oli jättänyt Linnan juhlat väliin juuri kuolleen kissansa takia. Haapala lähetti aiheesta pilkkaavaksi koetun Twitter-viestin Ruotsin silloiselle ulkoministerille Carl Bildtille vastauksena viestiin, jossa Bildt suri kuollutta Nelson Mandelaa: "What you are thinging abaut[sic] the case of "Sture Fjäder"?".[12][7]
Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén jätti huhtikuussa 2018 Haapalasta tutkintapyynnön, joka koski Ilta-Sanomissa julkaistua Haapalan kolumnia, jossa tämä kutsui Packalénia ”ns. Tehtaankadun mieheksi”. Packalénin mukaan Haapala viittasi tällä siihen, että hän olisi Venäjän hallinnon toimija ja siten maanpetturi ja rikollinen. Packalén pyysi poliisia selvittämään, onko Haapala syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen.[13] Myöhemmin Helsingin poliisi totesi, ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta, ja näin ollen myöskään esitutkintaa ei suoritettu.[14]
Lokakuussa 2019 toimittaja Hilla Körkkö kummasteli Helsingin Sanomissa Haapalan runsaasti vastauksia kerännyttä Twitter-viestiä, jossa tämä totesi oppineensa juuri Wikipedian olevan vapaasti muokattava. Körkkö yritti tiedustella puhelimitse Haapalalta, oliko viesti kirjoitettu tosissaan vai huumorimielessä, mutta Haapala kieltäytyi kommentoimasta asiaa.[15]
Professori Martin Scheinin syytti Haapalaa agendajournalismista ja ”maalittamisesta” hänen kirjoitettuaan useita juttuja ulkoministeri Pekka Haaviston toimista ns. ISIS-perheiden asiassa loppuvuodesta 2019.[16]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vaari tietää (Jarmo Koivunen kanssa, WSOY 1990)
- Politiikan bongarin käsikirja (Pekka Ervastin ja Timo Mäkelän kanssa, Gummerus 1999)
- KukaMitäHäh - tasavallassa kaikki hyvin? (Pekka Ervastin kanssa, Otava 2010 ja 2011)
- Mäntyniemen pesänjakajat (Pekka Ervastin kanssa, Otava 2012)
Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bonnierin vuoden juttu 2013, Ulkoministeriön tietomurto, MTV Uutiset
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 134–135. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ a b Kirjailijat: Timo Haapala (Arkistoitu – Internet Archive), Otava. Viitattu 31.1.2014.
- ↑ Mitä puoluetta politiikantoimittajat ryöpyttävät eniten? Miten he suhtautuvat eri pääministereihin? Entä työmarkkinajärjestöihin? - Journalisti www.journalisti.fi. Viitattu 26.2.2021.
- ↑ Palkitut 2012 (Arkistoitu – Internet Archive), Suuri journalistipalkinto. Viitattu 31.1.2014.
- ↑ Ylen vihaprojekti oli vuoden journalistinen teko‚ Yle Uutiset 26.3.2014.
- ↑ Palkitut 2013, Koura-koulutusrahasto 2014. Viitattu 29.3.2014.
- ↑ a b Timo Haapala tunnustaa provosoivansa tietoisesti suomenkuvalehti.fi. 27.9.2019. Viitattu 1.10.2019.
- ↑ Timo Haapala: Radio Lakeuden kuuntelututkimus www.finna.fi. 1986. Arkistoitu 6.10.2019. Viitattu 6.10.2019.
- ↑ MTV3:n tähtitoimittaja tuohtui lukijoilleen: "Se oli siinä" (Arkistoitu – Internet Archive), Ilta-Sanomat 28.8.2011. Viitattu 31.1.2014.
- ↑ Timo Haapala siirtyy Ilta-Sanomiin Ilta-Sanomat. 17.10.2016. Arkistoitu 19.10.2016. Viitattu 18.10.2016.
- ↑ Timo Haapala siirtyy MTV:stä Ilta-Sanomiin Turun Sanomat. 17.10.2016. Viitattu 18.10.2016.
- ↑ Carl Bildt suri kuollutta Nelson Mandelaa – Maikkarin pomo tylytti kuolleella kissalla suomenuutiset.fi. 6.12.2013. Viitattu 28.9.2019.
- ↑ Tom Packalén: ”Kuinka pahasti media voi leimata poliitikkoa ilman perusteita?” Uusi Suomi. 16.4.2018. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ Ijäs, Johannes: PS:n poliisikansanedustaja syytti IS:n toimittajaa kunnianloukkauksesta, teki tutkintapyynnön – poliisin päätös valmistui Demokraatti. 5.6.2018. Viitattu 21.12.2022.
- ↑ Körkkö, Hilkka: Timo Haapala oppi viikonloppuna, miten Wikipedia toimii – Soitimme Helsingin Sanomat. 7.10.2019. Sanoma Oy. Viitattu 4.4.2020.
- ↑ ”Punavihreä trolliarmeija on hyökännyt” 8.12.2019. verkkouutiset.fi.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raatikainen, Panu: Timo Haapala – journalisti vai juoru-ukko? (asiantuntijablogi) Uusi Suomi. 2.1.2020.
| ||||||||||||||
