Luettelo männyn tuholaisista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo männyn tuholaisista.

Selkärankaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nisäkkäät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirvi (Alces alces) syö varsinkin kevättalvisin nuoria taimia.[1]
  • Lapinmyyrä (Microtus oeconomus) vioittaa mäntyjä talvisin lumen alla.[2]
  • Majavat (Castor) jyrsivät yleensä lehtipuita kuten haapaa, mutta pesäpatoa varten ne voivat kaataa havupuitakin hampaillaan.[3]
  • Metsämyyrä (Clethrionomys glareolus) syö toisinaan männyn silmuja.[2]
  • Peltomyyrä (Microtus agrestis) on taimikoissa suuri tuhontekijä etenkin runsaana esiintyessään noin nelivuotiskausittain.[4]
  • Vesimyyrä (Arvicola terrestris) tuhoaa taimikoiden juuristoja tappaen taimia.[5]

Linnut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metso (Tetrao urogallus) voi vioittaa pieniä silmuja, mutta on harvinaistunut.[6]
  • Teeri (Tetrao tetrix) syö neulasia ja silmuja.[5]
  • Tikat (Picidae) tekevät kolonsa yleensä lehtipuihin, mutta toisinaan myös vahingoittuneisiin havupuihin[7].

Hyönteiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitomonikirjaaja (Polygraphus poligraphus) on useimmiten kuusen tuholainen, mutta kangasmetsisä tavataan männylläkin[8].
  • Havukantojäärä (Rhagium inquisitor) iskeytyy yleensä vasta toisten hyönteisten jäljille ja vaikuttaa eniten tukkipinoissa[9][10].
  • Havununna (Lymantria monacha) on lounaasta päin leviävä yleistuholainen, joka syö neulasia[11].
  • Havutikaskuoriainen (Trypodendron lineatum) tekee sinistäjäsienten vioittamaan sahatavaraan käytäviä[12]
  • Hevosmuurahaiset (Camponotus) järsivät puuta tehdäkseen siihen pesänsä, mutta ne eivät syö puuta[13][14].
  • Jättipuupistiäinen (Urocerus gigas) tuhoaa loppukesästä puutavaraa[15].
  • Kiiltokirjanpainaja (Ips amitinus) on nykyään yleinen, mutta se iskeytyy vain vahingoittuneisiin puihin, enemmän kuuseen kuin mäntyyn[16]
  • Kirjanpainaja (Ips typographus) on enemmänkin kuusen tuhoa aiheuttava, mutta se voi tuhota myös mäntyjä. Sen tekemät käytävät haittaavat puun nestekiertoa ja tekevät puun käyttökelvottomaksi sahatavarana[17].
  • Kirjokudospistiäisen (Acantholyda hieroglyphica) toukat tuhoavat taimien latvoja[18].
  • Kirvat (Aphididae), tunnetaan männynoksakirva (Pineus pini) ja männynversokirva (Cinara pinea), munivat neulasille ja suurina määrinä voivat aiheuttaa tuhoa taimikoissa.[19]
  • Kuusentähtikirjaaja (Pityogenes chalcographus) on yleinen, mutta harvoin männyllä[20].
  • Käpypikikärsäkäs (Pissodes validirostis) munii käpyihin, ja sen toukat ovat pahimpia männynkäpyjen tuhohyönteisiä[21].
  • Laakakolvan (Pytho depressus) toukka syö havupuiden jälttä muiden kuoriaisten jäljiltä[22].
  • Latvapikikärsäkäs (Pissodes piniphilus) on merkittävä tuholainen niin taimikoissa kuin varttuneiden mäntyjen latvoissa. Sitä tavataan usein samoissa puissa kuin tervasrosoa[23].
  • Männynniluri (Hylastes brunneus) aiheuttaa suhteellisen usein tuhoa nuorille männyille etenkin hiekkamailla[24].
  • Männynversokääriäinen (Rhyacionia buoliana) on Suomessa harvinainen, mutta voi aiheuttaa huomattavaa tuhoa taimikoissa ja nuorissa männiköissä[25].
  • Mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus) on pieni, mäntykasvustolle erittäin vaarallinen sukkulamato, jota tukkijäärät levittävät. Toistaiseksi sitä ei ole Suomessa tavattu[26]
  • Mäntymittari (Bupalus piniarius) on perhonen, joka on aiheuttanut suuria neulaskatoepidemioita[27].
  • Mäntypistiäiset (Diprionidae), erityisesti ruskomäntypistiäinen ja pilkkumäntypistiäinen, joiden toukat syövat suurimman osan neulasista. Näitä vastaan on kehitetty biologista torjuntaa virusten avulla[28].
  • Mänty-yökkönen on perhonen, joka syö keväällä neulasia huomattavan paljon, Suomi on esiintymisalueen äärirajoilla(Panolis flammea)[29].
  • Nelihammaskirjaaja (Pityogenes quadridens) aiheuttaa kaarnan alle tähtimäisiä syömäkuvioita[30].
  • Nelitäpläjäärä (Pachyta quadrimaculata) elää vanhan männyn juuristossa[10].
  • Neulassarviainen (Calomicrus pinicola) nakertaa tuoreita neulasia ja voi häiritä taimikoita[31].
  • Oksajääriäinen (Pogonocherus fasciculatus) on vanhojen oksien tuholainen[10].
  • Okakaarnakuoriainen (Ips acuminatus). Emo istuttaa sinistäjäsientä ohuen kuoren alle, ja tätä seuraten toukat tekevät syömäkuvioita puun pintaan[32].
  • Papintappajan (Callidium violaceum) toukka tuhoaa hitaasti mutta näkyvästi puutavaraa ja puurakenteitakin[33].
  • Parihammaskirjaaja (Pityogenes bidentatus) tekee tähtikuvioita ohuen kuoren alle myös oksiin[34].
  • Peltolude (Lygus rugulipennis) aiheuttaa taimitarhoilla taimien tuhoa[35].
  • Pihkakääriäinen (Retinia resinella) tuhoaa kasvusolukoita kuen uusien havujen kärkien tuhoa erityisesti nuorissa männyissä[36].
  • Pikakirjoittaja (Ips sexdentatus) aihauttaa sinistäjäsienten pääsyä puutavaraan ja vahingoittuneeseen puuhun.[37]
  • Pikkujaakko (Acanthocinus griseus) voi löytyä vanhan tai kuolleen männyn latvaosista[10].
  • Pikkukirjanpainaja (Ips duplicatus) on harvinainen, mutta aiheuttaa tähtimäistä käytävämuodostusta ohutkuoriseen puuhun[38].
  • Pilkkumäntypistiäinen (Diprion pini) aiheuttaa syksyisin neulaskatoa. Joukkoesiintymisiä tavataan harvoin[39].
  • Punalatikka (Aradus cinnamomeus) aiheuttaa harmia erityisesti imiessään puun nesteitä[13][40].
  • Pystynävertäjä (Tomicus piniperda) parveilee keväällä ja on vaarallisimpia mäntyjen tuholaisia. Se voi tuhota kasvusilmuja aiheuttaen harsuuntumista, ja se toisaalta tappaa eläviä, jo muusta syystä heikentyneitä mäntyjä. Laji on yleinen[41].
  • Ranskanräätäli (Monochamus galloprovincialis) on tukkijäärä, joka munii heikentyneeseen puuhun ja sahatavaraan ja saa aikaan suuria käytäviä, jotka pilaavat puun. Varsinaisesti vaaralliseksi se tulee siellä, missä se pääsee levittämään mäntyankeroista[42][10].
  • Ruskojäärä (Arhopalus rusticus) elää kaarnan alla vanhoisssa ja kuolleissa puissa[10].
  • Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer) on vastaavanlainen ongelma kuin pilkkumäntypistiäinenkin aiheuttaessaan neulaskatoa. Biologinen torjunta perustuu sopivaan monisärmiöviruksen ruiskuttaminen puihin ennen perveilua.[43]
  • Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) on isokokoinen sarvijäärä, joka kyllä pesii puussa, mutta saattaa jopa tuhota pahempien kilpailijoidensa kuten ytimennävertäjien pesimää[44][10].
  • Sinipuupistiäinen (Sirex juvencus) on suuri, jopa nelisenttinen puupistiäinen, joka tekee puuhun käytäviä pesäkseen.[45]
  • Suutari (Monochamus sutor) on tukkijäärä, joka pilaa heikentyneitä puita ja puutavaraa. Sen toukat tekevät suuria reikiä pitkin puita[46].
  • Taimipikikärsäkäs (Pissodes castaneus) iskee heikentyneisiin männyntaimiin ja tekee munakotelon aivan taimen tyveen. Se itse syö taimen latvaa, nuoret aikuiset tyveä.[47]
  • Tukkimiehentäi (Hylobius abietis) on suurehko kärsäkäs, joka tuhoaa havupuiden taimia aina viiteen vuoteen asti. Taimitarhoilla käytetään myrkkyjä tämän estämiseksi.[48]
  • Tyvipikikärsäkäs (Pissodes pini) käyttää hyväkseen heikentyneitä puita, jossa se munii kuoren alle. Toukat kaivaessaan häiritsevät puidennestekiertoa.[49]
  • Täplätoukkakäpymittari (Eupithecia abietaria) on pikemmin kuusenkäpyä syövä toukkana, mutta saattaa syödä joskus nuorta männynkäpyä[50].
  • Töpöneulassääski (Thecodiplosis brachyntera) munii männynneulasten väliin, jotka siten lyhenevät ja paksuuntuvut. Tavataan Saksan ja Puolan seudulla.[51]
  • Ukkoniluri (Dendroctonus micans) on suurikokoinen kaarnakuoriainen, joka pesii pääasiassa kuusessa, mutta mäntykin kelpaa. Ei tee käytäviä vaan pesäkammion puuhun.[52]
  • Vaakanävertäjä (Tomicus minor) muistuttaa pystynävertäjää. Toukka syö sinistäjäsientä syvältäkin männystä. Suomen oloissa lähes Lappiin asti tavattu.[53]
  • Vaippaniluri (Hylurgops palliatus) on havupuilla asustava kaarnakuoriainen, joka pesiään tekee puutavaraan, kantoihin ja hakkuutähteisiin.[54]
  • Ytimennävertäjät (Tomicus spp.) ovat tunnetusti tällä haavaa pahimpien männyn tuhohyönteisten joukossa: Näitä ovat pystynävertäjä ja vaakanävertäjä.[28]

Sienet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuplamörsky (Rhizina undulata) tappaa metsäpalojen jälkeisiä taimikoita[55]
  • Mesisienet (Armillaria spp.) tuhoavat laajasti havupuustojen juuristoa[56].
  • Mäntykoro eli männynsyöpä (Lachnellula pini)[57] on pohjoinen laji, joka iskeytyy puiden matalalla sijaitseviin haavaumiin.[58]
  • Männynharmaakariste (Lophodermella sulcigena) esiintyy neulastkatona nuorissa metsissä ja taimiikoissa aiheuttamatta pysyväää haittaa.[59]
  • Männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum) on vakava männiköiden tuholainen.[13][60]
  • Männynlumihome (Phacidium infestans) iskee neulasiin talvella lumen alla; suurimmat tuhot runsaslumisessa maastossa sekä taimitarhoilla. Kemiallinen torjunta on ollut käytössä.[61]
  • Männynneulaskariste (Lophodermium seditiosum) on sieni, joka tarttuu maahan varisseideiden neulasten kautta taimitarhoilla.[62]
  • Männynneulasruoste (Coleosporium tussilaginis)on ryhmä ruostesieniä, jotka iskevät erityisesti peltoviljelyssä taimikoiden neulasiin, koska pelloilla on riittävästi väli-isäntiä, joita sienet tarvitsevat.[63]
  • Männynversosyöpä (Ascocalyx abietina) voi iskeä kaikenikäisiin männikköihin. Se muodostaa sekä suvuttomasti kuromaitiöitä ja suvullisesti koteloitiöitä. Kemiallista torjuntaa on harjoitettu taimitarhoilla[64].[65]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Hirvieläimet www.vyl.fi. Viitattu 4.8.2023.
  2. ↑ a b Myyrät www.vyl.fi. Viitattu 4.8.2023.
  3. ↑ Metsäinfo metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  4. ↑ Väre, Henry & Kiuru, Heikki: Suomen puut ja pensaat, s. 22. Metsäkustannus Oy, 2006. ISBN 978-952-5118-89-6 Viitattu = 4.8.2023.
  5. ↑ a b Metsänterveysopas, s. 42–47. Metsäntutkimuslaitos, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  6. ↑ Savikko, Susanne: Metson huomioiminen monipuolisessa metsänhoidossa (.pdf) theseus.fi. Viitattu 4.8.2023.
  7. ↑ Erkkilä, Tapio: Kylestymä hongassa, kierteellä Lusto – Suomen metsämuseo. 1966. Viitattu 4.8.2023.
  8. ↑ Aitomonikirjaaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  9. ↑ Havukantojäärä metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  10. ↑ a b c d e f g Heliövaara Kari., Mannerkoski Ilpo & Siitonen Juha.: Suomen sarvijäärät, s. 44. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9.
  11. ↑ Havununna metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  12. ↑ Havutikaskuoriainen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  13. ↑ a b c Väre, Henry & Kiuru, Heikki: Suomen puut ja pensaat, s. 23. Metsäkustannus Oy, 2006. ISBN 978-952-5118-89-6.
  14. ↑ TransMeri: [https://hyonteismaailma.fi/hyonteiset/talon-rakenteet-ja-markatilat/hevosmuurahainen/ Camponotus herculeanus Hevosmuurahainen] Hyönteismaailma. Viitattu 4.8.2023.
  15. ↑ Jättipuupistiäinen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  16. ↑ Kiiltokirjanpainaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  17. ↑ Kirjanpainaja iskeytyy paremman puutteessa mäntyihin Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 4.8.2023.
  18. ↑ Kirjokudospistiäinen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  19. ↑ Kirvat metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  20. ↑ Kuusentähtikirjaaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  21. ↑ Kuusen ja männyn käpy- ja siementuhot (.pdf) jukuri.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  22. ↑ Laakakolva metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  23. ↑ Latvapikikärsäkäs metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  24. ↑ Männynniluri metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  25. ↑ Männynversokääriäinen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  26. ↑ Mäntyankeroinen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  27. ↑ Paavo Juutinen ym.: Mäntymittarin aihettamaa metsätuhoa finna.fi/Lusto/Suomen Metsämuseo. 1959. Viitattu 4.8.2023.
  28. ↑ a b Metsänomistaja, tunnista ainakin nämä metsän tuhohyönteiset www.metsaan-lehti.fi. Viitattu 4.8.2023.
  29. ↑ Mänty-yökkönen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  30. ↑ Nelihammaskirjaaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  31. ↑ Neulassarviainen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  32. ↑ Okakaarnakuoriainen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  33. ↑ Papintappaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  34. ↑ Parihammaskirjaaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  35. ↑ Peltolude metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  36. ↑ Pihkakääriäinen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  37. ↑ Pikakirjoittaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  38. ↑ Pikkukirjanpainaja metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  39. ↑ Pilkkumäntypistiäinen metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  40. ↑ Tristan Bantock & Joseph Botting: (Aradidae) Aradus cinnamomeus) British Bugs. 2018. Viitattu 4.8.2023 (englanniksi).
  41. ↑ Pystynävertäjä metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  42. ↑ Ranskanräätäli metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  43. ↑ Ruskomäntypistäiset piinaavat Etelä-Savon mäntymetsiä – ” Tälle kesälle ei ole enää mitään tehtävissä”, sanoo asiantuntija Yle Uutiset. 28.6.2023. Viitattu 4.8.2023.
  44. ↑ Sarvijaakko metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  45. ↑ Rahkonen, Juho ym.: Tunnetko pistiäiset? Ampiaisisten ja kimalaisten sukulaisissa jopa neljäsenttisiä jättiläisiä – Sekä tuholaisia että elintärkeitä pölyttäjiä apu.fi. 31.5.2020. Viitattu 4.8.2023.
  46. ↑ Suutari metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  47. ↑ Taimipikikärsäkäs metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  48. ↑ Tukkimiehentäi metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  49. ↑ Tyvipikikärsäkäs metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  50. ↑ Helmut Diekmann ym.: Kuusensiemenmittari Suomen perhoset. 2022. Viitattu 4.8.2023.
  51. ↑ Töpöneulassääski metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  52. ↑ Ukkoniluri metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  53. ↑ Vaakavänertäjä metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  54. ↑ Vaippaniluri metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  55. ↑ Erkki Annila et al.: Metsänterveysopas – Metsätuhot ja niiden torjunta, s. 20–21. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  56. ↑ Mesisienet metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  57. ↑ Lehtikuusensyöpä (.pdf) core.ac.uk. Viitattu 4.8.2023.
  58. ↑ Metlan sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
  59. ↑ Männynharmaakariste metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  60. ↑ Männynkääpä Phellinus pini Luke: Metsäinfo. Viitattu 4.8.2023.
  61. ↑ Erkki Annila ym.: Metsänterveysopas, s. 31. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  62. ↑ Erkki Annila ym.: Metsänterveysopas, s. 25. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  63. ↑ Männynneulasruoste metsainfo.luke.fi. Viitattu 4.8.2023.
  64. ↑ Erkki Annila ym.: Metsänterveysopas, s. 25. Helsinki: Samerka Oy, 1988. ISBN 951-9176-34-9.
  65. ↑ Männynversosyöpä (surmakkasieni) iski lannoitettuun rämemännikköön Koskensuolla Lellaisissa finna.fi. Viitattu 4.8.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_männyn_tuholaisista&oldid=21872913”