Mikel Merino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mikel Merino
Henkilötiedot
Koko nimi Mikel Merino Zazón
Syntymäaika 22. kesäkuuta 1996 (ikä 28)
Syntymäpaikka Pamplona, Espanja
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 189 cm [1]
Paino 79 kg [2]
Seura
Seura Arsenal
Pelinumero 23
Junioriseurat
CD Amigó
Osasuna
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2013–2014 Osasuna B 5 (0)
2014–2016 Osasuna 63 (5)
2016–2017 Borussia Dortmund 8 (0)
2017 Newcastle United 7 (0)
2017–2018 Newcastle United 17 (1)
2018–2024 Real Sociedad 190 (20)
Maajoukkue
2014–2015 Espanja U19 12 (1)
2016–2019 Espanja U21 20 (4)
2021 Espanja U23 6 (1)
2020– Espanja 28 (2)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 19. heinäkuuta 2024.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 19. heinäkuuta 2024.

Mitalit
Maa:  Espanja
Miesten jalkapallo
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Saksa 2024
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Tokio 2020 Jalkapallo

Mikel Merino Zazón (s. 22. kesäkuuta 1996 Pamplona) on espanjalainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Arsenalia. Hän on kotimaansa lisäksi pelannut Englannin Valioliigassa ja Saksan Bundesliigassa. Vasenjalkainen Merino on pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän voitti Euroopan-mestaruuden vuonna 2024.[1]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merino on kotikaupunkinsa Pamplonan Osasunan kasvatti. Hän debytoi seuran edustusjoukkueen paidassa Segunda Divisiónissa kaudella 2014–2015, jolloin hän teki 29 pelaamassaan ottelussa yhden maalin.[3] Seuraavalla kaudella hän pelasi nousukarsintoineen 38 sarjaottelua ja teki seitsemän maalia.[1] Helmikuussa 2016 Merino solmi sopimuksen Saksan Bundesliigan Borussia Dortmundin kanssa.[4] Merino siirtyi Dortmundin kokoonpanoon kesällä 2016. Hän pelasi kaudella 2016–2017 kahdeksassa liigaottelussa sekä yhdessä ottelussa Dortmundin voittamassa Saksan cupissa.[1]

Merino siirtyi kauden mittaisella lainasopimuksella Newcastleen kesällä 2017 ja siirto vakinaistettiin myöhemmin. Hän pelasi kauden aikana 24 Englannin Valioliigan ottelua ja teki yhden maalin. Kesällä 2018 hän siirtyi Primera Divisiónin Real Sociedadin 12 miljoonalla eurolla. Hän on kauden 2023–2024 loppuun mennessä pelannut seurassa 190 Espanjan pääsarjaottelua, joissa hän on tehnyt 20 ja syöttänyt 26 maalia. Hän pelasi kuusi ottelua, mukaan lukien finaali, Sociedadin voittaessa Copa del Reyn kaudella 2019–2020. Hän teki voittomaalin puolivälierässä Real Madridia vastaan. Eurooppa-liigan 21 ottelussa hän on tehnyt yhden maalin. Kauden 2023–2024 Mestarien liigassa hän pelasi seitsemän ottelua ja teki kaksi maalia, yhden alkulohkon kotiottelussa Benficaa ja yhden tappiollisten neljännesvälierien kotiottelussa Paris Saint-Germainia vastaan.[1]

Elokuussa 2024 Merino palasi Valioliigaan siirtymällä pitkällä sopimuksella Arsenaliin.[5]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merino oli voittamassa alle 19-vuotiaiden EM-kultaa vuonna 2015. Hän pelasi turnauksessa viidessä ottelussa ja teki niissä yhden maalin. Alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa hän pelasi kahdessa ottelussa Espanjan hopeajoukkueessa 2017 ja viidessä ottelussa Espanjan voittaessa mestaruuden 2019. Hän pelasi viisi ottelua ja teki yhden maalin Espanjan saavuttaessa hopeaa vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa.[1]

Merino pelasi ensimmäiset ottelunsa Espanjan A-maajoukkueessa Kansojen liigassa Saksaa ja Ukrainaa vastaan syyskuussa 2020. Hän oli voittamassa Kansojen liigan mestaruutta vuonna 2023; hän pelasi avauskokoonpanossa lopputurnauksen välierässä Italiaa vastaan, ja loppuottelussa Kroatiaa vastaan hän tuli vaihdosta kentälle ja teki mestaruuden ratkaissseessa rangaistuspotkukilpailussa maalin joukkueensa kolmantena laukojana. EM-kilpailuissa 2024 hän voitti mestaruuden ja pelasi avauskokoonpanossa viimeisen alkulohko-ottelun Albaniaa vastaan sekä tuli vaihdosta kentälle kaikissa muissa kuudessa ottelussa. Hän teki 2–1-voittomaalin jatkoajalla puolivälierässä Saksaa vastaan.[1]

Merino on pelannut EM-kilpailujen 2024 loppuun mennessä 28 A-maaottelua, joissa hän on ollut 12 kertaa avauskokoonpanossa. Maaotteluista yhdeksän on ollut Kansojen liigan otteluita, kuusi EM-karsintaa ja kolme MM-karsintaa. Hän teki ensimmäisen A-maaottelumaalinsa syyskuussa 2023 EM-karsintaottelussa Kyprosta vastaan ja toisen EM-kilpailuissa 2024 Saksaa vastaan.[1]