Risto Nieminen (kulttuurivaikuttaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Risto Juhani Nieminen (s. 25. toukokuuta 1956 Kisko)lähde? on Lissabonissa toimivan Gulbenkian-säätiön musiikkiosaston johtaja huhtikuusta 2009. Hänen toimenkuvaansa kuuluu Gulbenkianin sinfoniaorkesterin ja kuoron sekä konserttisalin toiminnan organisointi.[1]

Vuosina 1997–2009 Nieminen toimi Helsingin juhlaviikkojen taiteellisena johtajana.[1] Vuodet 1991–1996 hän oli Pariisin Pompidou-taidekeskuksen IRCAM-musiikkikeskuksen taiteellinen johtaja.[2]

Vuosina 1989–1991 Nieminen palveli Radion sinfoniaorkesterin intendenttinä. Sitä ennen hän työskenteli Yleisradion musiikkiosaston toimittajana ja uuden musiikin tuottajana vuodesta 1981. Nieminen valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1985 pääaineenaan musiikkitiede. Nieminen on toimittanut yhdessä Pekka Hakon kanssa kirjat Ammatti: säveltäjä ja Ammatti: säveltäjä 2006.

Nieminen herätti vuonna 2009 vilkasta kulttuuripoliittista keskustelua Suomen Kuvalehden haastattelussa esittämillään näkemyksillä suomalaisesta kulttuuripolitiikasta. Hän arvosteli muun muassa sijoittamista seiniin sisällön sijasta ja pääkaupungin muiden kulttuurilaitosten yhteistyöhaluttomuutta juhlaviikkojen kanssa.[3] Haastattelua kommentoitiin muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa myönteisenä keskustelunherättäjänä,[4] mutta esimerkiksi Asko Sarkola ei allekirjoittanut kritiikkiä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Risto Nieminen jättää Helsingin juhlaviikot Savon Sanomat. 21.11.2008. Viitattu 2.4.2018.
  2. Services and Programmes: Risto Nieminen Gulbenkian. Viitattu 2.4.2018. (englanniksi)
  3. Kylänpää, Riitta: Suomalainen umpio. Suomen Kuvalehti, 7.8.2009, nro 32, s. 18–23. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.5.2014.
  4. Juhlaviikkojen entinen johtaja käänsi kulttuurin kupit nurin HS.fi. 14.8.2009. Viitattu 2.4.2018.
  5. Luukka, Teemu: Risto Niemisen purkaus hämmentää pienen maan kulttuurieliittiä. ("Sarkola ei ymmärrä Niemisen kritiikkiä alkuunkaan") Helsingin Sanomat, 11.8.2009, s. C1. Artikkelin verkkoversio.