Heikki Kaljunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heikki Kaljunen
Heikki Kaljunen 1918.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 2. heinäkuuta 1893
Sortavalan mlk
Kuollut kadonnut 1938 (44–45 vuotta)
Neuvostoliitto
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet 1917–1918
Komentajuudet Terijoen punakaarti
Taistelut ja sodat Suomen sisällissota

Heikki Kaljunen (s. 2. heinäkuuta 1893 Sortavalan mlk – kadonnut 1938 Neuvostoliitto) oli suomalainen punakaartilainen, joka toimi Suomen sisällissodassa Keski-kannaksen rintaman ylipäällikkönä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Kaljunen syntyi Sortavalan maalaiskunnan Riekkalan saaressa sijainneessa Rantueen kylässä. Hänen isänsä oli loinen Antti Kaljunen (synt. Kaljuin, 1854–1917) ja äiti oli piika Maria Heikintytär Seppänen (1867–1916). Perheeseen syntyi yhteensä 14 lasta, joista seitsemän kuoli jo parin vuoden ikään mennessä. Heikki Kaljusen veljistä Kaarlo (1898–1967) oli sisällissodassa Viipurin punakaartin komppanianpäällikkö ja myös veli Henrik (s. 1893) siirtyi Neuvosto-Venäjälle punapakolaisena huhtikuussa 1918. Heikin tavoin Henrik katosi Stalinin vainoissa vuonna 1938.[1] Vuosisadan vaihteen jälkeen perhe muutti Sortavalan kaupungin puolelle Vakkosalmeen.[2] Kaljunen kävi aluksi seurakunnan järjestämää kiertokoulua ja sen jälkeen Sortavalan seminaarin mallikoulua vuosina 1903–1905.[3]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Kaljusen mainitaan olleen yksi Terijoen punakaartin perustajista. Hän johti jo tammikuussa punaisten sotaretkiä Karjalassa. Kaljunen toimi punaisten Itäisen rintaman ylipäällikkönä ja piti esikuntaansa Terijoen asemalla. Hän ampui Viipurissa ylioppilas Petter Siilin ja Terijoen asemalla useita sotavankeja sekä myös henkilöitä, joita hän epäili valkoisten hyväksi toimimisesta. Kaljunen pakeni sodan jälkeen panssarijunalla Venäjälle.[4]

Neuvostoliitossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä Kaljunen oleskeli ainakin Omskissa, jossa hänen kerrotaan joutuneen joksikin aikaa Aleksandr Koltšakin joukkojen vangiksi. Tämän jälkeen Kaljunen oli nähtävästi organisoimassa urheilujoukkoja Siperiaan ja toimi niiden ylipäällikkönä.

1920-luvun alkuvuosina Kaljunen muutti Moskovaan ja toimi täällä valtion urheilutarviketehtaiden johtajana 1930-luvulle saakka. Hän saattoi myös jossain vaiheessa olla Tšekan ja sen seuraajan GPU:n palveluksessa.

Arvo ”Poika” Tuominen kertoo muistelmateoksessaan Kremlin kellot Kaljusesta kokonaisen luvun ("Heikki Kaljusen kalaasit") verran. Hänen mukaansa Kaljunen oli niin kova kerskumaan, että joutui tuon tuostakin vaikeuksiin NKVD:n kanssa: tosikot poliisimiehet kun eivät löytäneet mistään vahvistuksia salakuuntelussa selville saamilleen kerskajutuille – ja Kaljunen vietiin jälleen Lubjankaan, josta Otto Wille Kuusinen sitten sai hänet hankkia ulos.[5].

Lopullisesti Kaljunen vangittiin vuodenvaihteessa 19371938 Stalinin puhdistuksissa ja hän sai 15 vuoden tuomion keväällä 1938. Tämän jälkeen hänen vaiheistaan ei ole tietoa.

Kaljunen oli ammatiltaan ilmeisesti räätäli (Etsivän keskuspoliisin mapin tietojen mukaan hänen ammattinsa oli satulaseppä). Hän pukeutui itse valmistamaansa univormuun ja valkoiset kutsuivat häntä nimellä ”Kenraali Kaljunen”.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kangasniemi 2014, s. 41–44.
  2. Kangasniemi 2014, s. 47–48.
  3. Kangasniemi 2014, s. 51–52.
  4. Juna romuttui pahoin ennen kuin pääsi Valkeasaareen, jossa venäläiset takavarikoivat yksikön. Junan myöhempi kohtalo on tuntematon. Varmaa on vain, ettei mikään sen vaunuista koskaan enää eksynyt Suomeen, vaikka yhden vaunun suhteen niin väitettiinkin varsin kauan.(Sillanmäki 2009, s. 112)
  5. Tuominen, Arvo: ”Heikki Kaljusen kalaasit”, Kremlin kellot : muistelmia vuosilta 1933-1939. Helsinki: Tammi, 1956.
  6. Etsivän Keskuspoliisin henkilömapin tietoja Heikki Kaljusesta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]