Micke Björklöf

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Micke Björklöf
Henkilötiedot
Syntynyt15. toukokuuta 1965 (ikä 58)
Tammisaari
Muusikko
Soittimet Laulu, huuliharppu, rummut, kitara
Yhtyeet

Micke Bjorklof & Blue Strip

Micke & Lefty feat.Chef
Levy-yhtiöt Ruf Records, Hokahey! Records, Bluelight Records, Blues Boulevard
Aiheesta muualla
Kotisivut

Mikael "Micke" Björklöf (s. 1965 Tammisaari) on suomalainen bluesmuusikko, laulaja, multi-instrumentalisti ja tuottaja. Björklöf asuu Kauhavalla. Hän toimii Micke Björklöf & Blue Strip ja Micke & Lefty feat. Chef kokoonpanojen bändiliiderinä [1][2].

Hän on lisäksi toiminut vuodesta 2003 saakka sivutoimisena bändiopettajana Härmänmaan Musiikkiopistossa[3].

Björklöf on kokoonpanoineen esiintynyt klubeissa ja festivaaleilla seitsemässätoissa eri maassa aina Japanista Norjan Huippuvuorten kautta Yhdysvaltojen Memphisiin saakka. Hän on yhtyeillään julkaissut 11 pitkäsoittoalbumia sekä ollut mukana useilla kokoelmalevyillä ja vierailevana muusikkona eri levytyksillä.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruuden bänditoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björklöf aloitti Hurriganesin innoittamana rumpujen soiton 12-vuotiaana jolloin hän perusti ensimmäisen bändinsä ala-asteen koulukavereiden kanssa. Teinivuosina musiikkiharrastus jäi hieman jääkiekko harrastuksen varjoon mutta ei kuitenkaan hiipunut kokonaan. Musiikki teki kuitenkin vahvan paluun aikuisiän kynnyksellä ja erinäisillä vaihtelevilla kokoonpanoilla rumpujen soiton harrastus jatkui. Ensimmäinen laulaja pesti irtosi n.19-vuotiaana Lapualaisen Crime yhtyeen riveissä, kokoonpano jäi kuitenkin lyhytikäiseksi ja teki vain muutaman keikan. Tämän jälkeen Björklöf perusti oman hardrockia soittaneen Taxi yhtyeen. Yhtye voitti Lapuan Latosaaressa Suosikki lehden järjestämän Rock Kuningas osakilpailun ja pääsi esiintymään Köyliön Lallintalolla kilpailun finaalissa mutta ei voittanut. Björklöfin aktiivisen toiminnan avulla yhtye soitti säännöllisesti keikkoja, lähinnä Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella. Vuoden 1988 alussa Taxi-yhtye[5] kävi Mika Sundqvistin MSL Studiolla, Lempäälässä äänittämässä ainoaksi julkaisuksi jääneen singlensä Heroes/Take Me Away. Single julkaisu auttoi erityisesti seuraavan kesän esiintymisten hankkimisessa. Yksi yhtyeen uran kohokohdista oli esiintyminen juhannuksena 1988 Intiaanirock festivaalilla, Padasjoella juuri ennen Hurriganesin legendaarista alkuperäiskokoonpanon paluukeikkaa. Taxi yhtye lopetti toimintansa 1989 kesän lopulla.

Opiskelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björklöf valmistui rakennusmestariksi 1986. Lamavuodet kuitenkin viitoittivat uraa musiikin suuntaan. 1995 hän aloitti musiikinopiskelut Haaparannalla Sverigefinska Folkhögskolanin[6] Jazz&Blues linjalla josta valmistui 1998. Freelancer muusikkona hän on toiminut 2000-luvun alusta saakka. Björklöf on opiskellut Complete Vocal Technique[7] laulutekniikkaa Complete Vocal Institutessa, Kööpenhaminassa, Tanskassa. Josta hän valmistui 2014 CVT-laulutekniikan opettajaksi[8]

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micke Björklöf & Blue Strip[9] on suomalainen bluesrockyhtye.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björklöf perusti yhtyeen vuonna 1991 basisti Seppo Nuolikosken kanssa. Yhtye aloitti uransa akustisena blues/rock coverbändinä nimellä Tres Amigos[10]. Alkuvuosien toiminnan myötä musiikilliseksi tyyliksi muotoutui afroamerikkalainen juurimusiikki ja erityisesti blues. Nykyisessä kokoonpanossa Micke Björklöf & Blue Strip on toiminut vuodesta 1998. Tammisaaressa syntynyt ja Kauhavalla asuva Björklöf on esiintynyt yhtyeineen lukuisilla klubeilla ja kansainvälisillä bluesfestivaaleilla seitsemässätoista eri maassa, aina Japanista, Huippuvuorten kautta Yhdysvaltain Memphisiin saakka. Yhtye on julkaissut kahdeksan albumia.

Yhtye julkaisi ensilevytyksensä, kahdeksasta blues klassikosta koostuvan From Four Until Late -albumin vuonna 1997. Julkaisun myötä yhtyeen nimi vaihtui nykyiseen. Samana vuonna yhtyeen alkuperäiskitaristi Jari Korpi päätti jättää yhtyeen. Loppuvuodesta 1997 mukaan liittyi uutena kitaristina Ville "Lefty" Leppänen. Pari vuotta ennen levytystä yhtye oli jo kokenut ensimmäisen muutoksen kokoonpanossa kun rumpali Jaakko Passinmäen oli korvannut Teemu Vuorela ja perkussionisti Sami Tervonen. Levyjulkaisun myötä yhtye vieraili FST:n Willa Vasa TV-ohjelmassa.

1998 bändi aloitti Swamp Baby albumin materiaalin työstämisen. Syksyllä perkussionisti Sami Tervonen joutui työ- ja opiskelukiireiden vuoksi jättämään yhtyeen jolloin bändiin liittyi perkussionisti Timo Roiko-Jokela. Swamp Baby albumi julkaistiin 1999 Bluelight Records levymerkillä.

From Four Until Late ja Swamp Baby albumien tuottaja-äänittäjänä toimi Kimmo Ahola yhteistyössä yhtyeen kanssa.

2002 julkaistiin yhtyeen kolmas albumi Three Times Seven Is... Levy äänitettin Seawolf Studiolla Suomenlinnassa, Havana Black yhtyeestä tunnetun Hannu Leidénin toimiessa tuottajana Juha Paason toimiessa äänittäjänä. Levyllä vierailivat Teijo Tikkanen(piano), Pekka Lehti (kontrabasso), Lena Lindroos, Veera Railio ja Säde Rissanen (taustalaulut) sekä Ultra Bra yhtyeen UB-horns puhallinsektio, Marko Portin, Kari Pelttari, Ilmari Pohjola. Micke Bjorklof & BlueStrip vieraili YLE Radiomafian Ulvovat Sudet -ohjelmassa 11.11.2002[11] esittäen livenä Studio B:ssä kappaleet Tell Me, Red Lightning Mama, Ray Needs A Mojo Hand, Miss Bluecap ja Killing Floor. Keväällä 2003, 23.3 yhtye esiintyi taustalaulajilla vahvistettuna FST:n Magneetti TV-ohjelmassa esittäen Ray Needs A Mojo Hand kappaleen. Sama kappale voitti Hollannissa järjestetyn Song Expo 2002 sävellyskilpailun.

Micke Björklöf & Blue Strip on tehnyt useita levytysprojekteja yhteistyössä kansainvälisten tuottajien kanssa. Vuonna 2007 yhtye levytti Lontoossa tuottaja Neil Brockbankin[12] Goldtop Studiolla kanssa Whole 'Nutha Thang (Bluelight Records) albumin. Brockbank tunnetaan pitkästä yhteistyöstään mm. Nick Lowen ja Tanita Tikaramin kanssa. Levyllä vierailevat Van Morrisonin yhtyeen kosketinsoittaja Geraint Watkins[13] sekä puhaltajat, Martin Winnings (saksofoni) ja Matt Holland (trumpetti ja flyygelitorvi). Taustalaulajina vierailevat Lena Lindroos, Veera Railio ja Anna Harvey. Saksalainen Ruf Records julkaisi albumista remasteroidun version 2021.

2011 bändi toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja matkusti New Orleansiin levyttämään. After The Flood niminen albumi äänitettin Piety Street Recording[14]-studiolla tuottaja Mark Binghamin[15] kanssa. Bingham on pitkän linjan äänittäjä/tuottaja joka on tehnyt yhteistyötä mm. R.E.M yhtyeen, jazzkitaristi John Scofieldin sekä New Orleans pianistilaulaja legenda Dr.Johnin kanssa. Vierailevina muusikoina Brian Coogan (Hammond urut, Wurlitzer, piano), Michaela Harrison ja Alexis Marceaux (taustalaulut). New Orleansilainen palkittu, mm. Bury The Hatched[16] elokuvasta tunnettu dokumenttiohjaaja Aaron Walker (Terpsichore Films) kuvasi kaksi viikkoa kestäneestä levytyksestä lyhytdokumentin Micke Bjorklof & Blue Strip in New Orleans. Albumilkta julkaistiin myös kaksi musiikkivideota House For The Blues ja Ramblified kappaleista. Kansainvälisen uran kehittyessä tämän julkaisun myötä yhtyeen nimen kirjoitusasu muutettiin muotoon Micke Bjorklof & Blue Strip. Yhtye vieraili YLE 5 kanavan Min Morgon ohjelmassa 26.8.2013 esittäen kappaleen Ramblified

Vuonna 2015 julkaistu Ain´t Bad Yet albumi äänitettiin legendaarisella Rockfield studiolla, Walesissa.[17] Albumin tuotti 10-kertainen Grammy voittaja John Porter [18]joka tunnetaan yhteistyöstään mm. BB Kingin, Taj Mahalin, Carlos Santanan ja Ozzy Osbornen kanssa. Sam Dawson, Kube Productions Ltd kuvasi äänityssessioista Ain´t Bad Yet Album trailer videon. Vierailevina muusikoina Timothy Lewis joka tunnetaan taiteilijanimellä Thighpaulsandra[19] (Hammond urut ja piano) sekä Lena Lindroos ja Veera Railio (taustalaulut)Ain´t Bad Yet albumilta lohkaistun singlen, Hold Your Fire Baby musiikkivideolla nähdään vierailevana näyttelijättärenä suomalainen kansainvälistä uraa tekevä blueskitaristi Erja Lyytinen.

2018 julkaistiin yhtyeen 25-vuotis juhlakiertueella Saksan Eutinissa, Blues Baltica festivaaleilla taltioitu Twentyfive Live tupla-albumi. Albumi nousi kansainvälisille radiosoittolistoille ollen Ranskassa Collectif des Radio Blues listan sijalla 1.[20], Australiassa ABARAC(Australian Blues & Roots Airplay Chart)[21] listan sijalla 2., ja Iso-Britanniassa IBBA (Independent Blues Broadcasters Association in UK)[22] -listan sijalla 5.

Syksyllä 2020 Saksalainen Ruf Records[23] kutsui Micke Björklöfin mukaan Blues Caravan kiertueelle mutta pandemian uuden aallon johdosta kiertue jouduttiin peruuttamaan. Ruf Records julkaisi lokakuussa 2021 remasteroidun version yhtyeen Whole Nutha Thang albumista.

Yhtyeen uusin albumi Colors Of Jealousy julkaistaan 16.6.2023. Albumin on tuottanut Micke Björklöf ja sen on äänittänyt Kimmo Ahola. Vierailevina muusikoina Harri Taittonen (Hammond urut ja piano), Lena Lindroos ja Veera Railio (taustalaulut).

2018 Micke Björklöfiä haastateltiin Pete Hoppulan ja Matti Laipion kirjoittamaan kirjaan Sininen Sielua Myöten Suomi-Bluesin tarina.[24]

Micke & Lefty feat.Chef[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micke & Lefty feat.Chef[25] trion tavaramerkkejä ovat vahva lauluosaaminen ja stemmalaulaminen, jossa kaikki kolme laulavat sekä yhdessä että erikseen. Kolme solistia blues yhtyeessä on sangen harvinaista. Amerikkalainen roots-musiikki luo yhtyeen musiikille kehyksen, pääpainon ollessa kuitenkin selkeästi bluesissa. Omaperäisen ja aidon blues-soundin viimeistelevät slidekitara, matkalaukulla varustettu rumpusetti sekä huuliharppu. Kokoonpano aloitti keikkailun duona lähes sattumalta, Blue Strip yhtyeen esiintyessä vuonna 2000 Ylläs Jazz & Blues-festivaaleilla. Ulkomainen esiintyjä oli yllättäen peruuttanut ja apuun pyydettiin Mickeä ja Leftyä. Varsinainen startti duon uralle tuli hieman myöhemmin kun heidät buukattiin avausesiintyjäksi Järvenpään Puistobluesin pääkonserttiin jossa pääesiintyjinä oli Robert Plant ja B.B King, yleisöä oli paikalla n.10 000. Alkaneen keikkailun myötä syntyi uutta alkuperäismateriaalia ja loppuvuodesta 2003 duo oli valmis levyttämään ensimmäistä pitkäsoittoaan. Kappaleita hiottiin, mutta he kokivat useamman kappaleen tarvitsevan kontrabassosoundia toimiakseen kunnolla. Studiosessioon pyydettiin avuksi Miikka "Chef" Kivimäki soittamaan kontrabasso osuudet. Sessiot olivat todella onnistuneet ja Chef Kivimäestä tuli olennainen osa duon soundia levyllä ja esiintyi yhä enenevässä määrin keikoillakin. Ensimmäinen albumi Big Bag ilmestyi vuonna 2004 Bluelight Recordsin julkaisemana. Levy esitteli vahvoja originaaleja ja klassikoiden omintakeisia tulkintoja. Kokoonpanon toinen albumi Up The Wall ilmestyi 2010 Björklöfin perustamalla Hokahey! Records levymerkillä. YLE Radio Pohjanmaa teki haastattelun uudesta levystä.[26] Yhtye vieraili YLE Fem kanavan Min Morgon ohjelmasssa esittäen Good Friend ja You Better Me kappaleet. Yhtye soitti levynjulkaisukeikan Järvenpään Puistobluesin pääkonsertissa lähes 15000 ihmisen edessä ZZ Top:n ollessa pääesiintyjä. 2011 Finnish Blues Societyn hallitus valitsi yhtyeen suomen edustajaksi ensimmäistä kertaa järjestettyyn European Blues Challenge tapahtumaan. European Blues Unionin organisoima tapahtuma järjestettiin Berliinissä, Saksassa. Tammikuussa 2012 yhtye edusti suomea International Blues Challenge tapahtumassa Yhdysvaltain Memphisissä. Ennen kilpailumatkaa YLE Uutiset teki haastattelun joka esitettiin myös TV1:n pääuutislähetyksessä 25.1.2012. Vuonna 2020 trio julkaisi kolmannen albuminsa, nimeltään Let The Fire Lead. Albumilla esiintyy Steady Rollin Man kappaleessa vierailevana solistina pitkän linjan muusikko Eero Raittinen. Trio on tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä yli 10-vuoden ajan, aiheesta löytyy muisteluita Elina Saksalan kirjoittamasta Eero Raittinen - Mies Matkallaan[27] elämänkertakirjasta.

SF-Blues[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micke Björklöf oli vierailijana 2019 SF Blues Caravan kiertueella kahdessa konsertissa. Seinäjoen Rytmikorjaamon konsertissa esiintyivät peruskokoonpanon muodostavien Heikki Silvennoisen, Pepe Ahlqvistin, Dave Lindholmin lisäksi Eero Raittinen, Jukka Gustavson, Micke Björklöf, Lefty Leppänen ja Ida Elina. Turun Logomon konsertissa Ida Elinan korvasi Helge Tallqvist ja Emilia Sisco .

Erja Lyytinen & Friends: Blue Christmas 2019 kiertue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2019 Micke Björklöf teki menestyksekkään 12 konsertin Blue Christmas kiertueen Erja Lyytisen ja Marjo Leinosen kanssa.

Rauma Blues Festival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micke Björklöf toimii Rauma Bluesin pääkonsertin juontajana

Lumberjacks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micke Björklöf oli perustamassa Lumberjacks yhtyettä nykyisten jäsenten sekä kitaristi Matti Loppelan kanssa. Björklöf jättäytyi pois yhtyeestä parin vuoden jälkeen mutta on vieraillut yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla, toimien myös toisen albumin tuottajana. Eteläpohjalainen kvartetti sekoittelee rohkeasti tyylejä juurimusiikin laajassa kirjossa. Lumberjacks tarkoittaa suomeksi metsätyömiehiä. Kitaristi Urmas "Big hand" Niemi on julkisuudessa kertonut, että yhtyeen nimi ei ole hänen keksintöään, vaikka hän onkin joukon ainoa ammatikseen metsätöitä tekevä. Lumberjacks on levyttänyt kolme albumia.

Festivaaliesiintymisiä kotimaassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puistoblues, Rauma Blues, Pori Jazz, Provinssirock, Kalott Jazz & Blues, Ylläs Jazz&Blues, Blues Live!, PuukkoBlues, Ruskablues, Ilovaarirock, Kaustinen Folkmusic festival, Blueberry Hill Blues & Jazz, Rytmiraide festivaali, Kyröfest, Hokahey Blues Party, Vanhan Paukun festivaali, Tammerfest, Imatra Big Band Festival, Keitelejazz, Häyrylänranta Blues, Kainuun Jazzkevät, Jeppis Blues Festival, Tyykiblues, Kaavi Blues, Faces Etno Festival, Roots n´river Blues, Elojazz & Blues, Lahden Jazztori, Huuhkajavuori Blues, Kouvolan Dixiepäivät, Scandinavian BluesParty, Halloween Blues, Rukajazz, Lahti Grandblues, Mallasjazz, Kalliojärvi Jazz&Blues, Kotka Sea Jazz, Runnin Rapujazzit, Ruskaswing, Ruskarock, Lahti Roots&Blues, Rukajazz, Bluesrupiama, Blueskorjaamo, Porifolk, Blues At The Farm

Yrittäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Björklöf perusti Hokahey! Music Productions tuotantoyhtiön 2010 omaa julkaisu- ja kiertuetoimintaa varten. Yritys julkaisee musiikkia Hokahey! Records levymerkillä yhteistyössä Playground Music Finland Oy:n kanssa. Yritys järjestää harvakseltaan musiikkitapahtumia mm. Hokahey Blues Party, Seinäjoella. Björklöf on ollut myös ideoimassa ja perustamassa Kauhavalle Puukkoblues tapahtumaa, jonka taiteellisena johtajana hän toimi 10-vuotta.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finnish Blues Awards 2016-gaalassa Last Train To Memphis -sävellys sai vuoden parhaan blueskappaleen palkinnon
  • Finnish Blues Awards 2015-gaalassa Micke Björklöf & Blue Strip palkittiin vuoden yhtyeenä
  • German Record Critics Awards 2015 ehdokkuus
  • ”Ain´t Bad Yet” valittin YLE Radio Suomi, ”Bluesministeri”-ohjelman vuoden albumiksi 2015
  • Kauhavan kaupunginhallituksen valitsema vuoden 2015 Ruma Vallesmanni
  • ”After The Flood” valittin YLE Radio Suomi, ”Bluesministeri”-ohjelman vuoden albumiksi 2014
  • Kauhavan kaupungin kulttuuripalkinto 2011[28]
  • Kauhavan Musiikin Ystävät ry, Viano palkinto 2011
  • ”Three Times Seven Is..” valittin YLE Radio Suomi, ”Bluesministeri”-ohjelman vuoden albumiksi 2002
  • Kaukolankylän Jazzyhdistyksen myöntämä Jazztorvi palkinto 2007

Discografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taxi: Heroes/Take Me Away single (1988)
  • Micke Björklöf Blue Strip: From Four Until Late (1997)
  • Micke Björklöf Blue Strip: Swamp Baby (1999)
  • Micke Björklöf Blue Strip: Three Times Seven Is... (2002)
  • Micke & Lefty: Big Bag (2004)
  • Micke Björklöf Blue Strip: Whole 'Nutha Thang (2007)
  • Micke & Lefty feat.Chef: Up The Wall (2010)
  • Micke Bjorklof & Blue Strip: After The Flood (2013)
  • Micke Bjorklof & Blue Strip: Ain´t Bad Yet (2015)
  • Micke Bjorklof & Blue Strip: Twentyfive Live (2018)
  • Micke & Lefty feat.Chef: Let The Fire Lead (2020)
  • Micke Bjorklof & Blue Strip: Whole 'Nutha Thang-remastered (2021)
  • Micke Bjorklof & Blue Strip: Colors Of Jealousy (2023)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Micke Björklöf & Blue Strip tähtää nyt maailmalle Helsingin Uutiset. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  2. ↑ "Den finländska bluesen mår bra" vastranyland.fi. Viitattu 12.6.2018. (ruotsiksi)
  3. ↑ Musiikkiopiston opettajat Kauhava. Viitattu 15.6.2023.
  4. ↑ BLUESPEDIA – B – Blues News / Finnish Blues Society www.bluesnews.fi. Viitattu 15.6.2023.
  5. ↑ Jarmo Latva-Äijö: Taxi Botnia Beat, vanhan Vaasan läänin alueen pop/rock-historiaa vuosilta 1960-2000. 6/2021. Viitattu 15.06.2023.
  6. ↑ Sverigefinska Folkhögskolan i Haparanda svefi.net. Viitattu 5.6.2023.
  7. ↑ Complete Vocal Institute: CVT pedagogiikka completevocal.institute. Viitattu 5.6.2023.
  8. ↑ Suomen Complete Vocal Technique-opettajat ry: CVT Suomi Finland Suomen Complete Vocal Technique-opettajat ry. Viitattu 5.6.2023.
  9. ↑ Jarmo Latva-Äijö: Micke Björklöf & Blue Strip 6/2021. Botnia Beat. Viitattu 5.6.2023.
  10. ↑ Veli-Matti Karhu, Jarmo Latva-Äijö: Tres Amigos Botnia Beat. 1/1992. Botnia Beat. Viitattu 5.6.2023.
  11. ↑ BLUESPEDIA – B – Blues News / Finnish Blues Society www.bluesnews.fi. Viitattu 15.6.2023.
  12. ↑ Neil Brockbank. Wikipedia, 17.4.2022. Artikkelin verkkoversio. en
  13. ↑ Geraint Watkins. Wikipedia, 20.5.2023. Artikkelin verkkoversio. en
  14. ↑ Piety Street Recording. Wikipedia, 20.12.2022. Artikkelin verkkoversio. en
  15. ↑ Mark Bingham (musician). Wikipedia, 20.9.2022. Artikkelin verkkoversio. en
  16. ↑ Bury the Hatchet (film). Wikipedia, 31.8.2022. Artikkelin verkkoversio. en
  17. ↑ Rockfield Studios. Wikipedia, 6.6.2023. Artikkelin verkkoversio. en
  18. ↑ John Porter (musician, born 1947). Wikipedia, 2.4.2023. Artikkelin verkkoversio. en
  19. ↑ Thighpaulsandra. Wikipedia, 11.5.2023. Artikkelin verkkoversio. en
  20. ↑ Collectif des Radios Blues: Airplay June 2018 6/2018. Collectif des Radios Blues. Viitattu 6.6.2023.
  21. ↑ Anthony Moulay: International Blues Airplay Chart #37 June 2018 Australian Blues And Roots Airplay Chart. Viitattu 6.6.2023.
  22. ↑ Independent Blues Broadcasters Association of UK: IBBA Independent Blues Broadcasters Association of UK. Viitattu 6.6.2023.
  23. ↑ Ruf Records. Wikipedia, 28.10.2022. Artikkelin verkkoversio. en
  24. ↑ Pete Hoppula ja Matti Laipio: Sininen Sielua Myöten Suomi-Bluesin Tarina, s. 207, 290, 292, 304, 317-320, 340, 323, 333, 336, 340, 342. Amador, 2018.
  25. ↑ Micke and Lefty & Chef – Viralliset sivut mickeandlefty.com. Viitattu 15.6.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Anne Rahjola: Yle Radio Pohjanmaa Uutispalvelut. 24.9.2010. Yleisradio. Viitattu 5.6.2023.
  27. ↑ Elina Saksala: ”Micke & Lefty feat.Chef featuring Eero Raittinen”, Eero Raittinen - Mies Matkallaan, s. 304-311. Reuna, 2020.
  28. ↑ Mia Kärkkäinen: Kenelle kaupungin kulttuuripalkinto?. Ilkka Pohjalainen, 5.9.2018. Ilkka Oyj.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Micke_Björklöf&oldid=21943395”