Kierrätys
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kierrätys tarkoittaa materiaalin, esineen tai muun kulttuurillisen asian käyttämistä hyödyksi uudessa yhteydessä. Usein kierrätyksellä tarkoitetaan jätteiden hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa. Kierrätys vähentää yleensä neitseellisten raaka-aineiden ja energian kulutusta, minkä vuoksi se on ympäristöä säästävä ratkaisu. Se vähentää myös jätteiden hävittämisestä aiheutuvaa ilman, veden ja maan saastumista. [1]
Jäte jaotellaan tyypillisesti ei-tuotannollisessa kulutuksessa syntyväksi yhdyskuntajätteeksi ja tuotannossa syntyväksi teollisuusjätteeksi.
Kierrätys säästää energiaa neitseellisen raaka-aineen käyttöön verrattuna teräs- ja tinapeltipakkausten valmistuksessa 75 % ja alumiinipakkauksissa 95 %.
Kierrätyksen hyödyt vaihtelevat. Joissain tapauksissa kierrätysprosessin ympäristöhaitat ylittävät hyödyt. Kierrätysmateriaaliin voi myös kertyä liikaa raskasmetalleja.[2]
Yhdyskuntajätteen kierrätys Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Yhdyskuntajäte
Materiaalina kierrätettävä yhdyskuntajäte (sisältää kotitalousjätteen) kierrätystä varten jäte tulee tyypillisesti lajitella materiaalin mukaan. Yhdyskuntajätteestä voidaan lajitellaan erilleen esimerkiksi lasi, paperi, metalli, kartonki, biojäte sekä energian tuotantoon soveltuva jäte kuten yleisimmät muovit ja tietyt tekstiilit.
Esineiden kierrätyksen tehostamiseksi on olemassa kierrätyskeskuksia, joihin voi viedä tarpeettomia tavaroita, mikäli ei halua myydä niitä kirpputorilla.
Lajittelematon sekajäte ja kuivajäte loppusijoitetaan Suomessa tavallisimmin kaatopaikoille mikäli jätteenpolttolaitosta ei ole saatavilla. Vaikka jätteiden kokonaismäärä on kasvanut viime vuosina, on kaatopaikkajätteen määrä vähentynyt.[3] Vuonna 2016 Suomen yhdyskuntajätteistä 42 % kierrätettiin, 55 % hyödynnettiin energiana ja 3 % sijoitettiin kaatopaikalle. [4]
Biojäte
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Biojäte
Biologisesti hajoava niin sanottu biojäte voidaan kierrättää kompostoimalla tai mädättämällä. Kompostoinnissa syntyvä multa voidaan käyttää vaikkapa viherrakentamisessa ja mädätyksessä syntyvästä biokaasusta voidaan tuottaa energiaa.
Juomapullot ja -tölkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pantilliset juomapakkaukset ovat kierrätyksen edelläkävijöitä mihin tahansa muihin tuotteisiin ja pakkauksiin verrattuna. Palautettavia juomapakkauksia ovat muun muassa:
- Lasipullo – palautusaste lähes 100 % (2010)
- Alumiinitölkki – palautusaste yli 94 % (2010)
- Kierrätysmuovipullo – palautusaste yli 92 % (2010)
Uudelleentäytettävät lasipullot ovat pantillisten juomapakkausten uranuurtajia. Ne täytetään uudelleen keskimäärin 33 kertaa. Palautetut alumiinitölkit sulatetaan, ja materiaalista valmistetaan uusia juomatölkkejä. Kierrätysmuovipulloista, eli kevyistä PET-pulloista valmistetaan uusia muovipulloja sekä pakkausmateriaalia.
Kartonki ja pahvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartongin erilliskierrätys on monien kaupunkien jätehuoltomääräysten nojalla järjestettävä suuremmissa taloyhtiöissä. Kierrätysastioihin voi laittaa kartonkia ja tavallisesti myös pahvia ja nestekartonkia. Keräyskartonkia ovat kaikki kaupasta ostettujen tuotteiden paperi- ja kartonkipakkaukset. Lisäksi keräyskartonkia ovat muun muassa aaltopahvilaatikot, ruskeat kirjekuoret ja voimapaperi (esimerkiksi kaupasta ostettavat paperikassit). Nestekartonkia ovat muun muassa maito-, mehu- ja piimätölkit, alumiinivuoratut mehupurkit, kartonkiset jäätelöpakkaukset sekä puhtaat kartonkiset kertakäyttöastiat. Kartongista valmistetaan uusiokartonkia, josta valmistetaan hylsykartonkia esimerkiksi paperi- ja kangasrullien sisään. Nestekartongin vaha- ja muovipinnoitteet käytetään energiantuotannossa. Alumiinivuoraus erotellaan esimerkiksi alumiinifolion raaka-aineeksi.
Sähkö- ja elektroniikkaromu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa
Sähkölaitteet, kuten jääkaapit, televisiot, tietokoneet ja pyykinpesukoneet voi Suomessa kierrättää maksutta. Vastuu kierrätyksestä on valmistajilla ja maahantuojilla, jotka perivät kierrätysmaksun uusien laitteiden hinnoissa.[5] Kierrätyspisteinä toimivat muun muassa kunnalliset jäteasemat ja useat kodinkoneliikkeet[6] Niin sanotut Energiansäästölamput eli pienloistelamput ja muut loistelamput ovat ongelmajätettä niiden sisältämän elohopean vuoksi.
Lasi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jätelasi viedään lasinkeräysastiaan, joita on usein elintarvikeliikkeiden läheisyydessä tai jätteenkeräyspisteissä. Lasijäte lajitellaan kunnasta riippuen joko yhteen tai kahteen ryhmään: värillinen ja väritön lasi. Lasipullot voi myös viedä jätelasin keräysastiaan, mutta lasipulloille löytyy omia keräyspisteitä lähes jokaisesta kaupasta. Kierrätyslasista valmistetaan muun muassa lasipulloja, hillopurkkeja ja lasivillaa. Yli puolet joko varastoidaan tai käytetään maanrakennusaineena.[7] Kierrätetystä lasista valmistetun pakkauksen tunnistaa usein sen vihreästä tai ruskeasta väristä. Pantilliset lasipullot kiertävät parhaimmassa tapauksessa 30 kertaa.[8]
Kuumuutta kestäviksi tarkoitetut lasiesineet, kuten uunivuoat, kahvinkeitinten kannut, glögilasit, yms. eivät kelpaa tavallisen pakkauslasin kierrätykseen, koska ne valmistetaan borosilikaattilasista, jolla on korkeampi sulamislämpötila. Sulamatta jääneet klimpit saattavat aiheuttaa konevaurioita. Sama koskee posliinia.[9] Myöskään tasolasi (ikkunalasi, peilit ja taidelasit) eivät sovellu tavanomaiseen lasinkeräykseen. Kun keräyslasi käytetään maarakentamiseen, voidaan kierrättää myös posliinia. Ikkunalasi voidaan kierrättää omana jakeenaan uuden lasin valmistukseen.
Metalli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Metallinkeräysastiat on tarkoitettu kotitalouksista syntyvälle niin sanotulle pienmetallille. Myös kattilat ja pienikokoiset autojen ja koneiden osat sekä tyhjät maalitölkit ovat pienmetallia. Suurikokoisen metalliromun voi viedä romuliikkeeseen tai jäteaseman taikka kaatopaikan metallinkeräykseen. Jokaisessa metallipakkauksessa on yli neljännes kierrätettyä materiaalia.[10] Romukaupat myös maksavat osasta romumetalleista.[11]
Muovi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muovien kierrätyksessä ongelma on niiden laaja kirjo. Vuoden 2016 aikana muovinkierrätys kehittyi huomattavasti Suomessa muovijätteen kaatopaikkakiellon myötä. Samana vuonna tuottajavastuu laajeni muovipakkausten pariin. Muovinkeräyspisteitä on Suomessa 500, ja niitä hoitaa Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. Kerätty muovijäte päätyy Riihimäelle Fortumin (ent. Ekokem) muovijalostamolle, jossa muovilaadut erotellaan toisistaan infrapunasensoreilla. Kierrätetystä muovista valmistetaan muun muassa pusseja, kalvoja ja putkia. Ringin keräyspisteisiin kelpaavat kaikki muovipakkaukset lukuun ottamatta PVC-muovia sisältäviä pakkauksia, joita käytetään nykyisin hyvin vähän.[12][13][14]
Muovin kierrätys on ollut yleisempää jo aiemmin teollisuudessa, jossa muovilaadut ovat tiedossa. Myös palautuspulloja on kerätty kotitalouksista jo pitkään. Pulloista noin 90 % palautetaan. Vanhanmallinen panttipullo palautui täytettäväksi noin 30 kertaa ja kelpasi vielä senkin jälkeen uusien pullojen raaka-aineeksi.[15] Nykyiset PET-muoviset pullot päätyvät yhden käyttökerran jälkeen kierrätykseen esimerkiksi fleece-kankaan valmistukseen.
Euroopan Unioni arvioi, että vuonna 2022 Suomen olleen koko unionin heikoin muovinkierrättäjä.[16]
Paperi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa paperinkeräys alkoi 1920-luvulla, kun Ruben Liebkind ensimmäisenä Suomessa erikoistui keräyspaperiin. Kurt Pilack perusti Helsingin Länsisatamaan Suomen ensimmäisen keräyspaperin lajittelulaitoksen. Vuonna 1943 perustettiin Jätekeskus Oy, nykyiseltä nimeltään Paperinkeräys Oy, paperin keräämistä ja raaka-aineen hankintaa varten.[17]
Paperinkeräys toimi vuodesta 1947 lähtien lukuisten asiamiesten kautta palkkioperusteella. Tietystä kilomäärästä keräyspaperia sai asiamieheltä suoraan rahapalkkion sekä suunnilleen yhtä arvokkaan "arvosetelin". Arvosetelit muistuttuivat ulkonäöltään hieman Yhdysvaltain dollariseteleitä. Kun arvoseteleitä oli koossa riittävästi, niillä saattoi ostaa sitä vastaavan rahamäärän kanssa huomattavan edullisesti monia käyttö- ja koruesineitä, muun muassa pöytähopeita (Margit-sarja), kelloja, koruja. Myös Meccano-rakennussarjat kuuluivat keräyskohteisiin. Vuonna 1965 Suomen Punainen Risti sai ostettua seitsemän ambulanssia, kun paperijuna Sallasta Inkeroisiin haki keräykseen lahjoitettua paperia[18]. Inkeroisissa (Kouvola) toimi siihen aikaan Suomen ainoa keräyspaperin käsittelylaitos. 1960-luvulla monet partiolippukunnat rahoittivat toimintaansa muun muassa paperia keräämällä. Varsinkin maaseudun kansakouluihin hankittiin 1960-luvun alkupuolella ensimmäiset tv-vastaanottimet paljolti koululaisten keräämällä paperilla. Televisiot eivät kuitenkaan kuuluneet keräyspalkkiovalikoimaan. Keräyspalkkiosta luovuttiin 1970-luvun alussa.[17]
Asuinalueilla on keräyskontteja erikseen paperille ja erikseen keräyskartongille tai -pahville. Paperinkeräyskonttiin saa laittaa kaiken puhtaan ja kuivan mainospostin ja postin tuoman paperin, jossa ei ole foliota, muovia, vahaa tms. sopimatonta materiaalia. Myös ikkunalliset kirjekuoret ja niitatut aikakauslehdet sekä puhelinluettelot saa laittaa.[19]
Paperikuitu voidaan kierrättää 3–5 kertaa. Suomessa noin kolme neljännestä paperista kerätään, ja vuosittain keräyspaperia kertyy noin 750 000 tonnia, mikä kattaa noin 5 % paperiteollisuuden tarpeesta.[20][21] Keräyspaperista valmistetaan mm. sanomalehti- ja luettelopaperia, wc-paperia ja talouspaperia.
Paristot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käytettyjä paristoja ja pienakkuja voi palauttaa kaikkiin niitä myyviin liikkeisiin. Yleinen keräysväline paristoille on punainen pahvilaatikko, jossa on kyljessä pariston kuva. Paristot murskataan ja niiden sisältämät aineet käytetään uudelleen.[22]
Vaatteet ja muut poistotekstiilit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tahot kuten Pelastusarmeija, kehitysapujärjestö UFF, Fida International ja Punaisen Ristin Kontti-kierrätystavaratalo keräävät kierrätyspisteissään puhtaita ja uudelleen käyttöön kelpaavia vaatteita. Järjestöjen keräämät vaatteet menevät kehitysmaihin ja muille apua tarvitseville. Osa vaatteista myydään ja niistä saatu tuotto käytetään avustustyöhön kotimaassa sekä ulkomailla.
Vuoden 2016 alusta alkaen Suomessa vaatetekstiilien sijoittaminen kaatopaikalle on kiellettyä.[23] Tekstiilien uusiokäyttö on toistaiseksi vähäistä ja valtaosa niistä poltetaan energiaksi.[23] Vuonna 2025 voimaan tuleva EU:n jätedirektiivin muutos velvoittaa järjestämään tekstiilien erilliskeräyksen.[24]
Autojen ja renkaiden kierrätys Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajoneuvon omistaja on oikeutettu luovuttamaan ajoneuvon mille tahansa jätelain (646/2011) mukaisesti rekisteröidylle vastaanottajalle. Vastaanottajalla on velvollisuus ottaa poistettava ajoneuvo vastaan ja antaa luovutuksesta romutustodistus, joka päättää omistajan vastuun ajoneuvosta. Vastaanottajan tulee huolehtia ajoneuvon rekisteristä poistamisesta sekä ajoneuvon käsittelystä kierrätykseen asetuksen mukaisesti.[25]
Autojen kierrätysjärjestelmän muodostavat vastaanotto, romutuspoisto, esikäsittely ja murskaus. Vastaanottopisteessä auton asiapaperit sekä rekisteröinti- ja tunnistetiedot tarkastetaan. Vain auton omistajalla on oikeus luovuttaa ajoneuvo.
Romutusikä ja ympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa autot romutetaan keskimäärin 21-vuotiaina. Japanin keskiarvo on 13 vuotta, mutta olisi ekologisempaa käyttää autoja pidempään, vaikka uudet autot ovat vähäpäästöisempiä, koska auton valmistus aiheuttaa niin paljon hiilidioksidipäästöjä.[26]
Renkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ajoneuvojen renkaiden kierrätys perustuu valtioneuvoston päätökseen vuodelta 1995. Renkaiden kierrätys perustuu tuottajavastuuseen ja uusien renkaiden hintaan sisältyy kierrätysmaksu. Kuluttaja voi maksutta jättää käytöstä poistetut renkaat keräyspisteeseen, joka toimittaa ne edelleen jatkokäsittelyyn.[27]
Jos kierrätykseen tuleva rengas on ehjä, se voidaan pinnoittaa ja käyttää uudelleen. Pinnoituskelvottomista linja- ja kuorma-autojen renkaista tehdään louhintatyömaille räjäytysmattoja. Kokonaisia renkaita ja rengasrouhetta käytetään muun muassa meluvallien pohjarakenteissa. Rengasrouhetta voidaan käyttää myös teiden ja erilaisten kenttien pohjarakenteissa täyttöön ja eristykseen. Kaatopaikkojen pohjarakenteissa oleva rengasrouhe toimii myös salaojituksena. Ratsastuskenttien pohjarakenteissa hyödynnetään kumirouheen jousto-ominaisuuksia. Hienoksi jauhettua kumiainesta lisätään asfalttiin vaimentamaan rengasmelua. Kumirouheen etuina perinteisiin kiviaineisiin täyttömateriaaleihin verrattuna pidetään keveyttä ja edullisuutta.[28]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Recycling. Britannica.com
- ↑ Väitöstutkimuksen varoittava tulos: Kaikki kierrätys ei ole ympäristölle hyväksi Yle Uutiset. 25.10.2017.
- ↑ http://yle.fi/uutiset/teksti/kotimaa/2009/12/jatteiden_maara_jatkaa_kasvuaan_1281948.html
- ↑ Kaatopaikalle enää kolme prosenttia jätteistä 19.1.2018. Uusiouutiset. Viitattu 31.3.2018.
- ↑ http://www.serty.fi/
- ↑ http://www.kierratys.info/
- ↑ http://www.jly.fi/tiedote.php?tiedote2_id=4 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.panimoliitto.fi/panimoliitto/pakkaukset (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.tekniikkatalous.fi/rakennus/article139060.ece?s=r&wtm=-25092008 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Me-Pak Kierrätys Oy.
- ↑ Perheenäiti hurahti romukauppaan ja mullistaa nyt alaa uudenlaisella romuasemallaan – "Ihmiset yllättyvät, kun maksan vanhoista akuista" Yle, 2018
- ↑ Frilander, Jenni: Mitä muovia voi viedä kierrätykseen? Mitä muoviroskasta tehdään? Miksi margariinirasia kannattaa kierrättää? 2.3.2016. Yle. Viitattu 22.6.2017.
- ↑ Leponiemi, Timo: Jugurttipurkista muovipalloksi - muovin keräys kotitalouksista alkaa vuodenvaihteessa 31.8.2016. Yle. Viitattu 22.6.2017.
- ↑ Lajitteluohjeet Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. Viitattu 22.6.2017.
- ↑ Kiertävä pakkaus on toiminnan perusta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Netta Palokallio: EU aloittaa rikkomusmenettelyn Suomea vastaan, koska Suomi ei kierrättänyt tarpeeksi Helsingin Sanomat nettiversio. 25.7.2024. Viitattu 26.7.2024.
- ↑ a b Paperinkeräys, Historia Paperinkeräys Oy. Arkistoitu 6.2.2014. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Ylen Nuorten Radion ohjelma: Paperijuna Sallasta Inkeroisiin youtube.com. 11.3.1965.
- ↑ Paperinkeräys Oy - Lajitteluohjeet (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.metsateollisuus.fi/uutishuone/uutiset/Eurooppa-maailman-ykkonen-paperin-kierrattamisessa-1248.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.kennotech.fi/doc/EKn_materiaalitehokkuusjulkaisu.pdf
- ↑ Uutta voimaa kasvinviljelyyn – vanhat paristot kierrätetään pelloille Yle, 2016
- ↑ a b Lumpuille haetaan kuumeisesti uutta käyttöä – osa vaatekaupoista ottaa vanhoja vaatteita vastaan Yle Uutiset. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Poistotekstiilistä syntyy jo akustiikkalevyjä – jalostuslaitos toisi Suomeen kokonaan uuden teollisuudenalan Yle Uutiset. Viitattu 19.8.2020.
- ↑ Valtioneuvoston asetus romuajoneuvoista 23.6.2004/581 Oikeusministeriö ja Edita Publishing. Viitattu 7.7.2013.
- ↑ Tuore tutkimus: Jos japanilaiset malttaisivat ajaa vanhemmilla autoilla, päästöjä syntyisi miljoonia tonneja vähemmän Helsingin Sanomat. 7.10.2021.
- ↑ Näin kierrätät Suomen Rengaskierrätys Oy. Viitattu 28.6.2013.
- ↑ Renkaiden hyötykäyttö Suomen Rengaskierrätys Oy. Arkistoitu 13.11.2014. Viitattu 28.6.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kierratys.info – Valtakunnallinen kierrätyspisteiden hakukone
- Sivusto, joka pyrkii luetteloimaan kaikki kierrätyskeskukset Suomessa
- Suomen suurimpien kaupunkien kirpputorit, second hand -myymälät ja kierrätyskeskukset listattuna
- Sivusto jätteen lajittelusta ja kierrätyksestä
- Plastics.fi: Pakkauksessa käytettävien materiaalien tunnistusjärjestelmän numerointitavat ja lyhenteet