Queensrÿche

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Queensrÿche
(1981– )
Queensrÿche vuoden 2012 Halfway Jamissä
Queensrÿche vuoden 2012 Halfway Jamissä
Tiedot
Tyylilaji: progressiivinen metalli, heavy metal, hard rock,
power metal (alkutuotanto)
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Bellevue, Washington, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: queensrycheofficial.com
Jäsenet
Eddie Jackson basso
Todd La Torre laulu
Parker Lundgren kitara
Scott Rockenfield rummut
Michael Wilton kitara
Entiset jäsenet
Chris DeGarmo kitara
Kelly Gray kitara
Mike Stone kitara
Geoff Tate laulu
Levy-yhtiöt
Century Media  
Loud & Proud  
Rhino  
Sanctuary  
Atlantic  
EMI America  

Queensrÿche [ˈkwiːnzraɪk] on yhdysvaltalainen progressiivista metallia soittava yhtye. Se perustettiin Seattlen lähellä Bellevuessa Washingtonin osavaltiossa vuonna 1981.[1]

Queensrÿchea on usein kutsuttu ”ajattelevan miehen yhtyeeksi”, koska yhtyeen kappaleet ovat usein pohdiskelevia ja joskus jopa yhteiskuntakriittisiä. Yhtyeen kaupallisesti menestyksekkäin jakso ajoittui 1980- ja 1990-luvun vaihteeseen, jolloin se julkaisi Yhdysvalloissa platinalevyllä palkitut albumit Operation: Mindcrime (1988), Empire (1990) ja Promised Land (1994).[2] Yhtyeen suurin listahitti on vuonna 1991 singlenä julkaistu balladi ”Silent Lucidity”.[3]

Queensrÿchen alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat kitaristi Chris DeGarmo, basisti Eddie Jackson, rumpali Scott Rockenfield, laulaja Geoff Tate ja kitaristi Michael Wilton. DeGarmo jätti yhtyeen vuonna 1998, ja hänet ovat vuorollaan korvanneet Kelly Gray, Mike Stone ja Parker Lundgren. Muut alkuperäisjäsenet erottivat Taten yhtyeestä vuonna 2012 ja jatkoivat uuden laulajan Todd La Torren kanssa, mistä seurasi Taten aloittama oikeusjuttu, jonka käsittelyyn asti molemmat riidan osapuolet saivat luvan käyttää yhtyeen nimeä. Tate kokosikin yhtyeestä oman versionsa,[4] ja molemmat yhtyeet konsertoivat ja julkaisivat albumin vuoden 2013 aikana. Osapuolet pääsivät lopulta huhtikuussa 2014 sopimukseen ennen varsinaista oikeuskäsittelyä. Queensrÿche-nimi jäi Jacksonille, Rockenfieldille ja Wiltonille.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Mobista Queensrÿcheksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä viidesosaa Queensrÿchen alkuperäiskokoonpanosta vuoden 2011 Sauna Open Airissa Tampereella. Vasemmalta oikealle: basisti Eddie Jackson, laulaja Geoff Tate, rumpali Scott Rockenfield ja kitaristi Michael Wilton. Kuvasta puuttuu vuonna 1998 eronnut kitaristi Chris DeGarmo.

Kitaristi Michael Wilton ja rumpali Scott Rockenfield perustivat 1980-luvun alussa yhtyeen nimeltä Cross+Fire, jonka repertuaariin kuului muun muassa Iron Maidenin ja Krokusin kappaleita. Pian yhtyeeseen liittyivät kitaristi Chris DeGarmo, joka oli aikaisemmin soittanut Wiltonin kanssa vuonna 1978 perustetussa Jokerissa, ja basisti-laulaja Mark Hovland. Jälkimmäinen jätti yhtyeen muutaman konsertin jälkeen, koska ei pitänyt yhtyeen tyylistä, ja hänen tilalleen basistiksi tuli Rockenfieldin koulukaveri Eddie Jackson. Vuosi oli 1981, ja yhtye vaihtoi nimekseen The Mob Black SabbathinThe Mob Rules” -kappaleen mukaan. Ilman laulajaa ollut The Mob pyysi 19. syyskuuta 1981 paikallisella Metalfest-festivaalilla ollutta konserttiaan varten apuun muun muassa Tyrant- ja Babylon-nimisissä yhtyeissä mainetta saaneen muutamaa vuotta vanhemman Geoff Taten. Babylonin hajottua Tate esiintyi The Mobin kanssa vielä muutamaan otteeseen, mutta piti enemmän progressiivisemmasta musiikista, eikä jäänyt yhtyeeseen pysyvästi.[1]

Myös The Mob oli alun perin cover-yhtye, mutta esiintymisistään saaman positiivisen palautteen jälkeen jäsenet alkoivat pian kirjoittaa ja harjoitella omia kappaleitaan. Yhtyeen koottua rahat ensimmäisen demon äänittämiseen loppukesällä 1982 tällä välin Myth-nimiseen yhtyeeseen liittynyt Tate kutsuttiin jälleen apuun. The Mob äänitti kappaleet ”Queen of the Reich”, ”Nightrider”, ”Blinded” ja ”The Lady Wore Black”, jotka muistuttivat tyyliltään Iron Maidenia ja brittiläisen heavyn uutta aaltoa. Jälkimmäisestä kappaleesta puuttuivat sanat, jotka Tate kirjoitti studiossa. Demoa lähetettiin levy-yhtiöihin, mutta yhtye sai kielteisen vastauksen jokaisesta. Paikallisen levykaupan Easy Street Recordsin omistajat Kim ja Diana Harris kuitenkin kiinnostuivat demosta ja tekivät managerointisopimuksen yhtyeen kanssa. Kaksikon ehdotuksesta yhtye vaihtoi nimekseen Queensrÿche demolla olleen kappaleen mukaan.[1]

Managerien suhteiden kautta Queensrÿchen demo päätyi brittiläisen Kerrang!-lehden toimittajalle, joka kirjoitti siitä lehteen ylistävän arvion. Arvion herättämän suuren kiinnostuksen myötä yhtye päätti julkaista demon omakustanne-EP:nä oman 206 Records -levymerkkinsä kautta vuonna 1983. Albumi sai omakustanteeksi huomattavasti radiosoittoa ja myi hyvin, minkä seurauksena Tate päätti viimein erota Mythistä ja liittyä Queensrÿcheen pysyvästi. Kesäkuun 1983 lopulla yhtye soitti kaksi konserttia Zebran lämmittelijänä. Pian tämän jälkeen yhtye sai pitkän levytyssopimuksen EMIn EMI America Records -levymerkiltä, joka julkaisi EP:n uudelleen.[1] Se nousi Billboardin Billboard 200 -listan sijalle 81,[6] ja yhtye konsertoi julkaisua seuranneella kiertueellaan muun muassa Quiet Riotin, Twisted Sisterin ja Dion kanssa.[1]

Ensimmäiset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queensrÿche-EP:n kiertueen jälkeen yhtye matkusti Lontooseen äänittämään ensimmäistä kokopitkää albumiaan. Tuottajana toimi muun muassa Pink Floydin kanssa mittavasti yhteistyötä tehnyt James Guthrie ja orkesterisovituksia albumille teki elokuvamusiikistaan tunnettu Michael Kamen. The Warning ilmestyi syyskuussa 1984 ja oli huomattavasti yhtyeen esikoislevytystä progressiivisempi. Yhtye sai kokea myös suuren levy-yhtiön kirot, kun EMI uudelleenmiksasi albumin ja muutti kappalejärjestystä ilman yhtyeen suostumusta.[7] Albumi sijoittui Billboard 200 -listan sijalle 61[6] ja palkittiin lopulta myös kultalevyllä vuonna 1991.[2] Albumin singlet eivät nousseet listoille Yhdysvalloissa, mutta kappaleesta ”Take Hold of the Flame” tuli hitti ulkomailla, etenkin Japanissa.[8] The Warning -kiertueen alkajaisiksi yhtye suuntasi elokuussa 1984 Japaniin, jossa taltioitiin video Live in Tokyo. Heinäkuussa 1985 päättyneellä kiertueella yhtye esiintyi Euroopassa Dion ja Pohjois-Amerikassa Kissin ja Iron Maidenin lämmittelijänä, ja soitti myös muutamia konsertteja pääesiintyjänä.[7]

Vuonna 1986 ilmestyneellä Neil Kernonin tuottamalla Rage for Orderilla kosketinsoittimet olivat vahvasti esillä ja Queensrÿche muutti ulkoista imagoaan lähemmäs glam metalin vastaavaa. Levy oli myös huomattavasti kokeellisempi kuin pääasiassa perinteistä heavy metalia sisältävä edeltäjänsä. Dalbello-lainakappaleesta ”Gonna Get Close to You” kuvattiin musiikkivideo. Albumi nousi Billboard 200 -listan sijalle 47[6] ja myi kultaa.[2] Seuranneella kiertueella yhtye konsertoi muun muassa AC/DC:n, Ozzy Osbournen ja Bon Jovin kanssa.[9] Kiertueella yhtyeen mukana oli myös kosketinsoittaja Randy Gane, joka oli aiemmin soittanut Mythissä Geoff Taten kanssa.[1] Rage for Orderin kiertueen jälkeen yhtye teki managerointisopimuksen Q Prime Managementin kanssa, joka toimi myös muun muassa Def Leppardin ja Metallican taustalla.[10]

Operation: Mindcrime, Empire ja suurmenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Queensrÿche julkaisi konseptialbumin Operation: Mindcrime, jonka tuotti Peter Collins. Albumi kertoo Nikki-nimisestä narkomaanista, jonka salaperäinen tohtori X aivopesee toimimaan maanalaisen vastarintaliikkeen salamurhaajana. Oleellinen osa tarinaa on myös Nikkin ja prostituoidusta nunnaksi kääntyneen sisar-Maryn traaginen rakkaus. Sisar-Maryn roolissa kuultiin laulaja Pamela Moorea. Albumi sai hyvät arvostelut ja ylsi hitaasti alkaneesta levymyynnistä huolimatta Yhdysvalloissa platinamyyntiin (1 000 000).[2] Käännekohta albumin menestyksessä tapahtui kappaleen ”Eyes of a Stranger” musiikkivideon päästyä televisioon MTV-kanavalle.[11] Kappale myös nousi yhtyeen ensimmäisenä Billboardin Mainstream Rock Tracks -listalle, sijalle 35.[3] Vuosina 1988–1989 yhtye konsertoi Def Leppardin ja Metallican kanssa.[11] Yhtye pääsi myös valkokankaalle, kun kappale ”Last Time in Paris” soi Ford Fairlane -elokuvassa (1990).[12] ”I Don’t Believe in Love” oli ehdolla Grammy-palkinnon voittajaksi kategoriassa Best Metal Performance vuonna 1990.[13]

Seuraava albumi, jälleen Collinsin tuottama Empire (1990) oli Queensrÿchen uran kaupallinen huippukohta. Se nousi Billboardin listalla seitsemänneksi[6] ja myi Yhdysvalloissa triplaplatinaa,[2] Kanadassa platinaa (100 000)[14] ja Britanniassa hopeaa (60 000).[15] Singlenä julkaistu balladi ”Silent Lucidity” nousi Yhdysvalloissa Billboard Hot 100 -listan yhdeksänneksi ja Mainstream Rock Tracks -listan ensimmäiseksi sekä sai Grammy-ehdokkuuden kategorioissa Best Rock Song ja Best Rock Vocal Performance by a Duo or Group vuonna 1992.[3][16] Myös kappaleista ”Jet City Woman” ja ”Another Rainy Night (Without You)” tuli suuria hittejä. Albumia seurannut Building Empires -kiertue oli yhtyeen ensimmäinen täysi kiertue pääesiintyjänä ja kesti 18 kuukautta. Yhtye käytti tilaisuuden hyväkseen ja esitti muun muassa Operation: Mindcrime -albumia kokonaisuudessaan suuren lavashow’n kera. Toukokuussa 1991 Wisconsinissa taltioiduista konserteista julkaistiin Operation: Livecrime -livealbumi ja -video lokakuussa 1991. Yhtye esiintyi myös Monsters of Rock -kiertueella AC/DC:n, Metallican, Mötley Crüen ja The Black Crowesin kanssa sekä MTV Unplugged -ohjelmassa huhtikuussa 1992.[17][18] Vuonna 1993 Queensrÿche pääsi toistamiseen mukaan elokuvaan, kun yhtyeen ja Michael Kamenin säveltämä kappale ”Real World” soi Arnold Schwarzeneggerin tähdittämässä Last Action Herossa.[19]

Pitkästä Building Empires -kiertueesta toivuttuaan Queensrÿche julkaisi James ”Jimbo” Bartonin tuottaman albumin Promised Land lokakuussa 1994. Välivuosina yhtyeen jäsenet olivat kohdanneet erilaisia henkilökohtaisia ongelmia, minkä seurauksena albumi oli tyyliltään synkkä ja heijasteli yhtyeen silloista henkistä tilaa sanoitusten kertoessa muun muassa menestyksestä ja sen vaikutuksista. Albumia seurannut Road to the Promised Land -kiertue oli edellistä lyhyempi, mutta visuaalisesti samanveroinen. Kiertue alkoi Euroopasta helmikuussa 1994 ja päättyi Yhdysvaltoihin heinäkuussa.[20] Albumi myi platinaa Yhdysvalloissa,[2] kultaa Kanadassa (50 000)[14] ja nousi Billboard 200 -listalla sijalle kolme,[6] joka on yhtyeen paras sijoitus. Kappaleet ”I Am I” ja ”Bridge” nousivat korkealle Mainstream Rock Tracks -listalla.[3] Progressiivisen musiikin suosio oli kuitenkin laskussa, kun pinnalle nousi grunge, jonka kehtona pidetään juuri Washingtonin osavaltiota ja Seattlea, ja yhtyeet kuten Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden ja Alice in Chains.

DeGarmon ero ja muita muutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queensrÿchen kuudes kokopitkä studioalbumi Hear in the Now Frontier (1997) oli monille yhtyeen kuulijoille pettymys pelkistetyn tyylinsä vuoksi.[21] Peter Collins teki paluun tuottajaksi, ja albumin miksasi äskettäin Alice in Chainsin kanssa työskennellyt Toby Wright.[21] Albumi nousi Billboard 200:n sijalle 19,[6] mutta huolimatta ”You”- ja ”Sign of the Times” -singlejen hyvästä menestyksestä[3] se putosi pian listalta. Yhtye kärsi myös ulkomusiikillisista ongelmista, kun pitkäaikainen levy-yhtiö EMI karsi Yhdysvaltain-toimintojaan kesällä 1997,[21][22][23] minkä myötä yhtye jäi ilman levy-yhtiön tukea ja albumin markkinointi hankaloitui.[21]

Hear in the Now Frontierin julkaisun jälkeen Queensrÿche teki kolmekuukautisen kesäkiertueen Yhdysvalloissa, millä yhtye soitti samoilla suurilla areenoilla kuin edellisillä kiertueillaan, mutta pienemmille yleisöille. Yhtye myös joutui ensimmäistä kertaa urallaan peruuttamaan konserttejaan laulaja Geoff Taten sairastuttua kesken kiertueen. Tammikuussa 1998 Queensrÿche koki kenties suurimman takaiskunsa, kun kitaristi ja pääasiallinen laulunkirjoittaja Chris DeGarmo ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Viimeiset konserttinsa alkuperäiskokoonpanossaan yhtye soitti Etelä-Amerikassa joulukuussa 1997.[21] Syitä DeGarmon eroamiseen ei virallisesti julkistettu, mutta muun muassa Tate on myöhemmin haastatteluissa kertonut DeGarmon olleen väsynyt ja halunneen kokeilla uusia asioita.[24] DeGarmon eroamiseen päättyi myös yhtyeen yhteistyö Q Primen kanssa.[25]

Uudelle vuosituhannelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chris DeGarmon korvaajaksi valittiin seattlelainen kitaristi-tuottaja Kelly Gray, joka oli aikoinaan kuulunut Myth-yhtyeeseen Geoff Taten kanssa. Ensimmäinen albumi Grayn ja uuden levy-yhtiön Atlantic Recordsin kanssa oli syyskuussa 1999 ilmestynyt Q2K. Kappale ”Breakdown” nousi Mainstream Rock Tracks -listalle[3], mutta albumi jatkoi Hear in the Now Frontierin kokeilevammalla tyylillä ja kuulijat ottivat Grayn bluesahtavamman tyylin heikosti vastaan.[26] Laskenut suosio pakotti yhtyeen esiintymään aiempaa pienemmissä saleissa.

Greatest Hits -kokoelma-albumin (2000) jälkeen Queensrÿche lähti kiertueelle Iron Maidenin kanssa. Yhtye siirtyi Atlanticilta Sanctuary Recordsille vuonna 2001, ja saman vuoden kesäkuussa yhtye esiintyi kahtena iltana Seattlen Moore Theatressa, mistä julkaistiin livealbumi ja -DVD Live Evolution. Loppuvuodesta 2001 yhtye teki myös samannimisen kiertueen.[26] Toukokuussa 2002 kerrottiin yhtyeen ja Grayn teiden eronneen.[10] Q2K:n vuonna 2006 ilmestyneen uusintapainoksen kansilehdessä Tate kertoo eron taustalla olleen Grayn muusta yhtyeestä poikenneet elämäntavat kiertueella.[26] Queensrÿche vietti hiljaiseloa suurimman osan vuodesta 2002 jäsenten keskittyessä erinäisiin sivuprojekteihin. Tate julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa kesäkuussa 2002.[10]

DeGarmo teki lyhyen paluun Queensrÿcheen vuonna 2003, kun hän soitti ja sävelsi kappaleita uudelle Tribe-albumille. DeGarmon oli myös määrä konsertoida yhtyeen kanssa, mutta tämä ei lopulta toteutunut. Kesäkuussa 2003 Queensrÿche lähti Dream Theaterin ja Fates Warningin kanssa kiertueelle, jolla Queensrÿche ja Dream Theater vuorottelivat pääesiintyjän paikalla ja päättivät konsertit yhteisesiintymiseen. Kiertueelta julkaistiin livealbumi ja -DVD The Art of Live (2004). Queensrÿchen toisena kitaristina Triben jälkeisillä kiertueilla oli albumillakin vieraillut wisconsinilainen Mike Stone, josta tuli lopulta Grayn korvaaja.[27][28]

Operation: Mindcrimen jatko-osa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 yhtyeeseen liittynyt Parker Lundgren (vasemmalla) ja Michael Wilton vuoden 2011 Sauna Open Airissa.

Heinäkuussa 2004 Queensrÿche kertoi suunnittelevansa seuraajaa vuoden 1988 Operation: Mindcrimelle. Lisätäkseen innostusta albumia kohtaan yhtye lähti syksyllä erityiselle Back with One Foot in Hell -kiertueelle, jolla konsertit alkoivat lyhyellä kattauksella yhtyeen suurimpia hittejä, mitä seurasi uusittu tuotanto Operation: Mindcrimesta. Kesällä 2005 yhtye konsertoi Pohjois-Amerikassa Judas Priestin kanssa esittäen muuta vanhempaa materiaaliaan ja uutta kappaletta ”I’m American”.[28]

Operation: Mindcrime II ilmestyi 31. maaliskuuta 2006 ja oli yhtyeen ensimmäinen julkaisu Rhino Recordsilla. Albumin tuotti Jason Slater, joka myös sävelsi suuren osan musiikista uuden kitaristin Mike Stonen kanssa.[28] Ronnie James Dio vieraili laulajana yhdessä kappaleessa ja Pamela Moore oli mukana ensimmäistä osaa suuremmassa roolissa. Albumi nousi Billboard 200 -listan sijalle 14,[6] joka oli yhtyeen korkein sijoitus sitten vuoden 1997. Kiertueella yhtye esitti molemmat Operation: Mindcrime -albumit kokonaisuudessaan, ja Seattlen Moore Theatressa soitetuista konserteista julkaistiin livealbumi ja -DVD Mindcrime at the Moore (2007). Vuonna 2007 Queensrÿche julkaisi myös Sign of the Times -kokoelma-albumin ja Take Cover -cover-albumin. Jälkimmäisellä yhtye versioi muun muassa U2:ta, The Policea, Black Sabbathia ja Pink Floydia.

31. maaliskuuta 2009 ilmestyi albumi American Soldier, joka kertoo sodasta sotilaiden näkökulmasta. Yhtye turvautui jälleen tuottaja Slaterin apuun albumin säveltämisessä, ja mukana albumin tuotannossa oli myös Q2K-albumilla soittanut Kelly Gray. Kitaristi Stone ilmoitti helmikuussa jättäneensä Queensrÿchen ja keskittyvänsä jatkossa muun muassa uuteen Speed X -yhtyeeseensä. Kaikki kitarat albumille soitti Michael Wilton.[29] Stonen tilalle yhtye kiinnitti aikaisemmin Geoff Taten sooloyhtyeessä soittaneen Parker Lundgrenin.[30]

Neljän alkuperäisjäsenen Eddie Jacksonin, Scott Rockenfieldin, Geoff Taten ja Michael Wiltonin viimeinen yhteinen albumi on Dedicated to Chaos, joka julkaistiin 28. kesäkuuta 2011 Roadrunner Recordsin Loud & Proud -levymerkillä.[31]

Taten erottaminen ja kaksi Queensrÿchea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geoff Taten vuonna 2012 korvannut Todd La Torre.

Eddie Jackson, Scott Rockenfield ja Michael Wilton perustivat Parker Lundgrenin ja muun muassa Crimson Glorysta tunnetun laulajan Todd La Torren kanssa uuden Rising West -yhtyeen toukokuussa 2012.[32] Yhtye teki 8.–9. kesäkuuta kaksi esiintymistä Seattlessa, missä se soitti musiikkia Queensrÿchen neljältä ensimmäiseltä albumilta.[33][34]

Pian Rising West -konserttien jälkeen Jackson, Rockenfield ja Wilton tiedottivat erottaneensa alkuperäislaulaja Geoff Taten Queensrÿchesta ”luovien erimielisyyksien” vuoksi ja jatkavansa La Torren kanssa Queensrÿche-nimellä.[35] Tate haastoi entiset yhtyetoverinsa oikeuteen syyttäen heitä muun muassa laittomasta erottamisesta ja yhtyeen brändin tahraamisesta. Hän vaatii yhtyeen nimeä itselleen ja haki kolmikolle kieltoa käyttää nimeä oikeuskäsittelyyn asti, minkä washingtonilaisen Kingin piirikunnan ylioikeuden tuomari hylkäsi.[36][37] Oikeudelle toimittamissaan vastineissa kolmikko syytti Tatea vuosia jatkuneesta äkkipikaisesta ja väkivaltaisesta käytöksestä, huonoista liiketoiminnallisista päätöksistä ja sulkemisesta yhtyeen luovan toiminnan ulkopuolelle.[38] Yhtyeen immateriaalioikeudet kuuluvat Tri-Ryche Corporation -nimiselle taustayhtiölle,[37] josta Jackson, Rockenfield, Tate ja Wilton kukin omistivat neljänneksen.[38]

Jacksonin, Rockenfieldin ja Wiltonin Queensrÿche jatkoi konsertointia La Torren kanssa ja aloitti joulukuussa 2012 uuden albumin äänitykset. Albumin tuotti yhtyeen menestysalbumeilla Operation: Mindcrime, Empire ja Promised Land äänittäjänä, miksaajana ja jälkimmäisellä myös tuottajana toiminut Jimbo Barton.[39] Queensrÿche-albumin julkaisi Century Media Records 25. kesäkuuta 2013.[40]

Vähemmistöomistajuudestaan huolimatta Tate julkisti syyskuussa 2012 oman Queensrÿche-kokoonpanonsa,[41] jonka kanssa hän teki Operation: Mindcrime -25-vuotisjuhlakiertueen keväällä 2013.[42] Taten ilmoitettua aikeistaan jatkaa yhtyeen nimen käyttämistä muut alkuperäisjäsenet hakivat oikeudelta kieltoa tälle, mutta oikeus katsoi molempien osapuolten voivan käyttää nimeä toistaiseksi, joten oikeusjutun selviämiseen asti yhtyeestä oli olemassa kaksi versiota.[4] Taten julkistamaan kokoonpanoon kuuluivat rumpali Bobby Blotzer, kitaristi Glen Drover, kosketinsoittaja Randy Gane, kitaristi Kelly Gray ja basisti Rudy Sarzo,[41] joista Drover kuitenkin vetäytyi jo marraskuussa 2012.[43] Tammikuussa 2013 ilmoitettiin Rudy Sarzon veljen Robert Sarzon liittyneen yhtyeeseen toiseksi kitaristiksi ja rumpali Simon Wrightin korvanneen Blotzerin. Samassa yhteydessä kerrottiin Taten tehneen levytyssopimuksen Cleopatra Recordsin kanssa ja työstävän uutta Queensrÿche-albumia.[44] Frequency Unknown -albumi ilmestyi 23. huhtikuuta 2013.[45]

Tapauksen oikeuskäsittely lykkääntyi useaan otteeseen, ja osapuolet pääsivät lopulta huhtikuussa 2014 yhteisymmärykseen oikeussalin ulkopuolella. Jackson, Rockenfield ja Wilton ostivat Taten osuuden yhtiöstä, ja Queensrÿche-nimi jäi heille. Tate sai yksinoikeuden esittää Operation: Mindcrime- ja Operation: Mindcrime II -albumeja kokonaisuudessaan.[5][46] Elokuussa 2014 päättyneen Queensrÿche-jäähyväiskiertueensa jälkeen Tate uudelleennimesi yhtyeensä Operation: Mindcrimeksi.[47]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geoff Taten Queensrÿche[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geoff Taten Queensrÿche[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videotallenteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Miller, Brett: Before the Storm Before the Storm – The History of Queensrÿche. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  2. a b c d e f Gold & Platinum RIAA. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  3. a b c d e f Artist Chart History Billboard.com. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  4. a b Titus, Christa: Geoff Tate May Use Queensryche Name for Now, Judge Rules Billboard.com. 20.10.2012. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  5. a b Titus, Christa: Queensryche, Geoff Tate Announce Lawsuit Settlement Terms Billboard.com. 28.4.2014. Viitattu 28.4.2014. (englanniksi)
  6. a b c d e f g Artist Chart History Billboard.com. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  7. a b Heaton, Brian: Queensrÿche: 1984–1985 AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  8. Rivadavia, Ed: The Warning Allmusic. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  9. Heaton, Brian: Queensrÿche: 1986–1987 AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  10. a b c Sharpe-Young, Garry: Queensrÿche MusicMight. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  11. a b Heaton, Brian: Queensrÿche: 1988–1989 AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  12. Soundtracks for The Adventures of Ford Fairlane The Internet Movie Database. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  13. 32nd Grammy Awards – 1990 Rock on the Net. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  14. a b Gold & Platinum Certification CRIA. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  15. Certified Awards BPI. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  16. 34th Grammy Awards – 1992 Rock on the Net. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  17. Heaton, Brian: Queensrÿche: 1990–1992 AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  18. MTV Unplugged: Queensrÿche TV.com. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  19. Soundtracks for Last Action Hero The Internet Movie Database. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  20. Heaton, Brian: Queensrÿche: 1994–1995 AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  21. a b c d e Heaton, Brian: Queensrÿche: 1997 AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 20.1.2009. (englanniksi)
  22. EMI Shuts Down Stateside Offices Rolling Stone. 21.6.1997. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  23. Philips, Chuck: The Calm Amid the EMI Storm Los Angeles Times. 24.9.1997. Viitattu 20.1.2009. (englanniksi)
  24. Dargon, Kieran: Queensryche Fireworks Magazine. Heinä–elokuu 2001. Viitattu 18.1.2009. (englanniksi)
  25. Titus, Christa: Queensryche Toasts 30th Anniversary with ’Dedicated to Chaos’ Album Billboard.com. 5.7.2011. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  26. a b c Heaton, Brian: The Kelly Gray Era (1998–2001) AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  27. Heaton, Brian: Queensrÿche: 2002–2003 AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  28. a b c Heaton, Brian: The Mike Stone Era (2003–) AnybodyListening.net – A Queensrÿche Retrospective. Viitattu 13.3.2009. (englanniksi)
  29. Mike Stone’s Departure Queensryche.com. 3.2.2009. Viitattu 4.2.2009. (englanniksi)
  30. Lockhart, Melanie: Living a rocker’s dream: Parker Lundgren tours with Queensrÿche Port Townsend & Jefferson County Leader. 12.8.2009. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  31. Queensryche ”Dedicated To Chaos” Release Date + Album Cover 13.4.2011. Roadrunner Records. Viitattu 11.5.2011. (englanniksi)
  32. Queensrÿche Members Launch Rising West Blabbermouth.net. 29.5.2012. Viitattu 30.5.2012. (englanniksi)
  33. Rising West Setlist at Hard Rock Cafe, Seattle, WA, USA on June 8, 2012 Setlist.fm. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  34. Rising West Setlist at Hard Rock Cafe, Seattle, WA, USA on June 9, 2012 Setlist.fm. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  35. Titus, Christa: Exclusive: Queensryche Parts Ways With Geoff Tate Billboard.com. 20.6.2012. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  36. Titus, Christa: Queensryche May Continue With Band Name, for Now Billboard.com. 16.7.2012. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  37. a b Titus, Christa: Queensryche to Geoff Tate: Stop Using the Name Billboard.com. 2.10.2012. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  38. a b Titus, Christa: Everybody Listening: Queensryche-Tate Lawsuit Sets Web Ablaze Billboard.com. 20.7.2012. Viitattu 18.9.2012. (englanniksi)
  39. Todd La Torre-Fronted Version Of Queensrÿche Taps ’Operation: Mindcrime’ Engineer For New Album Blabbermouth.net. 14.11.2012. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  40. Titus, Christa: Queensryche Ink New Record Deal, Next Album Due June 11 Billboard.com. 4.3.2013. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
  41. a b Titus, Christa: Geoff Tate Announces ’New Queensryche’ Billboard.com. 3.9.2012. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  42. Geoff Tate’s Queensrÿche To Perform Entire ’Operation: Mindcrime’ Album On Upcoming Tour Blabbermouth.net. 26.11.2012. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  43. Glen Drover Quits Geoff Tate’s Queensrÿche Blabbermouth.net. 24.11.2012. Viitattu 3.12.2012. (englanniksi)
  44. Geoff Tate’s Queensrÿche Signs With Cleopatra, Announces More Lineup Changes Blabbermouth.net. 24.1.2013. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
  45. Geoff Tate’s Queensrÿche: New Album Details Revealed Blabbermouth.net. 4.3.2013. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
  46. Titus, Christa: Queensrÿche Reveals More Details About Settlement With Geoff Tate Billboard.com. 5.5.2014. Viitattu 31.8.2014. (englanniksi)
  47. Geoff Tate’s Queensrÿche To Forge Ahead As Operation: Mindcrime Blabbermouth.net. 30.7.2014. Viitattu 31.8.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]