Siirry sisältöön

Muistojeni kahvila

Wikipediasta
Muistojeni kahvila
Le Café de mes souvenirs
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Valto Baltzar
Tuottaja Valto Baltzar
Kimmo Koskela
Säveltäjä Heikki Sarmanto
Kuvaaja Kimmo Koskela
Pääosat Lionel Nakache
Eveliina Kauhanen
Anouchka Delon
Irina Björklund
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Ranska
Tuotantoyhtiö Tuotanto Filmi Katse Oy
Ensi-ilta 2025
Kesto 106 min
Alkuperäiskieli ranska
suomi
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Muistojeni kahvila (ransk. Le Café de mes souvenirs) on vuonna 2025 valmistunut ranskalais-suomalainen pitkä musiikkielokuva, joka sai maailmanensi-illan 4. heinäkuuta vuonna 2025 Los Angelesissa.[1][2][3][4]

Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Valto Baltzar. Suomeen ja Ranskaan sijoittuvassa elokuvassa tarina kulkee osin laulujen kautta, joita tulkitsevat useat suomalaiset ja ranskalaiset näyttelijät. Elokuva kuvattiin Pariisissa, Cherbourgissa, Helsingissä, Kauniaisissa, Porvoossa ja Sipoossa.[3][5][6][7]

Kappaleita tulkitsevat elokuvassa muun muassa Lionel Nakache, Eveliina Kauhanen, Anouchka Delon, Irina Björklund, Jorma Uotinen ja Niko Saarela. Elokuva seuraa 19-vuotiaan Emilien ja Suomeen muuttaneen ranskalaismies Philippen tarinaa.

Elokuvamusiikin on säveltänyt Pro Finlandia -palkittu jazz-säveltäjä Heikki Sarmanto. Prahan filharmoninen orkesteri soittaa elokuvan kappaleissa ja musiikissa. Elokuvamusiikkiin haettiin nykyaikaista vaikutusta Arttu Wiskarin levy-yhtiö Mökkitie Recordsilla.

Elokuva on Anouchka Delonin mukaan kunnianosoitus ranskalaiselle, Jacques Demyn ohjaamalle, Cherbourgin sateenvarjot -elokuvalle.[3] Elokuvassa viitataan tähän muutamaan otteeseen elokuvan päähenkilöiden nostalgisoidessa elokuvaa. Elokuva on toteutettu yhteistyössä Cherbourgin kaupungin kanssa.[3]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Lionel Nakache  … Philippe  
 Eveliina Kauhanen  … Emilie  
 Anouchka Delon  … Maria  
 Irina Björklund  … Charlotta  
 Minna Koskela  … Inna  
 Ilkka Merivaara  … Elias  
 Elias Keränen  … Timo  
 Victoire Vecchierini  … Emma  
 Ines Kakkonen  … Anna  
 Jorma Uotinen  … Ilmari  
 Niko Saarela  … Tapani  
 Gaëla Le Dévéhat  … Colette  
 Marja Packalén  … kerjäläisnainen  
 Larissa Saari  … kerjäläisnainen nuorena  
 Iida Ikonen  … Ella  
 Ursula Salo  … lääkäri  
 Matti Onnismaa  … kadunmies  
 Eero Siren  … kadunmies  
 Rainer Kaunisto  … kadunmies  
 Anna Nevala … Lissu 

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emilie työskentelee äitinsä kahvilassa, ja Philippe muutti Ranskasta Suomeen opettamaan ranskaa. Emilien ja Philippen rakkaus kehittyy kuin musikaalissa, musiikin ja tanssin siivittämänä – kunnes heidän on pakko kohdata elämän kylmät realiteetit. Rakastavaisten ympärillä oleva maailma muuttuu yhä kovemmaksi, ja todellisen inhimillisyyden löytäminen on joskus vaikeaa. Koskettava tarina on toisaalta täynnä humanismin henkeä, toisaalta se kertoo siitä, miten nykyajan työelämä ja yhteiskunnan paine ajavat ihmisen ahtaalle ja johtavat uupumukseen.[8]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Orkesterin nauhoitukset Prahassa.

Elokuvaa varten sanoitetut ja sävelletyt laulut ovat keskeinen osa elokuvan tarinaa.[2] Säveltäjä Heikki Sarmanto on säveltänyt Valto Baltzarin sanoitukset kappaleiksi. Lisäksi Prahan filharmoninen orkesteri soittaa Sarmannon säveltämissä elokuvan lauluissa ja teemamusiikissa Vili Ollilan tekemän orkestraationuotituksen pohjalta. Sarmanto on kuvannut kappaleita omin sanoin näin: "Elokuvan kappaleissa on hyvin erilaisia atmosfäärejä, mutta maaginen sana jolla voisi kuvata tätä kokonaisuutta on kaiho. Tuhansia vuosia vanha kaiho, joka resonoi jostain ohjaaja Valto Baltzarin sisimmästä. Jokaisessa kappaleessa on oma viehätysvoimansa ja jokainen laulu on oma tarinansa."[9] Arttu Wiskarin Mökkitie Recordsin musiikin sovittajana toimiva Mika Laakkonen haki elokuvan kappaleisiin modernia vaikutusta Sarmannon jazz-sävellyksiä kunnioittaen.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kuvattiin suurimmaksi osaksi Suomessa, mutta osa siitä kuvattiin myös Ranskassa. Suomessa elokuvaa kuvattiin Helsingissä, Porvoossa, Kauniaisissa, Sipoossa ja Mäntsälässä. Ranskassa elokuvaa kuvattiin Cherbourgissa ja Pariisissa. Elokuvan tuotti tuotantoyhtiö Filmi Katse Oy, ja se tehtiin yhteistyössä Elisa Viihteen, Fortumin, Visit Finlandin, Canonin ja Aalto-yliopiston kanssa.

Kimmo Koskela on elokuvan kuvaaja. Elokuvan lavastuksen toteutti Maria Jännes ja puvustajana toimi Ranskassa elokuvapuvustajana työskentelevä Anu Gould. Lavastuksessa keskeistä oli suomalainen suunnittelu, ja esimerkiksi Yrjö Kukkapuro ja Marimekko ovat elokuvan lavastuksessa esillä. Puvustuksessa pyrittiin näyttämään kotimaisten suunnittelijoiden jälki ranskalaisin vivahtein.[10]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan tärkein ansio on Kommersant-lehden elokuvakriitikko Andrei Plahovin mukaan on siinä, ettei se kopioi ranskalaisia malleja, vaan luo kansallisten saavutusten pohjalta oman kuvallisen maiseman ja puvustustyylin – esimerkkeinä Yrjö Kukkapuron ja Marimekon ekologinen muotoilu. Musiikkikaan (elokuva ei ole ooppera, vaan osittain musikaali) ei ole irrallaan suomalaisista juurista: eklektinen ääniraita perustuu Heikki Sarmannon lauluihin ja jazz-sävellyksiin. Uuden elokuvan juoni pysyy yleisellä tasolla samanlaisena kuin kaikkien tuntema Demyn elokuvan, mutta siihen on tehty merkittävä ero.[11]

Plahovin mielestä elokuvan koskettavin ja hauskoin osa sijoittuu Cherbourgiin: Philippe matkustaa sinne suomalaisten kollegoidensa kanssa – he ovat Cherbourgin sateenvarjot -elokuvan faneja. He majoittuvat hotelliin, joka aikoinaan isännöi Jacques Demytä sekä elokuvan päätähtiä Nino Castelnuovoa ja Ranskan symboliksi noussutta Catherine Deneuveä kuuluisan elokuvan kuvauksissa.[11]

Lionel Nakache ja Eveliina Kauhanen eivät Plahovin mielestä yllä Castelnuovon ja Deneuven tasolle, mutta hoitavat roolinsa. Samoin on hänen mielestään hyvä, että elokuvassa keskitytään päähenkilöiden suomalaiseen ympäristöön, jossa pyörii koko joukko hieman koomisia, ei lainkaan nuoria mutta sympaattisia hahmoja. Ja jotta elokuvan ranskalainen henki ei katoa, on uuden päähenkilön rakastetuksi rooliin kutsuttu legendaarisen ranskalaisen näyttelijän tytär Anouchka Delon. Silti juuri suomalainen romanssi, suomalainen huumori ja suomalainen mentaliteetti oikeuttavat Plahovin mielestä tämän riskialttiin elokuvaprojektin ja antavat elokuvalle aineksia rakastaa Ranskaa.[11]

Kulttuuritoimittaja Gennadi Zaharov kuvaili Moskovan kansainvälisten elokuvajuhlien päätösgaalan elokuvaa liikuttavaksi ja surulliseksi.[12]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva voitti Aenaria-palkinnon Ischian kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla vuonna 2021. Vuoden 2021 Catanian kansainvälinen elokuvafestivaali myönsi näyttelijä Eveliina Kauhaselle parhaalle uudelle näyttelijälle tarkoitetun palkinnon.[13][14]

Elokuva osallistui Oscar-palkinnon esikarsintaan Yhdysvalloissa vuonna 2026.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Anouchka Delon annonce une “joyeuse nouvelle” : bientôt une grande première à Los Angeles… Gala. 1.7.2025. Viitattu 3.7.2025. (ranskaksi)
  2. ↑ a b Elokuva | Suomalais-ranskalainen musikaalielokuva nostettiin Moskovassa juhlapaikalle – teos syntyi ilman elokuvasäätiön tukea Helsingin Sanomat. 26.5.2021. Viitattu 3.7.2025.
  3. ↑ a b c d Alice Boucher: Anouchka Delon : heureux événement un an après la mort de son père, qui aurait été très fier d’elle Closer. 1.7.2025. Viitattu 3.7.2025. (ranskaksi)
  4. ↑ ”Official Trailer: Le Café de mes Souvenirs”. Le Café de mes Souvenirs (käsikirjoitus). 7.6.2022
  5. ↑ Porvoossakin kuvattu Muistojeni kahvila -elokuva palkitiin parhaana elokuvana Prahassa www.itavayla.fi. 5.5.2022. Viitattu 3.7.2025.
  6. ↑ Kansainvälistä elokuvaa kuvattiin sipoolaisella hevostilalla – "Tilanne oli tallin pitäjän näkökulmasta jännittävä" Maaseudun Tulevaisuus. 22.9.2018. Viitattu 3.7.2025.
  7. ↑ Gamla stan blev kuliss för finskfransk filmmusikal Borgåbladet. 31.8.2018. Viitattu 3.7.2025. (ruotsiksi)
  8. ↑ Финский фильм попал в программу Московского международного кинофестиваля Новости. 12.4.2021. Viitattu 5.7.2025. (venäjäksi)
  9. ↑ Elokuvasta Le Café de Mes Souvenirs. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Sponsorit LE CAFÉ DE MES SOUVENIRS. Viitattu 3.7.2025. (englanniksi)
  11. ↑ a b c Шербурский Хельсинки. Andrey Plakhov. Kommersant. 29.4.2021.
  12. ↑ Zakharov, Gennadi: Московский кинофестиваль в пику локдаунам Северный рабочий. 14.5.2021. Viitattu 28.7.2025.
  13. ↑ Le Café de mes Souvenirs www.ischiafilmfestival.it. Viitattu 27.7.2025.
  14. ↑ Porvoossa kuvattu elokuva menestyy maailmalla – ”Muistojeni kahvila” teatterilevitykseen ensi vuonna www.itavayla.fi. 9.12.2021. Viitattu 27.7.2025.
  15. ↑ Reminder list of productions eligible for the 98th Academy Awards Oscars.org. 2026. Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 22.1.2026.

AIheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muistojeni_kahvila&oldid=23801349”