Olavi Noronen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Olavi Noronen (s. 1940) on suomalainen arkkitehti. Keski-Suomen museon modernin rakennusperinnön inventointihankkeessa Norosta luonnehditaan maakunnallisesti merkittäväksi arkkitehdiksi.[1] Olavi Norosen vanhemmat Ester ja Lauri Noronen olivat pääomistajia Helno Oy -huonekalutehtaassa Jyväskylässä. Tuotannon mallisuunnittelun hoiti sisustusarkkitehti Ester Noronen. Olavi Norosen poika teollinen muotoilija Asmo Noronen perusti myöhemmin samalla nimellä Helsinkiin yrityksen, joka suunnittelee ja valmistaa keittiökalusteita.[2][3]

Noronen valmistui arkkitehdiksi Oulun yliopistosta vuonna 1966.[4] Diplomityönään Noronen teki suunnitelman Jyväskylän kirkoksi professori Olli Pöyryn ohjauksessa.[5] Ennen oman toimiston perustamista hän työskenteli vuosina 1963 ja 1964 Alvar Aallon toimistossa Helsingissä, vuosina 1965–1968 Arkkitehtitoimisto Seppo Valjuksessa Oulussa, sekä vuosina 1969–1972 Kouvolassa osakkaana arkkitehtitoimistoissa Kari Karjalainen ja Olavi Noronen sekä Arkkitehtisuunnittelu Lahti & Karjalainen & Noronen. Arkkitehtitoimisto Olavi Noronen Ky perustettiin vuonna 1973 Jyväskylässä. Osakeyhtiöksi muuttunut toimisto oli viimeisen kerran kaupparekisterissä 2006.[6]

Noronen on lisäksi toiminut Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan arkkitehtiosaston assistenttina vuosina 1967–1978.

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norosen rakennuksia on kuvailtu mm. postmoderniin Oulun kouluun kuuluvaksi.[7] Noronen toimikin Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan arkkitehtiosaston assistenttina osin samanaikaisesti yhden Oulun koulun perustajista, Reima Pietilän, toimiessa arkkitehtiosaston professorina 1973–79.

1986 Schaumanin teollisuusyhtiö tilasi Noroselta suunnitelman Jyväskylän Lutakon tehtaan alueen uusiokäytöstä lopettamisen jälkeen. Rauhaniemi-suunnitelmaksi nimetty visio tunnetaan yleisesti nimellä Manhattan-suunnitelma.[8][9]

Olavi Norosen suunnittelemia rakennuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hilkka, Tuuva: Luumäen kunnantalo: kuvakertomus siitä, miten Luumäki sai uuden kunnantalon. Luumäki: Luumäen lehti, 1988.
  • Jäppinen, Jussi: "Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin?": Jyväskylän ruutuasemakaava-alueen vaiheet 1800-luvulta 2000-luvulle. Minerva, 2005. ISBN 952-5591-05-0
  • Lukkarinen, Päivi et al.: Keskisuomalaista arkkitehtuuria 1980-luvulla. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö, 1990. ISBN 951-680-272-9
  • Kuosma, Kari: Suomen liikuntapaikat: Sports facilities in Finland. Helsinki: Rakennustieto, 2000. ISBN 951-682-599-0
  1. Aada Mustonen ja Sini Saarilahti: Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihanke 2012–2014: Äänekosken seutukunta, s. 108. Keski-Suomen museo, 2014.
  2. Presso - Digipaper 3.0 - Sivu 15 www.digipaper.fi. Viitattu 6.7.2016.
  3. company | HELNO www.helno.fi. Viitattu 6.7.2016.
  4. Arkistolaitos: Arkkitehtitoimisto Olavi Noronen Oy:n arkisto narc.fi. Arkistoitu 19.9.2016.
  5. Noronen, Olavi: Jyväskylän kirkko: Diplomityö. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, 1966.
  6. Arkkitehtitoimisto Olavi Noronen Oy | Osakeyhtiö | Kauppalehti.fi www.kauppalehti.fi. Viitattu 6.7.2016.
  7. Aada Mustonen ja Sini Saarilahti: Keski-Suomen modernin rakennusperinnön inventointihanke 2012–2014: Äänekosken seutukunta, s. 90. Keski-Suomen museo, 2014.
  8. Postikortti Lutakosta - Torikokous torikokous.fi. 13.3.2015. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 7.7.2016. fi-FI
  9. Kaupunkimatkalla Jyväskylässä. Yläkaupungin yö, 21.5.2011. Artikkelin verkkoversio.
Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.