Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa perustuu lainsäädännöllisesti ympäristöministeriön esittelystä valtioneuvoston asetukseen 852/2004. 9. syyskuuta 2004 Helsingissä annettu valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta perustuu 3. joulukuuta 1993 annettuu jätelakiin (1072/1993) ja 4. helmikuuta 2000 annettuun ympäristösuojelulain (86/2000):n 16 §:n ja 52 §:n 4 momentteihin. Sähkö- ja elektroniikkaromua ei saa sotkea muunlajisiin jätteisiin.[1]

SER:a ovat mm. energian­säästö­lamput, jää­kaapit, televisiot, tietokoneet ja pyykin­pesu­koneet, jotka kuluttaja voi Suomessa kierrättää maksutta, koska jätemaksua on sisällytetty uusien tuotteiden hintaan.

Vastuu kierrätyksestä on valmistajilla ja maahantuojilla, jotka perivät kierrätysmaksun uusien laitteiden hinnoissa.[2] Kierrätyspisteinä toimivat muun muassa kunnalliset jäteasemat ja useat kodinkoneliikkeet.[3]

Sähkö- ja elektroniikkaromuan keräämistä on laajennettu SER-jäteasemien lisäksi myös elektroniikkaa myyviin vähittäiskauppoihin, jotka keräävät kotitalouksien elektroniikkajätteitä. Toimivia sähkölaitteita kierrätetään siten, että niitä myydään käytettyinä uudelleen käytettäviksi, jolloin niiden elinkaari pitenee.

Osa SER:sta erotellaan purkamalla ja murskataan loppu, jota ei voida uudelleen hyödyntää kuin raaka-aineina.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta finlex.fi. Viitattu 28.10.2014. (suomeksi)
  2. SER-tuottajayhteisö ry serty.fi. Viitattu 28.10.2014. (suomeksi)
  3. Kierrätys.Info kierratys.info. Viitattu 28.10.2014. (suomeksi)