NMT

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NMT (lyhenne sanoista Nordiska Mobiltelefongruppen, myöhemmin Nordisk Mobiltelefon[1]) oli yhteispohjoismainen radiopuhelinverkko.

Sen kehitys aloitettiin 1970-luvulla. 450 MHz:n taajuusalueella toimiva NMT-450 otettiin ensimmäisenä kaupalliseen käyttöön Saudi-Arabiassa 1. syyskuuta vuonna 1981, kuukautta aikaisemmin kuin ensimmäinen verkko Pohjoismaissa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin 1981 ja seuraavana vuonna myös Suomessa. NMT-450 -verkon kapasiteetin alkaessa loppua kaupunkialueilla, otettiin 1987 käyttöön kapasiteetiltaan suurempi 900 MHz:n taajuusalueella toimiva NMT-900 -verkko.

Myöhemmin NMT sai tehdä tilaa uudempien digitaalisten matkapuhelinjärjestelmien, lähinnä GSM:n tieltä, ja lopulta Suomessa NMT-verkko suljettiin vuoden 2002 lopussa. Samoihin aikoihin suljettiin NMT-450 taajuusallokaation reunalla samalle NMT-tekniikalle perustuneet yksityisten puhelinyhtiöiden alueelliset AutoNet-verkot.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NMT-verkko on hunajakennomaiseen solukkoon perustuva automaattinen verkko, jossa solun koko vaihtelee maasto-olosuhteista ja tarvittavasta kapasiteetista riippuen kahdesta kolmeenkymmeneen kilometriin. Itse verkko koostuu kolmenlaisista komponenteista:

  1. Liikkuvista asemista (matkapuhelimista), eli Mobile Stationeista (MS)
  2. Tukiasemista, eli Base Stationeista (BS)
  3. NMT-keskuksesta, eli Mobile Switching Centereistä (MTX)

Näistä tukiasema huolehtii lähinnä oman solunsa/alueensa yhteyksien laadusta ja ylläpidosta. NMT-keskus puolestaan huolehtii periaatteessa lähes kaikista muista NMT-verkon hallintaan liittyvistä asioista, kuten verkon hallinnasta, tukiasemien ohjauksesta, puhelinyhteyksien hallinnasta, laskutuksesta ja yhteyksistä kiinteään puhelinverkkoon.

Verkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NMT oli maailman ensimmäinen täysautomaattinen matkapuhelinverkko. Se tarjosi myös ensimmäisenä matkapuhelinverkkona mahdollisuuden verkkovierailuun, eli se mahdollisti esimerkiksi suomalaisen puhelimen ja liittymän käytön Ruotsissa.

Alkuperäisessä NMT-standardissa ei ollut mahdollisuutta puheen salaukseen. Tämän takia NMT-puheluita oli mahdollista kuunnella sopivasti viritetyllä FM-skanneriradiolla. Myöhemmin NMT-spesifikaatioon lisättiin mahdollisuus kaksikaistaiseen kantataajuuskääntöön perustuvaan salaukseen. Vaikka tämä ei ole vahva salaus sanan digitaalisessa mielessä, se estää kuitenkin satunnaisen kuuntelun. Jotta NMT-salausta voisi käyttää, täytyy joko tukiaseman tai molempien käytettävien puhelinten tukea salausta. Jälkimmäisessä tapauksessa salaus täytyy kääntää puhelimista käsin päälle. Suomessa Telen NMT-verkko ei tukenut salausta.

Puhelimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse NMT-puhelin koostuu radio-osasta, ohjauselektroniikasta ja kontrollisignaaleja välittävästä modeemista. Puhelimet olivat varsinkin NMT-450-verkon alkuaikoina nykymittapuun mukaan erittäin kookkaita ja alkeellisia. NMT-standardi sinänsä ei aseta erityisiä minimivaatimuksia puhelimen koolle: viimeiseksi NMT-450-puhelimeksi jäänyt (Benefonin) Exion on 10 cm pitkä ja painaa akkuineen 109 grammaa. Valmiusaikaa puhelimessa on noin viikko. Tätä edesauttaa se, että alun perin NMT-900-verkkoa varten kehitetyt virransäästöominaisuudet siirrettiin myöhemmin myös NMT-450-verkon puolelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.6.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]