Maavesi (Taipalsaari)
| Maavesi (järvenosa: Saimaa) |
|
|---|---|
| Maanosa | Eurooppa |
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Etelä-Karjala |
| Kunnat | Taipalsaari |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Vuoksen vesistö (04) |
| Valuma-alue | Ala-Saimaan lähialue (04.112) |
| Järvinumero |
ei omaa numeroa (sisältyy 04.112.1.001) |
| Mittaustietoja (järvenosa) | |
| Pinnankorkeus | 75,7 m [1] |
| Pituus | 9,9 km [1] |
| Leveys | 4,8 km [1] |
| Pinta-ala | 12,7 km² [2] |
| Tilavuus | 0,0167 km³ [2] |
| Keskisyvyys | noin 2 m [3][2] |
| Valuma-alue | 68,8 km² [2] |
| Keskivirtaama | 0,4 m³/s [2] |
| Veden viipymä | 455 vrk [2] |
| Saaria | 30 [a] |
 Maavesi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maavesi on järvenosa varsinaisen Saimaan länsipuolella Pien-Saimaalla Taipalsaarella Etelä-Karjalan maakunnassa.[1]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maavesi sijaitsee Taipalsaaren Kirkkosaaren takana ja luetaan usein kuuluvaksi Pien-Saimaaseen. Maavedellä olikin Laitsaarenselältä suora vesiyhteys Läntisen Pien-Saimaan luoteispäähän Leväsensalmen kautta, mutta yhteys on nykyään pengertien takia lähes poikki. Nykyinen Maavesi on 10 kilometriä pitkä ja 5 kilometriä leveä. Sen pinta-alaksi ilmoitetaan 12,7 neliökilometriä (myös 18,8 km² [3]). Luoteessa pengertien itäpuolella sijaitsee Piispalanselkä ja 350 metriä leveän Karhunpäänsalmen jälkeen aukeaa Kiitulanselkä. Kiitulanselän eteläpuolelle työntyy lyhyt Hirvilahti. Selän kaakkoispuolella selkä kapenee Hirviniemen ja Kurenniemen väliin Ahoniemenseläksi. Mankasaaren ja Eteissaaren takana leviää vielä Mankaselkä, jolla on kaksi lahtea Syrjäpohjanlahti ja Hepolahti. Maavesi jatkuu Kurenniemen itäpuolelle, jota voi vielä pitää Kiitulanselkänä. Siellä sijaitsevat Järppäinniemen eri puolella Anttilanlahti ja Kolinlahti. Etelässä jää Ahdinpuunnimen kainaloon vielä Turkinlahti. Niemen takana on salmi, joka kapenee yli 50 metriä leveäksi Kopinsalmeksi. Salmen virtaamat ovat heikentyneet pengertien pienen silta-aukon vuoksi. Kopinsalmen takana on Itäisen Pien-Saimaan pohjoinen osa. Se alkaa pohjoisessa neljällä kilometrillä kapealla salmella, jonka kahta kapeikkoa kutsutaan Pälpäisalmeksi ja Toijansalmeksi ennen kuin se aukeaa seläksi.[1][2]
Maavedessä on 30 saarta. Kiitulanselän länsiosan Työsaari ja Kokkosaari hallitsevat siellä näkymiä, vaikka selällä on myös pieniä luotoja. Mankanselän suuta vartioivat pohjoisessa Mankansaari ja Eteissaari. Lahden perällä sijaitsee vielä Antiosaari. Saarien välissä sijaitsevat pienemmät saaret Palosaari, Nuottaluoto ja Kirkkosaari. Kiitulanselän itäpuoliskossa esiintyy vain pieniä luotoja. Rehulan puolen rannassa sijaitsee Koivikkosaari ja Kunnansaari.[1]
Piispalanselän pohjoisrannassa sijaitsee Leväsen kylä ja etelärannalla Kirkkosaaressa on Olkkolan kulmakunta. Kirkkosaaren itäranta on harvaan asuttua seutua, mutta vastarannoilla leviävät Peltoin ja Halian kylien viljelemiä. Etelämpänä Karhunpäänsalmessa sijaitsee Karhupään kulmakunta. Kiitulanselän itäosassa ovat kylät lähekkäin: Saikkola, Laukniemi, Kutila ja Rehula. Mankanselän lahdella Muukkola ja Ahokkala tekevät seuraa Taipalsaaren kirkonkylälle. Lappeenrannasta tulee kirkonkylän kautta Savitaipaleelle johtava seututie 408. Se ylittää Piispalanselän pengertienä ja haarautuu yhdysteiksi 14783, 14784 ja 14799, jotka kiertävät Maaveden sen itäpuolelta ja yhtyvät kirkonkylällä taas seututiehen.
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaveden valuma-alueen pinta-ala on 68,8 km² (tai myös 67,1 km² [3]), josta Maaveden vesialaa on 12,7 km² (myös 18,83 km² [4][5]). Valuma-alueen maapinta-alasta, joka on 56,1 km², on peltomaata 7,7 km², metsämaata 37,4 km², suomaata 7,1 km² ja turvetuotantoaluetta 3,86 km². Maaveden vesien virtaussuunnat ovat riippuvaisia vallitsevista tuulista. Veden vaihtuvuus on pieneen tilavuuteen nähden hidasta. Sen viipymäksi on arvioitu 15 kuukautta ja sen laskennallinen keskivirtaama on 0,4 m³/s.[2]
Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaveden kemiallinen tila on hyvä, fysikaalis-kemiallinen tila tyydyttävä ja biologinen tila välttävä. Veden hitaan vaihtuvuuden johdosta veteen kertyneet ravinteet vaikuttavat Maavedellä pitkään, joten vesi onkin ravinnerikasta. Vedenlaatu, jonka tiedot on kerätty vuosina 2000–2018, ilmoitetaan seuraavilla mittausarvoilla (suluissa loppukesän ja lopputalven arvot): happipitoisuus 10 milligrammaa litrassa vettä (mg/l, 9–9), hapen kylläisyysaste 83 % (89–45), sameus 4 FTU (4–2), kiintoainepitoisuus 4 mg/l (6–1), happamuustaso pH 7,1 (7,3–6,6), vedenväri 45 mg Pt/l (45–44), COD (Mn) 8 mg/l (8–8), kokonaistyppipitoisuus 582 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l, 585–661), kokonaisfosforipitoisuus 29 μg/l (34–17), α-klorofyllipitoisuus 14 μg/l (20–ei arvoa). Pohjan lähellä hapen kylläisyysaste putoaa 45 prosenttiin. Sanallinen arvio on, että Maavedessä on sameaa, kiitoainepitoista, neutraalia ja väriltään humusvaltaista vettä. Typpipitoisuus on lievästi rehevöityneille järville ja fosforipitoisuus on, samoin kuin α-klorofyllipitoisuus, reheville järville ominainen. Veden sameus on suurinta loppukesästä.[2]
Suurisuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet lasketaan Maaveteen laskevaan Halilanojaan, jonka valuma-alue on 14 km². Vapolla on Suursuolla käytössään 511 hehtaaria, joista vuonna 2006 oli tuotannossa noin 400 hehtaaria ja tuotannosta lopullisesti poistettu tuotannosta 12 hehtaaria.[3]
Kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaveden kalastossa esiintyvät runsaana ahven ja särki. Muut kalalajien esiintymät ovat selvästi pienemmät. Yleisiä saaliskaloja ovat salakka, lahna, kiiski, kuha, hauki, pasuri, sorva ja ruutana.[2]
Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maavesi on sen pohjoispuolella sijaitsevan toisen Salpausselän vieressä. Osa sen saamasta vedestä tuleekin pohjaveden muodossa järvenpohjan lähteistä. Pintavedet laskevat järveen ojituksien tai luontaisten ojien kautta. Pohjois- ja itärantaan laskee Halilanoja, jonka vesi sisältää tuvetuotannon kuivatusvesiä ja esimerkiksi Vetelin suo-ojien vesiä. Poreenoja on Karhusuon ja peltoalueen laskuoja. Kirkkosaaressa ei ole montaa Maaveteen johdettua ojaa, mutta Telkkälän suljetusta kaivoksesta tulee laskuoja. Järven lasku-uomat muodostuvat Leväsensalmen ja Kopinsalmen silta-aukoista, joiden kautta sekä tulee että poistuu vettä. Vesi virtaa Pien-Saimaalta varsinaiseen Saimaseen ja poistuu lopulta Vuoksen kautta Laatokkaan ja sitten Nevan kautta Suomenlahteen.[1][6]
Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Laskettu Karttapaikan verkkopalvelun kartta-aineistosta 30.4.2021.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Maavesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.4.2021.
- ↑ a b c d Suursuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemus (PDF) (Päätös 15/06/2: Dnro ISY-2002-Y-262) 27.2.2006. Itä-Suomen ympäristölupavirasto. Viitattu 1.5.2021.
- ↑ Vuori, Kari-Matti & Korjonen-Kuusipuro, Kristiina: Kolme kertomusta järviemme tilasta (PDF) (Vesistömuutokset kansalaisten, limnologisten mittausten ja ympäristöhallinnon näkökulmasta) Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 1.5.2021.
- ↑ Manninen, Ari: Saimaa – koko tarina, s. 51. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- ↑ Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.4.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pien-Saimaa
- Kirkinen, Tuija: Taipatsaari 1992 – rautakauden ympäristöinventoinnin yhteydessä tarkastetut kohteet (PDF) raportti. 1992. Helsinki: Helsingin yliopisto.
- Telkkälän kaivos, Kaivoksien ympäristöongelmat Suomessa