Risumadonlakki
| Risumadonlakki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen [1] |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Agaricales |
| Heimo: | Hymenogastraceae |
| Suku: | Madonlakit Psilocybe |
| Laji: | medullosa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Maat, joissa risumadonlakkia esiintyy |
|
| Katso myös | |
Risumadonlakki (Psilocybe medullosa) on madonlakkeihin (Psilocybe) kuuluva sienilaji, jota tavataan Euroopassa. Se on psilosybiinisieni.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakin läpimitta on 12–35 millimetriä.[3] Nuori lakki on puolipallomainen, mutta se avautuu ja muuttuu kartiomaiseksi, kellomaiseksi tai kuperaksi. Lakki on keskuskohoumallinen. Väritys vaihtelee, sillä lakki on vahvasti kosteusmuuntuva.[3][4] Kostea lakki on taatelinruskea, reunoilta vaaleampi, kun taas kuiva lakki on himmeän punertavanruskea.[3] Lakin päällä on tahmea kalvo, jonka pystyy poistamaan. Heltat kuultavat lakin läpi varsinkin, kun lakki on kostea.[3][4] Jalka on 35–90 millimetriä pitkä ja 2–4 millimetriä leveä. Risumadonlakki kasvaa yleensä ryhmissä, harvemmin yksin.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risumadonlakkia tiedetään esiintyvän vain Euroopassa. Sitä tavataan ainakin Italiassa, Itävallassa, Norjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Suomessa, Sveitsissä ja Tšekissä.[5] Risumadonlakkia esiintyy havu- ja sekametsien kosteissa, karikkeisissa paikoissa.[3][6] Se kasvaa karikkeella ja lahopuulla pääasiassa havupuiden, kuten kuusten, mutta myös pyökkien alla.[7] Sitä esiintyy myös maatuneissa risukasoissa ja pururadoilla. Lajia on kuvattu Suomessa yleiseksi mutta yleensä niukaksi.[6]
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risumadonlakin kuvasi alun perin Giacomo Bresadola vuonna 1898. Sieni oli peräisin Italiasta, ja se sai nimen Naucoria medullosa. Myöhemmin eurooppalaiset tutkijat ovat sijoittaneet risumadonlakin useisiin eri sukuihin, kuten nääpiköihin (Galerina) ja tummanääpiköihin (Phaeogalera).[7] Vasta vuonna 2007 Jan Borovička ehdotti lajin siirtämistä madonlakkien (Psilocybe) sukuun.[2] Myöhemmin DNA-tutkimukset ovat todistaneet, että risumadonlakki on selkeästi osa madonlakkien sukua.[7]
Risumadonlakki on morfologisesti lähes identtinen pohjoisamerikkalaisen Psilocybe silvatica -lajin kanssa. Toisinaan niitä pidetään synonyymeinä, jolloin myös eurooppalainen risumadonlakki tunnetaan nimellä Psilocybe silvatica. DNA-tutkimusten perusteella Psilocybe medullosa ja Psilocybe silvatica ovat sisarlajeja: ne ovat hyvin läheistä sukua toisilleen, mutta niitä voi silti pitää erillisinä lajeina.[5][7]
Psykoaktiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risumadonlakki on psilosybiinisieni, mutta se sisältää vain pieniä määriä psykoaktiivisia yhdisteitä. Vuonna 2022 julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin muiden sienten ohella 11 kuivattua risumadonlakkinäytettä. Merkittävimmät havaitut yhdisteet olivat psilosybiini (0,143–1,003 mg/g), baeokystiini (0,007–0,406 mg/g) ja norbaeokystiini (0,000–0,215 mg/g). Pitoisuudet olivat suhteellisen matalia: esimerkiksi suippumadonlakin (Psilocybe semilanceata) psilosybiinipitoisuus voi olla yli kymmenkertainen risumadonlakkiin verrattuna. Saman tutkimuksen mukaan risumadonlakki sisältää vain vähän psilosiinia (0,000–0,051 mg/g), mikä on yhteinen piirre suippumadonlakin kanssa.[8] Matala psilosiinipitoisuus voi näkyä siten, että sienen jalka ei sinerry sitä vahingoittaessa.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Risumadonlakki – Psilocybe medullosa Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 18.9.2022.
- ↑ a b Psilocybe medullosa (Bres.) Borov. Species Fungorum. Viitattu 18.9.2022.
- ↑ a b c d e f Breitenbach, J. & Kränzlin, F.: Pilze der Schweiz Band 5 Blätterpilze 3. Teil, s. 403. Luzern: Verlag Mykologia, 2000. ISBN 3-85604-050-1. (saksaksi)
- ↑ a b Bresinsky, Andreas & Besl, Helmut: A Colour Atlas of Poisonous Fungi: A Handbook for Pharmacists, Doctors, and Biologists, s. 237. London: Wolfe Publishing, 1990. ISBN 0-7234-1576-5. Google-kirjat (viitattu 19.9.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Froese, Tom & Guzmán, Gastón & Guzmán-Dávalos, Laura: On the Origin of the Genus Psilocybe and Its Potential Ritual Use in Ancient Africa and Europe. Economic Botany, 10.5.2016, 70. vsk, nro 2, s. 103–114. doi:10.1007/s12231-016-9342-2. ISSN 1874-9364. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 18.9.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kytövuori, Ilkka et al.: Helttasienten ja tattien ekologiataulukko. Teoksessa Salo, Pertti et al. (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 395. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005. ISBN 952-11-1997-7. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.8.2022).
- ↑ a b c d e Borovička, J. et al.: Phylogenetic and chemical studies in the potential psychotropic species complex of Psilocybe atrobrunnea with taxonomic and nomenclatural notes. Persoonia - Molecular Phylogeny and Evolution of Fungi, 29.6.2015, 34. vsk, nro 1, s. 1–9. Naturalis Biodiversity Center. PubMed:26240441. doi:10.3767/003158515X685283. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Gotvaldová, Klára et al.: Extensive Collection of Psychotropic Mushrooms with Determination of Their Tryptamine Alkaloids. International Journal of Molecular Sciences, 15.11.2022, 23. vsk, nro 22, s. 14068. doi:10.3390/ijms232214068. ISSN 1422-0067. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.11.2022. (englanniksi)
| ||||||||||