Romania toisessa maailmansodassa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: puhekielisyyttä |
Toisessa maailmansodassa Romania kuului 1941–1944 akselivaltoihin ja elokuusta 1944 alkaen liittoutuneisiin.
1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen maailmansota syttyi, kun Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939. Tällöin Kaarle II:n hallitsema Romanian kuningaskunta omaksui puolueettomuuden. Euroopan nopeasti muuttuva poliittinen tilanne ja maan sisäpoliittiset mullistukset hankaloittivat tilannetta. Saksan kanssa liittoutumista ajaneet fasistiset liikkeet kuten Rautakaarti keräsivät suosiota ja vaikutusvaltaa. Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat taanneet Romanialle koskemattomuuden, mutta Saksa oli voittanut taistelun Ranskasta ja tuhonnut liittoutuneiden sotilaallisen voiman manner-Euroopassa. Romania kääntyi Saksan puoleen vastaavien takuiden toivossa, tietämättä, että allekirjoittaessaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan 1939, oli Saksa jo tällöin luvannut Romanian alueita Neuvostoliitolle.
1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesällä 1940 Romania menetti aluekiistoissa sille ensimmäisen maailmansodan jälkeen luovutettuja alueita. Se joutui luovuttamaan heinäkuussa uhkavaatimuksen jälkeen Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan Neuvostoliitolle sekä elokuun lopussa Saksan painostuksesta Pohjois-Transylvanian Unkarille. Tämä laski Romanian hallituksen suosion pohjalukemiin. Samalla fasististen ja sotilaallisten ryhmittymien suosio puolestaan kasvoi, kunnes ryhmittymät kaappasivat vallan marsalkka Ion Antonescun johdolla syyskuun 1940 alussa. Kuningas Kaarle II pakotettiin luopumaan kruunusta 19-vuotiaan poikansa Mikael I:n hyväksi. Romanian uusi johto alkoi ajamaan maata kohti akselivaltoja, joihin se liittyi virallisesti 23. marraskuuta 1940. Marsalkka Antonescun ja Rautakaartin yhteistyö päättyi tammikuussa 1941, jolloin Antonescu murskasi kaappausta yrittäneen Rautakaartin kolme päivää kestäneessä sisällissodassa, ja hallitsi sen jälkeen käytännössä sotilasdiktaattorina. Saksa ei tukenut tappiolle joutuneita Romanian fasisteja, sillä se luotti yhteistyöhön Antonescun kanssa. Kymmenen päivää ennen operaatio Barbarossaa Antonescu lupasi Saksalle, että ”Romaniaan voi luottaa aina, kun on kyse slaavien vastaisesta toiminnasta”.
1941–1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romania hyökkäsi Neuvostoliittoon 22. kesäkuuta 1941 operaatio Münchenissä. Se toimitti Saksalle öljyä ja lähetti itärintamalle enemmän joukkoja kuin kaikki muut Saksan liittolaiset yhteensä. Romanian joukot osallistuivat taisteluihin Ukrainassa, Bessarabiassa, Stalingradissa ja muualla. Myös 260 000 juutalaista joutui erilaisten vainojen uhreiksi Bukovinassa, Bessarabiassa, Transylvaniassa ja Moldovassa. Suurin osa Romanian juutalaisista selvisi hengissä vainoista, mutta Iașin pogromissa surmattiin yhden yön aikana tuhansia ihmisiä ja useita lähetettiin keskitysleireille. Romania suoritti vastaavia joukkomurhia Odessassa, Bogdanovkassa, Domanovkassa ja Peciorassa.
Akselivaltain sotaonnen käännyttyä liittoutuneet alkoivat pommittaa Romaniaa vuodesta 1943 eteenpäin. Puna-armeija eteni maahan vuonna 1944. Fasistit ja sotilaalliset ryhmittymät menettivät suosionsa romanialais-saksalaisten linjojen murtuessa ja vetäytyessä Neuvostoliiton joukkojen edessä. Muutamaa päivää puna-armeijan ratkaisevan läpimurron jälkeen, 23. elokuuta 1944 kuningas Mikael onnistui kaappaamaan vallan Antonesculta ja julisti saman tien sodan Saksalle. Saksan armeija yritti vallata Bukarestin suistaakseen kuninkaan vallasta, mutta Romanian armeija onnistui torjumaan hyökkäyksen. Samalla puna-armeija miehitti Romanian ja ehdottoman antautumisen sisältänyt aselepo Neuvostoliiton kanssa allekirjoitettiin 12. syyskuuta. Romanian puolenvaihto mahdollisti neuvostojoukoille syyskuun 1944 alussa etenemisen myös Bulgariaan, joka sitä ennen ei ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa. Maailmansodan loppuun asti Romanian armeija taisteli liittoutuneiden puolella. Se osallistui muun muassa Unkarin ja Tšekkoslovakian valtaamiseen.
Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huolimatta myöhäisestä loikkauksestaan voittajien leiriin Suur-Romania lakkautettiin ja se menetti alueita Bulgarialle ja Neuvostoliitolle, mutta sai pohjois-Transylvanian Unkarilta. Romania menetti arviolta 370 000 henkeä sodan aikana. Neuvostoliiton miehityksen seurauksena kommunistien suosio nousi maassa. Vuonna 1947 Mikael I menetti valtansa ja Romaniasta tehtiin kansantasavalta, jota hallitsi yksipuoluejärjestelmä vuoteen 1989 saakka.
