Nokia Oyj:n historia

Nokian pääkonttori Espoossa.

Nokian entinen pääkonttori Espoon Keilaniemessä.

Nokia Oyj on kehittynyt 1800-luvun nokialaisesta kumialan, puunjalostuksen ja kaapelialan yhtiöstä 1990-luvun aikana maailmanluokan tietoliikennealan jättiläiseksi. Nokian historia alkaa vuonna 1865 perustetusta Nokia Aktiebolagista, josta yrityksen nykyinen nimi on peräisin.

Yhtiön syntyvaiheet ja nimen muodostuminen

Eduard Polòn taiteilija Eero Järnefeltin maalaamana

Ulrik Wilhelm Eduard Polón (1861–1930) oli suomalainen yritysjohtaja ja Nokia-yhtymän isä ja perustaja.. Hän oli Suomen Gummitehtaan perustaja, toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja ja oli edustajana porvarissäädyssä valtiopäivillä 1905–1906. Hän vastusti sortovuosien aikana venäläistämispyrkimyksiä ja oli aktiivinen vastarintaliike Kagaalin johdossa. Hän oli karkotettuna Venäjälle 1916–1917. Hänen aloitteestaan Suomeen syntyi kumiteollisuus, ja myöhemmin nykyaikainen puu- ja kaapeliteollisuus.

Ensimmäisen maailmansodan suhdanteiden ansiosta hankkimallaan varallisuudella Polónin omistama ja johtama Suomen Gummitehdas loi sen yhtymän, jota nykyisin kutsutaan Nokia Oyj:ksi. Polón osti vuonna 1918 Gummitehtaalle ensin Nokialla naapurissa toimivan puunjalostusta ja sähkövoiman tuotantoa harjoittavan Nokia Ab:n, jonka Fredrik Idestam oli perustanut 1860-luvulla. Sitten Gummitehdas osti vuonna 1922 Suomen Kaapelitehdas Oy:n, jonka juuret ulottuivat Arvid Wikströmin vuonna 1912 perustamaan Suomen Punomotehtaaseen.

Johtaja Eduard Polón päätti vuosisadan alussa ottaa kumituotteiden nimeksi silloisen paikkakunnan mukaan Nokia, jotta tuotteet erottuisi selvästi venäläisistä kilpailijoistaan. Koko yritysrypästä ruvettiin vähitellen kutsumaan Nokiaksi emoyhtiön Suomen Gummitehtaan kumituotteiden mallin mukaan.

Vaikka näitä kolmea Polónin omistamaa yritystä ei muodollisesti yhdistetty, koska laki ei siihen aikaan sallinut sitä, syntyi Eduard Polónin sijoittaja-aivojen ja hänen tehtaansa kumituotteiden kaupallisen menestyksen ansiosta 1920-luvun alussa omistuksen yhdistämä kolmen suuryrityksen rypäs, "tosiasiallinen konserni", jonka "holding-yhtiön hallituksena" toimi Gummitehtaan johtokunta ja sen vahva toimitusjohtaja, omistaja ja hallituksen puheenjohtaja Eduard Polón.

Kun yhtiöt virallisesti fuusioituivat Oy Nokia Ab:ksi, voidaan Eduard Polónia pitää sen todellisena perustajana.

Yhtiön eri osien varhaisvaiheet

Vanhin näistä kolmesta yhtiöstä oli Nokia Aktiebolag, jonka historia alkaa Fredrik Idestamin vuonna 1865 Tammerkoskelle, Tampereelle perustamasta puuhiomosta. Muutamaa vuotta myöhemmin Idestam perusti toisen tehtaan Nokianvirran rannalle. Vuonna 1871 yritys muutettiin osakeyhtiöksi. Enemmistöosakkaaksi tuli Idestam ja perustajaosakkaisiin kuului muiden muassa senaattori Leo Mechelin. Myöhemmin yhtiön osakkaaksi tuli muiden muassa C. G. E. Mannerheim.

Nokian perustaja Fredrik Idestam.

Osa Nokian entistä pääkonttoria lähempää tarkasteltuna.

Nokia Aktiebolag oli vararikon partaalla 1910-luvulla, jolloin sen osti 1898 Helsingissä perustettu kalosseja valmistava Suomen Gummitehdas Oy ja sen vahva omistaja toimitusjohtaja Eduard Polón. Tehdas oli muuttanut Nokiankosken rannalle vuonna 1904 ja se sai käyttövoimansa puuhiomon voimalaitoksesta. Turvatakseen energiansaantinsa Gummitehdas osti konkurssikypsän puuhiomon.

Suomen Gummitehdas käytti tuotemerkkinään "Nokia" heti muuton jälkeen korostaakseen tuotteiden suomalaisuutta venäläisiä kilpailevia kalossituotteita vastaan. Yhtiö laajentui myöhemmin valmistamaan muitakin kumituotteita, tunnetuimpina kumisaappaat ja autonrenkaat.

Vuonna 1922 Suomen Gummitehdas osti Suomen Kaapelitehdas Oy:n, joka valmisti puhelin- ja lennätinkaapeleita.

Nokia Aktiebolagin nimi muutettiin vuonna 1944 muotoon Nokia Osakeyhtiö – Nokia Aktiebolag ja Gummitehtaan nimi vaihtui vuonna 1959 Suomen Kumitehdas Oy:ksi.

Vuodenvaihteessa 1966–1967 Suomen Kumitehdas, Nokia Osakeyhtiö ja Suomen Kaapelitehdas fuusioitiin Oy Nokia Ab:ksi, josta tuli nykyisen Nokia-konsernin emoyhtiö Nokia Oyj.

Elektroniikkateollisuus kehittyy

Kaapelitehtaalle oli perustettu elektroniikka-osasto vuonna 1960 ja vuonna 1964 tehdas julkaisi ensimmäisen VHF-puhelimensa. Samaan aikaan Salora kehitti oman VHF-puhelimensa, ja seitsemän vuotta myöhemmin autoradiopuhelimen.

Vuonna 1979 Nokia ja Salora perustivat Mobira-yhtiön. Puunjalostuspuolen tuntijana aloittaneen Nokian toimitusjohtajan, vuorineuvos Kari Kairamon johdolla monialayhtiö alkoi kehittää NMT-tekniikkaa. Hänen aikanaan yhtiön oli pakko muuttaa painopiste pois metsäteollisuudesta, koska rahoittajapankit rajoittivat sen laajentumispyrkimyksiä. Mobira julkaisi ensimmäisen NMT-puhelimensa 1982. Nokia osti Saloran 1984. Vuonna 1986 Mobiran nimi muutettiin Nokia-Mobiraksi osoittamaan Nokian yksinomistusta. Ruotsalaisen Luxor-yhtiön hankinta teki Nokiasta myös televisioiden valmistajan, vaikkakin tv-tuotanto oli raskaasti tappiollista. Kairamo teki itsemurhan joulukuussa 1988. Hän toimi yhtiön johdossa kymmenkunta vuotta. Kairamon kuoleman jälkeen pankit halusivat lopettaa Nokian rahoittamisen, jotta lisätappioita ei tulisi. Ajatuksena oli Nokian myyminen ruotsalaiselle Ericssonille.

Myyminen ei onnistunut, koska Ericsson ei halunnut ottaa yhtiön tappiollisia osia. Niinpä keväällä 1991 tehtiin saneeraussuunnitelma, jonka toteuttajiksi tulivat SYP:n Casimir Ehrnrooth ja Pohjola-yhtiöiden Yrjö Niskanen. He nostivat yhtiön toimitusjohtajaksi nuoren Jorma Ollilan, joka oli tullut yhtiöön matkapuhelinryhmän johtajaksi 1990. Ollila laati 1994 yhtiölle uuden strategian, joka merkitsi keskittymistä matkapuhelimiin.

Samanaikaisesti puhelinlaitteiden kanssa yhtiössä kehitettiin myös puhelinverkkoja. 1970-luvulla yritys julkaisi Nokia DX200 -nimisen Euroopan ensimmäisen digitaalisen puhelinvaihteen. 1977 perustettu Telefenno Oy oli valtionyritys Televa Oy:n ja Nokia Oy:n yhteisyritys, joka jatkoi puhelinverkkojen kehitystä. 1981 yrityksen nimeksi vaihtui Telenokia Oy ja radiopuhelintoiminnot siirrettiin 1983 Mobira Oy:lle.

GSM-tekniikan kehitysvaiheessa yhtiöstä lähtenyt Jorma U. Nieminen kumppaneineen perusti vuonna 1988 Benefonin (nyk. GeoSentric). Vuonna 1989 Nokia-Mobiran nimeksi muutettiin Nokia Mobile Phones ja kahta vuotta myöhemmin Nokia julkisti ensimmäisen GSM-puhelimensa.

Keskittyminen puhelimiin ja verkkolaitteisiin

Valtio myi osuutensa Telenokia Oy:stä Nokia Oy:lle, ja 1992 yrityksen nimeksi vaihdettiin Nokia Telecommunications.

Nokia kehitti ja valmisti myös tietokoneita ja niiden oheislaitteita, muiden muassa Mikko- ja MikroMikko-tuotenimillä. 1990-luvulla Nokia käytti resurssinsa hyvin pitkälle pelkästään matkapuhelimiin, niiden verkkotuotteisiin ja muihin tietoliikennealan järjestelmiin. Tällöin se luopui televisio- ja tietokonetoiminnoistaan.

Puunjalostus myytiin 1989–1991, kumiteollisuus 1988–1995, tietokoneet ICL:lle 1991, kaapelituotanto 1995 NKF:lle ja televisiot 1996 Semi-Techille.

Nokian nousu 1990-luvulla oli komea. Henkilöstömäärä kaksinkertaistui ja markkina-arvo 312-kertaistui kymmenessä vuodessa. Jorma Ollilan vahvimpana seuraajaehdokkaana yleisesti pidetty Pekka Ala-Pietilä ilmoitti 2005 eroavansa Nokian palveluksesta. Ala-Pietilän erosta ja Olli-Pekka Kallasvuon nimityksestä Ollilan seuraajaksi uutisoitiin samana päivänä. Nokian puhelimilla oli suuri vaikutus koko Suomen kansantaloudelle, koska suurin osa suunnittelusta ja valmisteuksesta tehtiin 2000-luvun alkupuolelle asti Suomessa. Yhtiö oli johtava suomalainen tuotekehittelijä, sillä noin 30 % Suomen yksityissektorin tuotekehityksen työntekijöistä oli työssä Nokialla. Yhtiön asema oli vahva vielä vuonna 2007, mutta samana vuonna lanseeratut iPhone ja Android mullistivat mobiilimarkkinat niin että Nokia joutui altavastaajaksi.

Nokia ja Siemens ilmoittivat 19. kesäkuuta 2006 verkkoliiketoimintojen yhdistämisestä. Yhteisyrityksen nimeksi tuli Nokia Siemens Networks, ja se aloitti toimintansa 1. huhtikuuta 2007. Alun perin yhteisyrityksen oli tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2007 alussa, mutta Siemensin lahjussyytteiden takia aloitusta lykättiin.

Saksan Bochumin tehdas suljettiin kesäkuussa 2008 ja yhtiö ilmoitti marraskuussa 2008 aloittavansa neuvottelut Turun toimipisteen lopettamisesta tammikuussa 2009.. Helmikuussa 2009 Nokia ilmoitti sulkevansa Jyväskylän toimipisteensä (320 työntekijää), joka siirrettiin Jyväskylään 90-luvun lopulla Äänekoskelta.

Verkkoliiketoiminnan historia

Vuonna 1981 Nokia osti Televan osake-enemmistön ja nimesi sen Telenokia Oy:ksi. Vuonna 1992 Nokia osti valtion osuuden Telenokiasta ja antoi sille nimen Nokia Telecommunications. Lokakuussa 1999 yhtiön nimeksi tuli Nokia Networks, koska se oli keskittynyt tietoliikenneverkkoihin. Vuonna 2007 Nokia ja Siemens yhdistivät verkkoliiketoimintansa nimelle No­kia Sie­mens Net­work­s (NSN). Kesällä 2013 Nokia osti Siemensin puolikkaan yrityksestä, jolloin siitä tuli Nokian tytäryhtiö Nokia Solutions and Networks (NSN) Vuonna 2014 verkkoliiketoiminnasta oli jo tullut Nokian päätoimiala, tappiollinen matkapuhelintoiminta myytiin Microsoftille, NSN nimettiin Nokia Networksiksi ja sen toimitusjohtaja Rajeev Surista tuli koko Nokian uusi toimitusjohtaja.

Elopin kausi

Kallasvuo työskenteli yhtiössä vuodesta 1980 yhteensä lähes kolme vuosikymmentä. Toimitusjohtajakausi sujui huonosti: kolmessa vuodessa 2007–2010 Nokian osakkeen hinta romahti yli 70 prosenttia. Kallasvuon paikan toimitusjohtajana otti 21. syyskuuta 2010 kanadalainen Stephen Elop. Tällöin Nokian puhelimien Symbian-käyttöjärjestelmä oli jäämässä pois. Tilalle kaavailtua MeeGo-käyttöjärjestelmää Elop ei halunnut. Sen sijaan hän julisti yhtiön olevan kuin palava öljynporaustorni. Lausunto saattoi yhtiön Symbian-puhelimet huonoon valoon ja niiden kysyntä romahti. Helmikuussa 2011 Elop ilmoitti yhtiön neuvottelevan matkapuhelinten myymisestä Microsoftille. Kauppa solmittiin syksyllä 2013 ja se toteutui huhtikuussa 2014. Yhteistyön tuloksena syntyneet Lumia-puhelimet eivät kuitenkaan saaneet suurta markkinaosuutta. Elop jätti yhtiön syyskuussa 2013. Paikannuspalveluja tuottava HERE-yksikkö myytiin elokuussa 2015 saksalaisten autonvalmistajien yhteisyritykselle 2,8 miljardilla eurolla.

Nokiasta eriytyneitä yhtiöitä

• Afora Oy
• Oy Airam Electric Ab (entinen Oy Airam Ab)
• Aplicom Oy
• Draka NK Cables (entinen Nokia Kaapeli)
• Filtronic LK Oy (entinen LK-Products Oy)
• Micro Analog Systems Oy (entinen Micronas Oy)
• Georgia-Pacific Nordic Oy (entinen Nokian Paperi)
• Nextrom SA, Maillefer Extrusion Oy ja Beneq Oy (entinen Nokia Kaapelikoneet ja Nokia-Maillefer)
• Nokian Capacitors Oy (entinen Nokia Kondensaattorit Oy)
• Nokian Jalkineet (nykyisin osa Berner-yhtiötä)
• Nokian Renkaat Oyj
• Nordic Aluminium Oyj
• PKC Group Oyj (entinen Nokia Johdinsarjat Oy)
• Salcomp Oy
• Teknikum-Yhtiöt Oy
• Hydnum Oy (Muhos, oli osa Nokian Kumidivisioonaa ja tuotti kumimattoja, laituri- ja laivapuskureita, terästelojen kumipinnoituksia sekä erilaisia puristintuotteita)

Historiallisia logoja

• 
  Nokia Osakeyhtiön logo. (Perustettu Tampereella 1865, yhtiöitetty Nokialla 1871.)
• 
  Nokia Osakeyhtiön logo (1965).
• 
  Nokian edeltäjän, Suomen Kumitehdas Oy:n logo 1965–1966.
• 
  Nokian ”nuolilogo” ennen Connecting People -logon käyttöönottoa (1967–1991).
• 
  Nokian Connecting People -slogan, jonka Ove Strandberg keksi (1992). (Typografiaa on sittemmin uudistettu, ks. nykyinen logo)
• 
  Nokian nykyinen logo, käytössä vuodesta 2006. (Teksti ”Connecting People” on sittemmin poistettu)
• 
  Nokia Networksin logo.
• 
  Vertun logo.
• 
  Navteqin logo.