Outoja tarinoita 3

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Outoja tarinoita 3
Outoja tarinoita 3.jpeg
Kirjailija Markku Sadelehto (toim.)
Kansitaiteilija Jari Rasi
Kieli suomi
Genre kauhu, tieteiskirjallisuus
Kustantaja Jalava
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 266
ISBN 951-8954-83-6
Sarja: Outoja tarinoita
Edeltävä Outoja tarinoita 2
Seuraava Outoja tarinoita 4
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Outoja tarinoita 3 on Markku Sadelehdon toimittama ja Jalavan vuonna 1991 julkaisema kauhunovellien antologia. Sen teemana ovat vihamieliset kohtaamiset ihmisen ja vieraiden elämänmuotojen kanssa.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikakoneen arviossa Juhani Hinkkanen pitää kirjaa kohtuullisen onnistuneena kokoelmana, joka sisältää ”jopa muutamia klassikoita”. Antologian muistettavimmat novellit ovat Theodore Sturgeonin ”Se” ja John W. Campbellin ”Olento”. Näistä ”Olento” on Hinkkasen mukaan pätevä kauhunovelli, mutta kuitenkin aikansa lapsi, joka muistetaan ennen kaikkea siitä tehtyjen elokuvaversioiden ansiosta (’Se’ toisesta maailmasta ja ”Se” jostakin). Sturgeonin novelli sen sijaan seisoo omilla jaloillaan ja ”menee suoraan kauhun ytimeen”. Uudemmista novelleista ovat Hinkkasen mielestä parhaita Tom Reamyn ”Umpikujassa” ja Michael Shean ”Ruumiinavaus”. Sen sijaan kokoelman päättävä Guy N. Smithin ”Äyriäisten kosto” on hänestä ”yksinkertaisesti huono”. Myös Jari Rasin ”Olentoa” kuvittava kansitaide on hänestä halvan näköinen, ja siinä esiintyvä helikopteri on selvä anakronismi 1930-luvulle sijoittuvassa tarinassa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hinkkanen, Juhani: Outoja tarinoita 3 Aikakone 1/1992. 1992. Viitattu 30.3.2017.
Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.