Sukkulamadot
| Sukkulamadot | |
|---|---|
 Wuchereria bancrofti |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: |
Sukkulamadot Nematoda Rudolphi, 1808[1] |
| Luokat ja alaluokat[2] | |
| Katso myös | |
Sukkulamadot (Nematoda) on eläinkunnan pääjakso. Molemmista päistä suipoilla lajeilla on valeruumiinontelo. Jaokkeisuutta ei ole, mutta ihoa peittävässä sitkeässä kutikulassa voi näkyä renkaisuutta. Verenkierto- ja hengityselimistöä ei ole. Ruokatorvea ympäröi hermostorengas, josta lähtee yleensä kuusi hermorunkoa.
Lisääntymiselimistö on hyvin kehittynyt, useimmat lajit ovat yksineuvoisia. Arviot lajien lukumäärästä vaihtelevat hyvin paljon, mutta lajeja on ainakin kymmeniä tuhansia. Monet mikroskooppiset sukkulamadot elävät maassa, karikkeessa ja sammalikossa, missä niitä voi olla useita miljoonia yksilöitä neliömetrillä. Useat ovat vakavia kasvien ja eläinten loisia.[3]
Sukkulamadot ovat erikoistuneet erilaisiin ravintolähteisiin. Bakteereja syöviä sukkulamatosukuja ovat esimerkiksi Acrobeloides, Plectus, Prismatolaimus ja Wilsonema. Siemensyöjäsukuja ovat esimerkiksi Aphelenchoides ja Filenchus. Juuria syöviä sukkulamatosukuja ovat esimerkiksi Criconema ja Tylenchus. Petona toimiva suku on esimerkiksi Suomessakin tavattava Mononchus. Kaikkiruokainen eli omnivori on Dorylaimus-sukkulamatosuku.[4]
Sukkulamadot ihmisten ja muiden eläinten loisina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ihmisen suolistossa voivat loisia muun muassa piiskamadot (Trichuris) sekä kaivosmato, kihomato, suolinkaiset ja trikiini.
Trooppisia lajeja ovat muun muassa imusuonistossa elävä filariamato, joka aiheuttaa norsutautia, ja guineanmato (Dracunculis medinensis), joka loisii raajoissa. Silmämadot (Loa) elävät sarveiskalvossa, ja Onchocera-lajit aiheuttavat jokisokeutta. Myös kotieläimillä on runsaasti sukkulamatoloisia sekä suolistossa että keuhkoissa. Keuhkomadot (Crenosoma[5]) tai (Dictyocaulus[6]) vaivaavat etenkin lampaita, mutta myös nautoja ja jäniksiä. Märehtijöiden ja hevosen vaarallisimpia loisia ovat limakalvomadot (Strongylus), jotka elävät paksu- ja umpisuolessa. Kasveja haittaavat muun muassa ankeroiset.
Poroissa ja muissa hirvieläimissä on tavattu Setaria tundra -sukkulamatoa.[7][8][9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ITIS.gov: Nematoda
- ↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Nematoda (luettu 20.12.2019) (englanniksi)
- ↑ What are Nematodes? (Arkistoitu – Internet Archive) University of Nebraska - Lincoln Nematology
- ↑ Veikko Huhta, Eeva-Liisa Hallanaro (toim.): Elämää maan kätköissä, sivu 218, Gaudeamus, 2019, ISBN 978-952-345-026-4
- ↑ Veera Karkamo, Laila Castrén ja Anu Näreaho: Ketun keuhkomato, Crenosoma vulpis, koiralla – kirjallisuuskatsaus ja tapausselostus Suomen eläinlääkärilehti. 2012. Viitattu 22.7.2020.
- ↑ Suomen aasiyhdistyksen sivu
- ↑ Evira: ”Evirafilaria”, uusi sukkulamatoloislaji ja -suku Suomessa - hyönteisvälitteiset sukkulamadot Eviran kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikön tutkimuksissa ePressi. 1.4.2009. Viitattu 18.10.2022.
- ↑ Taxonomisk information:Setaria tundra (Isaichikov & Rajewskaja 1928) Dyntaxa – Svensk taxonomisk databas. Viitattu 18.10.2022 (ruotsiksi).
- ↑ Ketola, Heikki: Porojen loistauti levinnyt. Kaleva, 6.10.2004. Oulu:
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Sukkulamadot (Nematoda)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Nematoda roundworms (englanniksi)