Mikko Uotinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mikko Uotinen (27. maaliskuuta 1885, Terijoki11. huhtikuuta 1931, Terijoki) oli suomalainen poliitikko, toimittaja ja runoilija, joka elämänsä aikana siirtyi äärivasemmalta äärioikealle poliittisella kartalla.

Varakkaaseen kauppiasperheeseen syntynyt Uotinen kävi vain neljä luokkaa Viipurin reaalilyseota, koska ei hyväksynyt pakkovenäjän opiskelua. Uotinen liittyi ensin Terijoen nuorisoseuraan 1898 ja toimi sen puheenjohtajana 19021905. Nuorisoseuraliikkeestä hän siirtyi sitten työväenliikkeeseen liittyessään Terijoen työväenyhdistykseen 1903. Innostavana puhujana ja radikaalina tunnettu Uotinen oli jo 19-vuotiaana edustamassa yhdistystä Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ylimääräisessä Helsingin puoluekokouksessa ja marraskuussa 1905 suurlakon jälkeisessä ylimääräisessä Tampereen puoluekokouksessa.

Suurlakon jälkeen Uotinen muutti Helsinkiin toimien Työmiehen toimittajana ja SDP:n toimeenpanevan valiokunnan jäsenenä. Uotinen oli tässä vaiheessa radikaali vallankumousromantikko, joka toimi yhteistyössä myös venäläisten vallankumouksellisten kanssa. Vuoden 1906 Viaporin kapinan jälkeen pidetyssä SDP:n Oulun puoluekokouksessa Uotinen otti kuitenkin etäisyyttä näihin ja suhtautui varoen aseelliseen toimintaan yleensä. Kun Uotinen palasi Terijoelle, hän kuitenkin vähitellen etääntyi sosiaalidemokraateista.

Vuoden 1906 lopulla Uotinen palasi Terijoelle ja alkoi keskittyä kunnallispoliitikkona paikallisten asioiden hoitamiseen. Hän oli perustamassa ensin Terijoen yhteiskoulua 1907 ja sitten Terijoki-lehteä 1908 toimien sen päätoimittajana 19081909. Uotinen oli myös mukana ajamassa Terijoen erottamista omaksi kunnakseen.

Kunnallispolitiikasta sai alkunsa myös Uotisen taistelu Terijoen ja muun Kannaksen venäläistymistä vastaan. Pietarin läheisyys oli tuonut varsinkin Terijoen alueelle paljon venäläisiä huvilanomistajia samoin venäläisiä yrityksiä perustettiin ja maatiloja siirtyi venäläisille ostajille. Kun Venäjän ministerineuvosto teki 25. elokuuta 1911 päätöksen Uudenkirkon ja Kivennavan pitäjien erottamisesta Suomesta ja liittämisestä Pietarin kuvernementtiin, Uotinen julkaisi tätä kysymystä käsittelevän Uhatut pitäjät -nimisen kirjasen ja keräsi nimiä päätöstä vastustavaan adressiin, joka toimitettiin kuvernöörille.

Vuonna 1912 Terijoen kuntakokouksen puheenjohtajana toiminut Uotinen kieltäytyi esittelemästä venäläisen ravintoloitsija Timofejevin anomusta saada anniskeluoikeudet Bellevue-nimiseen ravintolaansa. Uotinen perusteli kieltäytymistään sillä, että yhdenvertaisuuslaki, jonka nojalla kuvernööri oli nämä anniskeluoikeudet Timofejeville myöntänyt, ei ollut syntynyt laillisessa järjestyksessä. Uotinen tuomittiin sakkoihin ja kun hän edelleen kieltäytyi esittelemästä asiaa, Pietarin piirioikeus tuomitsi hänet kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen Pietarin Krestyn vankilaan.

Kun ensimmäinen maailmansota alkoi, Terijoki julistettiin kuuluvaksi Kronstadtin linnoitusalueeseen ja Uotinen karkotettiin tämän alueen ulkopuolella sijaitsevaan Raivolaan. Uotinen osallistui jääkärivärväykseen ja muuhun aktivistien toimintaan. Vuonna 1917 Uotinen ei hyväksynyt sosiaalidemokraattien ja venäläisten sotilaiden välistä yhteistoimintaa ja suhtautui sen vuoksi nihkeästi yhteistyöhön heidän kanssaan. Sisällissodan aikana Uotisen asenne kääntyi jyrkästi punaisia vastaan punaisten itärintaman päällikön Heikki Kaljusen murhattua useita valkoisia vankeja Terijoella. Uotinen onnistui siirtymään valkoisten hallitsemalle alueelle ja osallistui Raudun taisteluihin.

Etelä-Kannaksen maanomistuksesta ja väestösuhteista syntyneet jo kauan kyteneet ristiriidat johtivat alueen venäläisväestöön kohdistuneeseen etniseen puhdistukseen keväällä 1918. Valkoisten vallattua alueen saksalainen eversti Eduard Ausfeld nimitti 27. huhtikuuta 1918 Terijoen komendantiksi everstiluutnantti Elfvengrenin, joka valitsi Mikko Uotisen Terijoen vt. poliisipäälliköksi. Komendantti Elfvengren ja Uotinen aloittivat heti alueen venäläisten huvilanomistajien vangitsemiset ja teloitukset. Teloitettujen joukossa olivat venäläisten äänillä Terijoen kuntakokouksen puheenjohtajaksi 1917 valittu kapteeni Mihail Baskin sekä Bellevue-ravintolan omistaja Aksenti Timofejev, jonka kanssa Uotinen oli kiistellyt anniskeluoikeuksista 1912, samoin Terijoen kunnanvaltuuston varapuheenjohtaja valtioneuvos Popov katosi jäljettömiin. Kun Viipurin komendantti, kapteeni K. N. Rantakari saapui viikon kuluttua tarkastusmatkallaan Terijoelle, hän vapautti heti sekä Elfvengrenin että Uotisen tehtävistään. Rantakari luonnehti Uotista ”tehtävään täysin sopimattomaksi henkilöksi”, mutta voi olla mahdollista, että Uotisesta tehtiin vain sopiva syntipukki. Kaikkiaan Terijoen huvila-alueella teloitettiin huhti–kesäkuun 1918 aikana Elfvengrenin ja hänen seuraajansa kapteeni Kai Donnerin toimiessa alueen komendanttina 100–200 venäläistä, mahdollisesti vielä enemmänkin.

Sisällissodan jälkeen Uotinen esiintyi jyrkästi venäläisvastaisena monarkian ja Suur-Suomen kannattajana. Vuonna 1919 hän siirtyi Sortavalaan Laatokka-lehden päätoimittajaksi ja oli tässä tehtävässä vuoden verran. Sortavalassa Uotinen osallistui kunnallispolitiikkaan ja suojeluskunnan toimintaan, ja meni myös naimisiin Lahja Hautalan kanssa.

Uotinen palasi Terijoelle ja oli mukana vielä vuonna 1923 laulujuhlien järjestelyissä, mutta sen jälkeen hänen otteensa elämästä alkoi herpaantua ja pitkän sairauden jälkeen hän kuoli vain 46-vuotiaana vuonna 1931. Uotiselle pystytettiin muistopatsas vuonna 1937 Terijoelle.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ei kahleita kansalle : sanoja yhdistymis- ja kokoontumisvapaudesta, poliittinen lentokirjanen (Sosialidemokratinen puolue 1906)
  • Elämän kannel : sorretun säveliä, runokokoelma (Työväen sanomalehti-o.y., Helsinki 1906)
  • Elämän soittoa! ; Kymin työväenyhdistyksen kymmenenteen vuosijuhlaan kirjoitti Mikko U. (Kotka 1906)
  • Kahleet pois! : työväen kevätlehti 1906 ; toimitti Kössi Kaatra, Mikko Uotinen. (Helsinki 1906)
  • Kevätvirroilta, runokokoelma (Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki. 1907)
  • Varjojen maasta : elämän lauluja (Viipurin Työväen sanomalehti-osuuskunta, Viipuri 1907)
  • Hämärän hetkinä : runoja (Raivaaja, Fitchburg, Mass. 1908)
  • Iltarunoja, runokokoelma (1908)
  • Korven sankarit : 1 osainen muistelma, runokokoelma (Terijoki 1908)
  • Larin Parasken elämäkerta (1908)
  • Matkakirjeitä (Terijoki 1908)
  • Sairas soittaja : hetki lauluineen, iloineen ja suruineen sairaan soittajan majassa (Terijoki 1908)
  • Kuntoon nuorisoseurakirjastot : alustus E. K. N. vuosikokouksessa 27 p. helmik. 1909 (Viipuri 1909)
  • Kannaksen koteihin I (Terijoki 1910)
  • Karjalalle Karjalasta : neljäosainen toivon virsi juhlasäveleeksi Laulu-, soitto- ja urheilujuhlaan Terijoella 23-26 kesäkuuta 1910 (Lilius & Hertzberg, Helsinki 1910)
  • Sätehiä : runoja (Työväen kirjakauppa, Viipuri 1910, 1911)
  • Terijoen laulujuhlan alkuvaiheet (Terijoki 1910)
  • Terijoen yhteiskoulu : kuvia, kuvailuja ja mietteitä Terijoen yhteiskoulusta ja sivistysoloista ; kokoili Mikko Uotinen (Viipuri 1910)
  • Uhatut pitäjät Kivennapa ja Uusikirkko : lyhyt katsaus näihin pitäjiin ja selostus eroittamisajatuksesta sekä siitä johtuneista toimenpiteistä (Viipuri 1911)
  • Kannelkaihoa : Kirvun lauluseuralle sen 30-vuotiseen juhlaan (Viipuri 1911)
  • Karjalanmaa : juhlarunoelma Viipurin läänin muun Suomen yhteyteen palauttamisen 100-vuotisjuhliin (Viipuri 1911)
  • Karjalatar, juhlaruno Viipurin läänin muun Suomen yhteyteen palauttamisen 100-vuotisjuhlaan Käkisalmessa (Käkisalmi 1911)
  • Larin Paraske : elämäkerrallinen kuvaus. 1 (Terijoki 1911)
  • Emokulta kuutamonen : Etelä-Karjalan nuorisoseuran vuosijuhlaan Parikkalassa 1912 (Viipuri 1912)
  • Huomen uskoa : Säiniön nuorisoseuran uutta taloa vihkiessä 10 p. marraskuuta 1912 (Viipuri 1912)
  • Kesäyön kaihoja, runokokoelma (Terijoki 1912)
  • Kannaksen kohtalo : suomalainen pääoma liikkeelle (Viipuri 1912)
  • Laulava maa : Viipurin rautatieläisten miesköörin 10-vuotisjuhlaan (Viipuri 1912)
  • Nuoruudelle, ajalle päivänpaisteiselle : Koiviston nuorisoseuran 20-vuotiseen juhlaan (Viipuri 1912)
  • Orastaissa kultakylvön : Suomen rautatieläisten raittiusseuran 10-vuotiseen juhlaan 22-9-12 (Viipuri 1912)
  • Suomen nainen : Suomen naisliiton kesäjuhlille 1912 (Viipuri 1912)
  • Ihmisyyden tähti : Terijoen laulujuhlille (Viipuri 1913)
  • Luottamuksella kohti tulevaisuutta! (Etelä-Karjalan nuorisoseuran johtokunta, Viipuri 1913)
  • Rajasuon sumuista (Viipuri 1913)
  • Pekka Tommila päätti ostaa ainoastaan suomalaista tavaraa! : Kotimaisen työn liiton Viipurin osaston hyväksi (Viipuri 1913)
  • Saavutammeko Sammon? : lastu Suomalaisen viikon Viipurin juhlille (Viipuri 1913)
  • Suomen työ : runo "Suomalaisen viikon" Viipurin juhlille 1913 (Viipuri 1913)
  • Valveille Kannaksen miehet, vaara uhkaa! (Kansanvalistusseura, Käkisalmi 1913)
  • Yön valmu : runoja (Kuopio 1914)
  • Kuvailuja Raudun pitäjästä (Käkisalmi 1916)
  • Valkeat vuoret : juhlaruno Raasulin voimistelu- ja urheiluseuran tupaantulijaisjuhlaan 6. 2. 16 (Viipuri 1916)
  • Punaisen päivän päättyminen Terijoella (Sortavala 1918)
  • Raudun aamu (Käkisalmi 1918)
  • Sankarit : omistettu I:lle rykmentille (Viiputi 1918)
  • Valkea päähine : lastu (Sortavala 1918)
  • Valkeiden viirien alla : 6 tekijän vuosina 1917-1918 pitämää puhetta (Käkisalmi 1918)
  • Valkoinen Suomi : Käkisalmen vapausjuhlille 9. 6. 18 (Käkisalmi 1918)
  • Vapaa Karjala! (Helsinki 1918)
  • Virsi valkoisen elämän : Käkisalmen vapausjuhlille 9. 6. 18 ; säv. Otto Kotilainen (Käkisalmi 1918)
  • Ajan mustassa meressä valkea saari ... : Viipurin kansallisseuran juhla-iltamaan 22. II. 19 (Viipuri 1919)
  • Kolme valkean kansani valkeaa virttä : Terijoen valloituksen muistojuhlaan 23-4-19 (Viipuri 1919)
  • On alkava uusien sankarten tie : Käkisalmen Raudun valloituksen muistojuhlaan 13. 4. 19 (Käkisalmi 1919)
  • Satu suuri on tarina Suomenmaan : Sortavalan suojeluskuntapiirin syysjuhlille 6 ja 7 päivänä syyskuuta 1919 (Sortavala 1919)
  • Suomi sankarten taloksi, kauneuden kartanoksi : Sortavalan liikeapulaisyhdistyksen 25-vuotisjuhlaan heinäkuun 26 päivänä v:na 1919 (Sortavala 1919)
  • Suomi-immyt, impi vapauden, taivaan tyttäristä kallehin : Suomen itsenäisyyden vuosipäivän juhliin Sortavalassa : 19 6/12 19 (Sortavala 1919)
  • Tervehdykseksi Suomen liikeapulaisten liiton yleiseen kokoukseen Sortavalaan 25-27 p:nä heinäkuuta 1919 saapuneille (Sortavala 1919)
  • Kun ei kuuta, aurinkoa, Kansa pohjosen povessa, Sortavalan vuoden 1920 Kalevala-juhlaan laadittu runo (Sortavala 1920)
  • Orjasaaren oivalle Jukalle! : Juho Kermisen 60-en vuotisjuhlaan 10-12-21 (Viipuri 1921)
  • Kannas kaunis - surun kaunis ... : juhlaruno Terijoen seurojentalon vihkiäisiin 5-2-1922 (Viipuri 1922)
  • Kannaksen surutarinoita ; kirj. Katri Orjatsaari (Terijoki 1923)
  • Kotikummun kunniaksi, juhlaruno 23.–25.6.1923 pidettyjä Terijoen laulu-, soitto- ja urheilujuhlia varten (Viipuri 1923)
  • Tämä maa on vapauden, päivänsäteen : Virolahden suojeluskunnan talvijuhliin 28-1-23 (Hamina 1923)
  • Valkoisten ristien maa (Kouvola 1925)
  • Toivo Alex. Brummer (Terijoki 1929)
  • Alla ikuisten tähtien : Wiipurin Realilyseon 25-vuotisjuhlaan (ei julk. vuotta)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: