Teollisuusjäte

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teollisuusjätettä varastoituna tynnyreihin 1970-luvun Yhdysvalloissa.
Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran kaivoksen jätettä. Kuvassa kipsisakka-allas kesäkuussa 2013.

Teollisuusjäte on teollisuuden toimialoilla syntyvä tuotantojäte. Jäte voi olla kiinteää, nestemäistä tai kaasua. Teollisuusjäte voi myös olla vaaratonta tai vaarallista.[1] Ympäristölle vaaralliset jätteet luokitellaan ongelmajätteiksi. Teollisuusjätteeksi luetaan joskus myös energiantuotannon jätteet ja mineraalien kaivussa syntyvät jätteet.[2] Teollisuusjätteen käsite ei ajan myötä ole juurikaan muuttunut: edelleen ajatuksena on, että ”mikä ei ole tuote, on jätettä”. Teollisen toiminnan ”tuotteen” käsitettä on ehkä kuitenkin tarkistettava perusteellisesti, kun otetaan huomioon viimeaikaiset ympäristönsuojelupolitiikat (”jätteettömyyden” tavoite) sekä raaka-aineiden niukkuuteen liittyvät taloudelliset kysymykset. Monimutkaisen teollisuustoiminnan tavoitteena on nykyään saada aikaan monia ”rinnakkaistuotteita” yhden ainoan tuotteen sijaan. Esimerkiksi masuunikuonaa käytetään nykyään sementin tuotannossa monien sementtiseosten tärkeänä osana.[3]

Teollisuusjätteen käsittely ja yhteiskunnallinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomattava osa teollisuushankkeista Euroopan unionissa on vaarassa ajautua umpikujaan, sillä ne kohtaavat vastustusta paikallisyhteisöiltä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta, jotka ovat huolissaan teollisuus- ja kaivostoiminnan vaikutuksista kansanterveyteen ja ympäristöön. Teollisuus- ja kaivosjäte muodostaa edelleen haasteen lukuisille jäsenvaltioille, joissa on tai on ollut teollisuuslaitoksia ja kaivoksia. Jätteet saattavat olla paikallisyhteisöille joko uhka tai mahdollisuus. Niistä tulee uhka, jos ne vain hylätään ilman toimenpiteitä ympäristöriskien vähentämiseksi, mutta ne voivat jossain tapauksessa muodostua myös mahdollisuudeksi, mikäli jätteen dumppaus synnyttää toimia metallin tai muiden hyödyllisten sekundaaristen raaka-aineiden talteen ottamiseksi. Kaivosjätteen metallipitoisuus saattaa joissain tapauksissa olla yhtä suuri tai jopa suurempi kuin malmin metallipitoisuus. Sama pätee metallurgisen teollisuuden jätteisiin: talteenottoteknologiat ovat kehittyneet, ja nyt on mahdollista arvioida uudelleen vanhasta teollisuustoiminnasta aiheutuvan jätteen tarjoamia mahdollisuuksia ja tehdä tästä alasta ekologisesti tarkoituksenmukaista. Teollisuus- ja kaivosjäteongelman käsittely on usein paikallisviranomaisten vastuulla, sillä jätteet tai kaatopaikat sijaitsevat usein niiden toimialueella. Näin ollen tältä tasolta voidaan löytää vastaus siihen, kuinka ”haaste” muutetaan ”mahdollisuudeksi” tukemalla yksityisiä hankkeita sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja hallinnollisia kumppanuuksia sellaisten teollisuuspuistojen kehittämiseksi, joissa jätteet hyödynnetään kokonaan yhdistämällä laaja-alaisia ja alakohtaisia lähestymistapoja prosessiteollisuudessa, rakentamisessa ja perusrakenteissa.[3]

Teollisuusjätteet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teollisuusjätteitä käsitellään Suomessa muun muassa Porissa Ekokemin käsittelykeskuksissa. Porissa lajitellaan ja kierrätetään esimerkiksi- teollisuusjätettä sekä käsitellään pilaantuneita maa-aineksia.[4]

Suomessa syntyi vuonna 2006 teollisuudessa 18 miljoonaa tonnia jätettä. Mineraalien kaivusta syntyi 21,5 miljoonaa tonnia ja energiantuotannosta 1,6 miljoonaa tonnia. Yhteensä jätettä syntyi 69,2 miljoonaa tonnia.[5] Teollisuusjätteen osuus kokonaisjätemäärästä oli siis 26 prosenttia. Vertailuski koko Yhdysvaltain vaarallisen teollisuusjätteen määräksi vuonna 1999 on arvioitu 40 miljoonaa tonnia. Luku ei sisällä jätevesiä.[1]

Jätetyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaivosjäte (tai ”kaivannaisjäte” siten kuin se määritellään direktiivissä 2006/21/EY) on peräisin hiilen tai muuhun kuin energiantuotantoon käytettävien mineraalien etsinnästä, louhinnasta ja käsittelystä. Satoja miljoonia tonneja jätettä edelleen toiminnassa olevilta tai entisiltä kaivosalueilta on edelleen varastoitu käsittelemättä enemmän tai vähemmän tiiviisti paikallisyhteisöjen läheisyyteen. Suljetut ja hylätyt kaivosjätealueet voivat aiheuttaa vakavan vaaran ympäristölle ja paikallisyhteisöille.[3]
  • Metallurgisen teollisuuden jätteet ovat lähinnä kuonaa, lietettä ja pölyä. Muun kuin rautaan liittyvän metallurgisen teollisuuden jätteissä voi esimerkiksi olla runsaasti raskasmetalleja, jotka saattavat vaikuttaa ympäristöön kielteisesti, mikäli niitä ei käsitellä asianmukaisesti.[3]
  • Lämpövoimaloiden jätteet. Voimaloista peräisin oleva tuhka ja kuona muodostavat kokonaisjätteestä suuren osan erityisesti niissä maissa, joissa lämpövoimateollisuus käyttää suuria määriä heikkolaatuista hiiltä.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 3. Industrial Waste Generation in Texas Texas Environmental Profiles. Viitattu 19.9.2008. (englanniksi)
  2. Käsitteet ja määritelmät Tilastokeskus. Viitattu 11.12.2010.
  3. a b c d e Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n teollisuus- ja kaivosjätteen käsittely ja hyödyntäminen kaupallisiin ja ympäristötarkoituksiin” (2012/C 24/03) Euroopan unionin virallinen lehti. 28.1.2012. Euroopan komissio. Viitattu 27.5.2016.
  4. Teollisuusjätteen käsittelykeskus, Pori (PDF) Ekokem-palvelu. Viitattu 19.9.2008.
  5. Jätteitä liki 70 miljoonaa tonnia vuonna 2006 4.6.2008. Tilastokeskus. Viitattu 19.9.2008.