Nordenskiöldinkatu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nordenskiöldinkatu
Nordenskiöldsgatan
Nordenskiöldinkatua Mannerheimintieltä länteen. Oikealla Kansaneläkelaitoksen pääkonttori.
Nordenskiöldinkatua Mannerheimintieltä länteen. Oikealla Kansaneläkelaitoksen pääkonttori.
Maa  Suomi
Tieluokka katu
Pituus 1,4 km
Alkupiste Nordenskiöldin aukio
Päätepiste Savonkadun ja Viipurinkadun risteys (1,4 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku pääosin nelikaistainen
Nordenskiöldinkatua Mannerheimintieltä itään. Oikealla Helsingin jäähalli, vasemmalla puiden takana Laakson sairaalan rakennuksia.
Nordenskiöldinkadun itäosaa. Vasemmalla Auroran sairaalan rakennuksia.

Nordenskiöldinkatu (ruots. Nordenskiöldsgatan) on vilkas­liikenteinen katu, joka johtaa Helsingin Taka-Töölöstä Alppilaan ja Pasilaan. Se on saanut nimensä tutkimus­matkailija Adolf Erik Nordenskiöldin, koillisväylän löytäjän mukaan.[1]

Nordenskiöldin­katu muodostaa jatkeen Mechelinin­kadulle. Sen länsi­pää on Taka-Töölössä Nordenskiöldin aukiolla, jolle Mechelinin­katu päättyy ja jonka kautta kulkevat myös Topeliuksenkatu ja Linnankoskenkatu. Idässä se päättyy rauta­tien ali­käytävään, jonka toisella puolella liikenne­väylä jatkuu Savon­kadun nimisenä Itä-Pasilaa kohti. Nordenskiöldin­katu on ainoa katu, joka jatkuu nimeään vaihtamatta Mannerheimin­tien poikki.

Nordenskiöldin aukion ja Urheilu­kadun välisellä osuudella kadun varrella sijaitsevat Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus sekä Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo.

Kadun itäosa kulkee Eläin­tarhan viher­alueen reunaa pitkin. Sen laidalla Nordenskiöldin­kadun varressa sijaitsevat Helsingin jäähalli ja Eläintarhan urheilu­kenttä. Kadun varrella puiston reunassa on myös vuoden 1918 kansalaissodan uhrien muistomerkki. Tällä osuudella Nordens­kiöldin­kadun pohjois­puolella ovat Laakson ja Auroran sairaaloiden laajat tontit; Laakson sairaalan pää­rakennus kuitenkin sijaitsee tontin toisessa reunassa Lääkärin­kadun varressa. Laakson ja Auroran sairaaloiden välistä alkaa Helsingin keskuspuisto, joka tässä Nordenskiöldin­kadun-puoleisessa päässään kapenee vain noin 200 metrin levyiseksi. Sen eteläpäässä Nordenskiöldin­kadun varressa on lasten liikenne­harjoittelu­alue eli liikennekaupunki. Keskuspuiston kohdalla kadun yli kulkee Auroransilta-niminen jalankulku- ja pyöräilysilta, joka avattiin liikenteelle marraskuussa 2012[2].

Mannerheimintien itäpuolella Nordenskiöldin­katua pitkin kulkee raitio­linja 2, Reijolan­kadun itäpuolella myös useat Pasilan kautta kulkevat poikittaiset bussilinjat sekä raitiolinja 3. Linja 69 kulkee kadulla sen päästä päähän. Kadun länsiosa sijaitsee Taka-Töölössä. Sen itäosa on kaupungin­osien rajana, sillä Eläin­tarha kuuluu myös Taka-Töölöön, mutta Laakson sairaalan tontti ja Keskus­puiston eteläosa Laakson kaupungin­osaan, Auroran sairaalan tontti Länsi-Pasilaan.

Alun perin, vuodesta 1906 lähtien, Nordenskiöldin­katu käsitti myös nykyisen Mechelinin­kadun, joka erotettiin siitä eri nimiseksi vuonna 1917.[1]. Kadun itäisimmästä, Urheilu­kadun itä­puolella olevasta osuudesta on aikoinaan käytetty epävirallisesti myös nimeä Norden­skiöldin puisto­katu.[1]

Poikkikadut lännestä itään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nordenskiöldin aukio: Mechelininkatu, Topeliuksenkatu, Linnankoskenkatu
  • Minna Canthin katu
  • Messeniuksenkatu (pohjoiseen/luoteeseen)
  • Mannerheimintie
  • Urheilukatu
  • Reijolankatu (pohjoiseen/luoteeseen)
  • Pohjoinen Stadiontie (etelään)/Auroranportti (pohjoiseen); tällä kohdalla kadun ylittää Auroransilta
  • Veturitie (pohjoiseen); jakautuu Nordenskilöldinkadun-puoleisessa päässään kahteen haaraan, joiden välissä on huoltoasema; itäinen haara suorana jatkeena Vauhtitielle
  • Vauhtitie (etelään)
  • rautatien alikäytävä, jonka toiselta puolelta jatkuvat Savonkatu pohjoiseen (koilliseen) sekä Viipurinkatu itäkaakkoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisuja nro 24, s. 124. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  2. Johanna Mannila: Neljän miljoonan euron Auroransilta avautui vihdoin ulkoilijoille Helsingin Sanomat 24.11.2012. Viitattu 14.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]