Tämä on lupaava artikkeli.

Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä sisältää suomalaiset yhdistykset, jotka lakkautettiin jatkosodan päättäneen Suomen ja Neuvostoliiton vuonna 1944 solmiman Moskovan välirauhansopimuksen nojalla.

Valtioneuvosto lakkautti sopimuksen nojalla vuosina 1944–1946 yhteensä 3 327 yhdistystä tai yhteisöä, mutta toimintansa lopetti tai joutui lopettamaan myös lukuisia muita yhteisöjä, kuten sotilaspoika- ja lottatyttöosastoja sekä oppikoulujen ja seminaarien Karjala-seuroja.[1] Suurin osa lakkautetuista järjestöistä koostui suojeluskuntien, Rintamamiesliiton, Heimosoturien, IKL:n ja Suomen Aseveljien Liiton paikallisosastoista.

Välirauhansopimuksen 21. artiklan mukaan:[2]

»Suomi sitoutuu heti hajoittamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset (fascisminluontoiset) poliittiset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoin kuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa, sekä vastaisuudessa olemaan sallimatta tämäntapaisten järjestöjen olemassaoloa.»

Järjestöjen lakkauttamiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki välirauhansopimuksen toimeenpanosta vahvistettiin ja tuli voimaan Suomessa 23. syyskuuta 1944, ja välittömästi hyväksyttiin presidentin esittelyssä asetus, joka antoi valtioneuvostolle valtuudet lakkauttamisten toteuttamiseen. Ensimmäiset lakkautukset suoritettiin vielä samana iltana. Rauhansopimuksen tai asetuksen teksti ei määritellyt tarkemmin lakkautettavien järjestöjen kriteerejä, joten Castrénin hallitus tyytyi aluksi lakkauttamaan vain ilmeisimmät tapaukset eli lähinnä joukon pieniä avoimen kansallissosialistisia ryhmiä sekä AKS:n ja IKL:n.[3]

Muutamia tunnettuja saksalaissuuntausta tukeneita järjestöjä ei tarvinnut lakkauttaa välirauhansopimuksen nojalla. Suomen Valtakunnan Liitto jätettiin lakkauttamatta, sillä se oli rekisteröimätön yhdistys ja sen toiminta päättyi itsestään sodan loputtua. Suomalais-Saksalainen Seura lakkautti itse itsensä jo syyskuun alkupuolella.[4]

Lokakuun alusta eteenpäin Liittoutuneiden valvontakomissio alkoi painostaa Suomen hallitusta uusiin lakkautuksiin.[5] Komission puheenjohtaja Andrei Ždanov muun muassa painosti hallituksen lakkauttamaan Suojeluskuntajärjestön, missä käytettiin perusteena myös välirauhansopimuksen 4. artiklaa. Koska järjestön toiminta perustui lakiin, sitä ei voitu lakkauttaa pelkän asetuksen nojalla vaan asiasta oli säädettävä erityinen laki. Eduskunta hyväksyi lain 3. marraskuuta, ja lakkautus astui voimaan kolme päivää myöhemmin.[6] Pian lakkautettiin myös suojeluskuntien naisille tarkoitettu tukijärjestö Lotta Svärd.[7] Lakkautetuiksi joutui myös suuri määrä yhdistysrekisteristä haravoimalla löydettyjä jo paljon aikaisemmin toimintansa lopettaneita tai vain paperilla olemassa olleita järjestöjä.[8]

Suomen Aseveljien Liitto lakkautettiin tammikuussa 1945 pitkän kiistelyn jälkeen kommunistien vaatimuksesta ja valvontakomission painostamana, mikä venytti fasismi-käsitteen määrittelyä 21. artiklan tulkinnassa.[9] Myöhemmin lakkautettiin useita urheiluseuroja ja harrastuskerhoja, joita valvontakomissio niiden jäsenkunnan perusteella epäili suojeluskuntien tai aseveliliiton toimintaa jatkaviksi peitejärjestöiksi. Asekätkennän paljastuminen keväällä 1945 tarjosi väitteille lisäperusteita.[10] Kaikissa tapauksissa valvontakomission vaatimuksia ei kuitenkaan täytetty, esimerkiksi Suomen saksalainen seurakunta jätettiin lakkauttamatta.[11] Ilmapuolustusliitto taas purki oma-aloitteisesti toimintansa kevään 1945 aikana ja siirsi tehtävänsä Suomen Ilmailuliitolle.[12]

Kun kommunistit pääsivät valtaan valtiollisessa poliisissa keväällä 1945 (niin sanottu Punainen Valpo), SKP alkoi käyttää lakkautusvaatimuksia sisäpoliittisena välineenä.[13] Viimeisinä menivät läpi toukokuussa 1946 lakkautusvaatimukset Itsenäisyyden Liitosta ja Ylioppilasoikeistosta; samassa yhteydessä Pekkalan hallituksen enemmistö sen sijaan hylkäsi Valpon esityksen Ilmailuliiton, Reserviupseeriliiton, Suomalaisuuden Liiton ja Kokoomuksen Nuorten Liiton (KNL) lakkauttamisesta.[14] Tämän jälkeen valvontakomissio ei enää aktiivisesti tukenut lakkauttamisvaatimuksia, joten niitä ei pantu toimeen.[15] Vielä elo–syyskuussa 1947 SKDL yritti valvontakomission tukemana saada KNL:n ja Radikaalisen Kansanpuolueen lakkautetuiksi, mutta Pariisin rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen Suomen hallitus ei katsonut enää välttämättömäksi taipua vaatimuksiin.[16] Radikaalisen Kansanpuolueen johtaja Ernesti Hentusta pidettiin tuolloin turvasäilössä noin puolitoista kuukautta.[17]

Luettelo lakkautetuista järjestöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[18]

Lakkautuspäivä Järjestö
23. syyskuuta 1944 Yleinen Kansallissosialistinen Yhdistys
Nuoret valtakunnan rakentajat
Kansallissosialistit
Siniristi
Samfundet Folkgemenskap
Suomen Kansallinen Sanomalehtimiesliitto
SS-Aseveljet
Akateeminen Karjala-Seura
Akateemisten Naisten Karjala-Seura
Isänmaallisen Kansanliikkeen kannatusyhdistys ja 406 paikallisyhdistystä
Kansallissosialismin Kannatusyhdistys
Suomen Kansallissosialistinen Työjärjestö
Suomen Kansallissosialistinen Työväenpuolue
Suomen Kansallissosialistisen Liiton kannatusyhdistys
12. lokakuuta 1944 Vapaussodan kenttäharmaat
Svenska Tysklandsvänner i Finland
Suomen Työrintama
Suomalais-sosialistinen Työväenpuolue
Suomen Vartijain Yhdistys
Vapaan Suomen Kannatusyhdistys
19. lokakuuta 1944 Rintamamiesliitto ja sen 232 paikallisyhdistystä
Rintamamiesten Naisliitto ja sen 58 paikallisosastoa
Suomen Suojelusliitto
Inkerin Liitto
Suomen Heimosoturien Liitto
Luova Työ
Suomen Luovan Työn Liitto
Suomen Kansallissosialistinen Liitto
2. marraskuuta 1944 Suomen Heimosoturien Liiton kannatusyhdistys
Turun Inkeriläinen Kerho
Suomen Vapaa Merimiesliitto
Vapaussodan Uudenmaan rakuunat
Vapaussodan Raakunain Tampereen osasto
6. marraskuuta 1944 Suojeluskuntajärjestö, 38 suojeluskuntapiiriä ja 714 paikallista suojeluskuntaa
23. marraskuuta 1944 Lotta Svärd ja sen 787 paikallisosastoa.
24. marraskuuta 1944 150 suojeluskuntien kannatusyhdistystä ja harrastuskerhoa
18. tammikuuta 1945 21 suojeluskuntien kannatusyhdistystä ja harrastuskerhoa sekä Helsingin Lottavoimistelijat
15 rintamamiesyhdistystä ja niihin liittyvää paikallisjärjestöä
Vapaussoturien Huolto
Vapaussodan rakuunat ja 1 paikallinen vapaussoturiyhdistys
Deutsche Handelskammer in Finnland – Saksalainen Kauppakamari Suomessa
Deutscher Männergesangverein
Deutscher-Finnischer Wirtschaftsbund
Finnisch-Deutscher Studentverein
Deutscher Wohltätigkeitsverein in Finnland
Deutscher Jägerbund Zweigruppe Finnland
6 paikallista saksalaista tai saksalais-suomalaista yhdistystä
Suomalais-virolainen Seura ja 2 paikallista Viron ystävyysseuraa
Suomalais-latvialainen yhdistys
Suomalais-liettualainen yhdistys
Venäjältä paenneiden Suomen kansalaisten seura ja sen 1 paikallisseura
Ryska Kolonin i Finland
Ukrainalainen Hromada Suomessa
Rysk-Finska föreningen f.d. militärer
Voimistelu- ja Urheiluseura Unitas
Zweno
Ajan Sanan kannatusyhdistys
Iskumiehet
Isänmaallisen Kansanpuolueen Keskusjärjestö
Isänmaallisten Työntekijäin Yhdistys
Kansallispoliittinen Yhdistys
Kansan Vapauden Liitto
Helsingin Suomalaissosialistit
Suomen Lukko ja sen 2 paikallisyhdistystä
Uusi Suomalainen Puolue
Valvojain Kerho
Yhteisrintama
3 Lapuan liikkeen ja 3 Sinimustien paikallisosastoa
Kansallisen Uudistusliikkeen Työjärjestö
Suomen Kansallinen Työväenpuolue
Suomen Kansallissosialistien Työrintama
Suomen Kansallissosialistisen Työjärjestön kannatusyhdistys
Suomen Kansanliikkeen Yhdistys
Uus-sosialistinen Puolue
Heimojärjestöjen Liitto ja 4 paikallisseuraa
Suomen Heimotyöseura
Viipurin Kansallissosialistinen Yhdistys
25. tammikuuta 1945 Suomen Aseveljien Liitto ja sen 708 paikallisosastoa
22. maaliskuuta 1945 Helsingin Voimistelu- ja Suunnistamisyhdistys
3. toukokuuta 1945 Ålands Skytteförening
31. toukokuuta 1945 Keski-Suomen Kerho
28. kesäkuuta 1945 Karjalakerhojen Keskusliitto ja sen 17 paikallisosastoa
Itäkarjalaisten koulukodin kannatusyhdistys
1 aseveliliiton paikallisosaston kannatusyhdistys
2 suojeluskuntien paikallisyhdistystä
12 ruotsinkielistä rintamamiesyhdistystä
27 paikallista ilmapuolustusyhdistystä
Luftsvärnsförening
32 heimosoturien paikallisosastoa
5. heinäkuuta 1945 Lahden Ilmailuyhdistys
Nurmeksen purjelentokerho
Keljon Lentokerho
16. toukokuuta 1946 Itsenäisyyden Liitto
Ylioppilasoikeisto

Pariisin rauhansopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välirauhansopimuksen korvanneeseen Pariisin rauhansopimukseen sisällytettiin vastaava 8. artikla, jonka mukaan Suomi sitoutui vastaisuudessakin olemaan sallimatta välirauhansopimuksessa kiellettyjen tai vastaavantyyppisten järjestöjen toimintaa. Syyskuussa 1944 annettu niin sanottu ”Castrénin asetus” kuitenkin raukesi Pariisin rauhansopimuksen tullessa voimaan, joten sen jälkeen valtioneuvostolla ei enää ollut valtuuksia järjestöjen lakkauttamiseen vaan lakkauttamisten oli tapahduttava yhdistyslain mukaisesti oikeusistuimen päätöksellä.[19] Pariisin rauhansopimuksen perusteella lakkautettiin vielä 1970-luvun lopulla neljä Pekka Siitoimen perustamaa kansallissosialistista järjestöä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikko Uola: "Suomi sitoutuu hajottamaan...": Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1999. ISBN 951-710-119-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uola 1999, s. 222.
  2. Uola 1999, s. 29.
  3. Uola 1999, s. 29, 32–36.
  4. Uola 1999, s. 41–43.
  5. Uola 1999, s. 44–49.
  6. Uola 1999, s. 64–66, 68–74.
  7. Uola 1999, s. 76–81.
  8. Uola 1999, s. 82–84.
  9. Uola 1999, s. 96–113.
  10. Uola 1999, s. 117–119, 126–129, 136–138.
  11. Uola 1999, s. 114–115.
  12. Uola 1999, s. 131–135.
  13. Uola 1999, s. 130, 138.
  14. Uola 1999, s. 161–166.
  15. Uola 1999, s. 168–169.
  16. Uola 1999, s. 197–201.
  17. Mikko Uola: Suomalaisen populismin juurilla. Ernesti Hentunen – tasavallan hovinarri, s. 91–94. Turun Yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 7. Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1997. ISBN: 951-29-1024-1 / ISSN: 1238-9420.
  18. Uola 1999, s. 262–271.
  19. Uola 1999, s. 209–212.