Elina Saksala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elina Saksala (o.s. Rajakoski) (s. 21. kesäkuuta 1953) on suomalainen Helsingissä asuva tietokirjailija. Hänen puolisonsa on taiteilija Harri Saksala (s. 1948) ja lapset toimittaja Tuuli Saksala, muusikko Santeri Saksala ja viestinnän asiantuntija Helmi Saksala.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Saksala asui suuren osan lapsuuttaan ja nuoruuttaan Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Hän suoritti filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa vieraiden kielten koulutusohjelmassa (englantilainen filologia, pohjoismaiset kielet ja kirjallisuus, venäjä, ranska), tutkintoon sisältyi Helsingin kauppakorkeakoulussa laskentatoimen ja oikeustieteen opintokokonaisuus. Saksala toimi mm. levy-yhtiöissä ja elokuvan parissa 1970- ja 80-luvuilla ja oli Espoo Cinén toiminnanjohtaja vuosina 1990–1991. Hän toimi Yleisradiossa vuosina 1991–2016 muun muassa kieliohjelmien kustannustoimittajana, Ylen avoimen yliopiston tuottajana, tuottajien koulutusasiantuntijana sekä Asiaohjelmien tuottajana kunnes jäi eläkkeelle.

Saksala on kirjoittanut kolme kirjaa media-alalta ja neljä muusikkoelämäkertaa. Hän on toiminut Käpylän kirjastoyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 2018.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asiaa ruudussa – tv-dokumentin anatomia, LIKE 2008
  • Ammattina juontaja, LIKE 2012
  • Tuottajan käsikirja, LIKE 2015
  • Tuottajan työ, YLE 2008 – toimittaja ja yksi kolmesta tekijästä
  • Sakari Kukko, kaiken maailman pelimanni, LIKE 2017
  • Kisu – Onnestain on puolet sinun, Reuna 2019
  • Eero Raittinen – Mies matkallaan, Reuna 2020
  • Eija Ahvo – Elämän sain soimaan, Reuna 2021
  • Käpy sata vuotta – työväen pottumailta keskiluokan puutarhajuhliin, ntamo 2023

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]