NMT

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

NMT (lyhenne sanoista Nordiska Mobiltelefongruppen, myöhemmin Nordisk Mobiltelefon[1]) oli yhteispohjoismainen radiopuhelinverkko. Se oli käytössä vuosina 1981–2010.

NMT oli maailman ensimmäinen täysautomaattinen matkapuhelinverkko. NMT-verkosta NMT-verkkoon soitetut puhelut välittyivät päässääntöisesti osin 450:n tai 900 megahertsin taajuista mikroaaltosäteilyä lähettävien tukiasemien ja osin kiinteän puhelinverkon kautta. NMT-verkon käyttämät säteilytajuudet läpäisivät seinä- ja muita rakenteita paremmin kuin myöhempien 2-, 3-, 4- ja 5G-teknologioiden käyttämät korkeammat taajuudet.[2]

NMT-puhelin oli puhelun aikana yhteydessä yhteen tukiasemaan kerrallaan, josta puhelu välittyi NMT-verkon keskukseen eli paikalliseen NMT-keskukseen. NMT-keskuksesta puhelu ohjautui yleiseen eli kiinteään puhelinverkkoon tai keskuksen alaisen tukiaseman kautta toiseen alueella sijainneeseen NMT-puhelimeen.[3]

NMT-verkon tukiasemat muodostivat hunajakennomaisen solukon, jossa yhden solun koko vaihteli maasto-olosuhteista ja tarvittavasta kapasiteetista riippuen kahdesta kolmeenkymmeneen kilometriin. NMT-verkko koostui liikkuvista asemista eli matkapuhelimista, kiinteistä tukiasemista (Base Station) sekä kiinteän verkon osuudesta eli tietokoneden avulla toimivista NMT-keskuksista[4] (Mobile Switching Center). Tukiasema välitti puheluita oman solunsa eli kantoalueensa sisällä, ja NMT-keskus huolehti periaatteessa lähes kaikista muista NMT-verkon hallintaan liittyvistä asioista, kuten verkon hallinnasta, tukiasemien ohjauksesta, puhelinyhteyksien hallinnasta, laskutuksesta ja yhteyksistä kiinteään puhelinverkkoon.

NMT-puhelinten lähetystehot olivat 15 wattia, 1,5 wattia ja 150 milliwattia, ja tukiasemien lähetystehot olivat 20, 5 ja 1,25 wattia. Dataa liikkuin NMT-verkossa nopeudella 1200/2400 bittiä sekunnissa.[5]

Datasiirto-ominaisuuksiltaan NMT on ARP-järjestelmää parempi liikuttaen dataa nopeudella 1200/2400 bps.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NMT:n historia alkaa vuodesta 1969. Pohjoismaiden valtiolliset telelaitokset päättivät ryhtyä yhdessä kehittämään radiopuhelinverkkoa, joka toimisi kaikissa Pohjoismaissa. Kehitystyö käynnistyi 1970-luvulla.[6]

NMT:n keskeisiä ominaisuuksia tulivat olemaan automaattisuus ja toiminta maiden rajojen yli. Aiemmat radiopuhelinverkot kuten Suomen ARP ja Ruotsin MTD nimittäin toimivat vain maan sisällä, ja niissä puhelut tilattiin välittäjän kautta.[6]

450 MHz:n taajuusalueella toiminut NMT-450 otettiin ensimmäisenä kaupalliseen käyttöön Saudi-Arabiassa 1. syyskuuta vuonna 1981, kuukautta aikaisemmin kuin ensimmäinen verkko Pohjoismaissa. Ruotsissa NMT-verkko avattiin lokakuussa 1981 ja Norjassa marraskuussa. Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa. Verkkoja avattiin myös muissa maissa.[6]

NMT:tä tuli nopeasti suosittu. NMT-450 -verkon kapasiteetin alkaessa loppua kaupunkialueilla otettiin 1987 käyttöön kapasiteetiltaan suurempi 900 MHz:n taajuusalueella toimiva NMT-900 -verkko. NMT:n huippuvuosi oli Suomessa 1996, jolloin verkoissa oli yhteensä yli 600 000 liittymää. Koko maailmassa NMT:tä käytti lähes 50 miljoonaa ihmistä.[6]

Myöhemmin NMT sai tehdä tilaa uudempien digitaalisten matkapuhelinjärjestelmien, lähinnä GSM:n tieltä, ja NMT-verkot suljettiin. Suomessa NMT-900 -verkko suljettiin vuoden 2001 alussa ja NMT-450 pari vuotta myöhemmin. Pisimpään NMT oli käytössä Islannissa, jossa verkko suljettiin 2010.[6]

2000-luvun alussa suljettiin myös NMT-450 taajuusallokaation reunalla analogiseen MPT1327-tekniikkaan perustuneet yksityisten puhelinyhtiöiden alueelliset AutoNet-verkot.lähde?

Puhelimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse NMT-puhelin koostui radio-osasta, ohjauselektroniikasta ja kontrollisignaaleja välittävästä modeemista. Puhelimet olivat varsinkin NMT-450-verkon alkuaikoina nykymittapuun mukaan erittäin kookkaita ja alkeellisia. NMT-standardi sinänsä ei asettanut erityisiä minimivaatimuksia puhelimen koolle: viimeiseksi NMT-450-puhelimeksi jäänyt (Benefonin) Exion oli 10 cm pitkä ja painoi akkuineen 109 grammaa. Valmiusaikaa puhelimessa oli noin viikko. Tätä edesauttoi, että alun perin NMT-900-verkkoa varten kehitetyt virransäästöominaisuudet siirrettiin myöhemmin myös NMT-450-verkon puolelle.

Suomalaisia 1980-luvun NMT-puhelimia olivat mm. Mobiran ensimmäinen NMT-puhelin Mobira MD25, ensimmäinen kannettava puhelin Mobira Talkman ja NMT-900 -verkon läpilyöntipuhelin Mobira Cityman 900 sekä Benefonin ensimmäinen puhelin, autopuhelin Benefon Forte.[6] Sittemmin markkinoilla oli myös vuosien ajan suurta suosiota saaneet Mobira Cityman 100 ja Nokia 101 -matkapuhelimet NMT900-verkkoon, joista oli myös myynnissä eri järjestelmäversioita (mm. AMPS, TACS) NMT-maiden ulkopuolella.

Alkuperäisessä NMT-standardissa ei ollut mahdollisuutta puheen salaukseen. Tämän takia NMT-puheluita oli mahdollista kuunnella sopivasti viritetyllä FM-skanneriradiolla. Myöhemmin NMT-spesifikaatioon lisättiin mahdollisuus kaksikaistaiseen kantataajuuskääntöön perustuvaan salaukseen. Vaikka tämä ei ole vahva salaus sanan digitaalisessa mielessä, se estää kuitenkin satunnaisen kuuntelun. Jotta NMT-salausta voisi käyttää, täytyy joko tukiaseman tai molempien käytettävien puhelinten tukea salausta. Jälkimmäisessä tapauksessa salaus täytyy kääntää puhelimista käsin päälle. Suomessa Telen NMT-verkko ei tukenut salausta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.6.2013.
  2. Ari Saarelainen: Suomen ensimmäinen esineiden internetin operaattori aloittaa. Tivi 1.9.2016. https://www.tivi.fi/uutiset/suomen-ensimmainen-esineiden-internetin-operaattori-aloittaa/880caf9e-1c2e-3120-b8ec-c17190ce2a5f
  3. TKK:n teitoverkkolaboratorio. Matkapuhelinten sukupolvet: 1. sukupolvi. https://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s99/htyo/47/1sp.shtml
  4. The Nordic Mobile Telephone. Viestin.com-sivusto. http://gkos.com/viestin/nmt.html
  5. TKK:n teitoverkkolaboratorio. Matkapuhelinten sukupolvet: 1. sukupolvi. https://www.netlab.tkk.fi/opetus/s38118/s99/htyo/47/1sp.shtml
  6. a b c d e f Lukkari, Jukka: Pohjolan tärkein keksintö. Tekniikan historia, 2014, nro 4, s. 48–51. Talentum Media Oy. ISSN 2341-8192.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]