Eino Leino (toimittaja)
Eino Ilmari Leino (s. 21. marraskuuta 1946 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja tietokirjailija[1][2]. Hän kirjoitteli jo lukioluokilla Helsingin Sanomiin ja Ilta-sanomiin. Kirjoitettuaan 18-vuotiaana ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta hän meni toimitusharjoittelijaksi Helsingin Sanomiin. Hän toimi lehdessä myös popmusiikin arvostelijana[3]. Journalistinurastaan hän on suurimman osan työskennellyt Apu-lehdessä ja siirtynyt toimittajanuransa lopulla ja eläkkeelle päästyään kirjailijaksi. Leino on naimisissa ja hänellä on yksi poika ja yksi pojanpoika.
Toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomien jälkeen Leino työskenteli STT:ssä uutistoimittajana ja uutisten lukijana, Ilta-Sanomissa uutistoimittajana ja reportterina ja liki 30 vuotta aikakauslehti Avussa.
Keväällä 2000 Leino oli Veikka Gustafssonin ja kolmen amerikkalaisen vuorikiipeilijän Annapurna-retkikunnassa lähestymismarssilla Annapurna-vuoren (8 091 m) perusleiriin. Vain rekisteröidyille ammattilaisille luvallinen, vaativa reitti kulki runsaan 5 000 metrin korkeudesta 4 200 metrin korkeudella olevaan Annapurnan perusleiriin. Matka kesti kuukauden.
Eläkeläisenä hän jatkaa kirjoittamista. Henkilöhaastatteluja ja reportaaseja häneltä on julkaistu muun muassa Suomen Kuvalehdessä, Avussa, Seurassa, Ilta-Sanomissa, Iltalehdessä, Vivassa, Johtoporras-lehdessä, Askel-lehdessä ja Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehdessä.
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Martti Vainion tuskien taival – raportti juoksijasta, syyttömistä ja syyllisistä, WSOY 1984, ISBN 951-0-12863-5
- Kohti huippua, WSOY 1994, teos Veikka Gustafssonista ja vuorikiipeilystä ISBN 951-0-20575-3
- Vanajanlinna, Karisto 1998 (Vanajanlinnan historia) ISBN 951-23-3667-7
- Lentojätkä, Otava 2002, (Arto Paasilinnan elämäkerta) ISBN 951-1-16602-6
- Kirjailijoiden Helsinki, Gummerus 2012, 2. painos 2013, (kirjailijain kohtaamisia ja kohtaloita Helsingissä 1820-luvulta lähtien) ISBN 978-951-20-9294-9
- Helsinki 1950-luvun väreissä 2014, kuvat Aho&Soldan, teksti Eino Leino ISBN 978-951-20-9527-8
Kirjoittajana teoksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Roihuvuori – Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi (toim.), Roihuvuori-seura 1999, ISBN 952-91-0070-1
- Kolin perintö, Metsäntutkimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos 2000, (luku Kun Koli iskostui sanoiksi) ISBN 951-40-1739-0
- Hiljaisuutta etsimässä, Kirjapaja 2006, (luku Himalajan korkeakoulussa) ISBN 951-607-329-8
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kirjailijaesittely, Gummerus. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Eino Leino Gummerus. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 28.11.2017.
- ↑ Mattlar, Mikko: ”EL eli Eino Leino: Uutistoimittaja kirjoittaa popmusiikista”, ”Ei mitä hyvänsä rilutusta”. Populaarimusiikin tie legitiimiksi kulttuuriksi Helsingin Sanomissa 1950–1982, s. 149–155. Musiikkiarkisto JAPA, 2015. ISBN 978-952-68364-4-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
