Imusuonisto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Imusuonisto

Imusuonisto on imusolmukkeiden ja imusuonten muodostama elinjärjestelmä. Imusuonisto palauttaa verisuonista tihkuvan nesteen ja suolistosta imeytyvän rasvan verenkiertoon.[1]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienin imusuonityyppi on imuhiussuoni (vas lymphocapillare), joka alkaa umpipussina kudossolujen välistä. Runsaimmin niitä on ihon ja limakalvojen epiteelin alla. Imuhiussuonten seinämät ovat ohuet ja hatarat. Seinämä muodostuu terminaalisissa imuhiussuonissa yksinkertaisesta levyepiteelistä, jota kutsutaan endoteeliksi. Endoteelisolut ovat seinämässä osittain toistensa päällä, mutta päällekkäiset osat eivät kuitenkaan ole kiinni viereisissä soluissa. Näin imuhiussuonen seinään muodostuu läppämäisiä aukkoja, joista soluvälineste pääsee imusuonistoon. Näiden aukkojen suuren koon vuoksi imuhiussuonet läpäisevät melko hyvin valkuaisaineita ja muita suurempia partikkeleita kuten bakteereja sekä soluja. Nesteen aiheuttama paine imusuonen sisällä pakottaa läpät kiinni, jolloin imuneste ei pääse takaisin soluvälitilaan.

Imuhiussuonet yhtyvät suuremmiksi imusuoniksi, imusuonirungoiksi (toisinaan käytetään myös nimeä imutierungot) (trunci lymphatici):

  • sisempää kaulalaskimoa seuraava imusuonirunko (oikea ja vasen) (truncus lymphaticus jugularis (dexter et sinister)), joka tuo imunestettä pään ja kaulan alueelta
  • solislaskimoa seuraava imusuonirunko (oikea ja vasen) (truncus lymphaticus subclavius (dexter et sinister)), joka tuo imunestettä yläraajasta
  • keuhkoputkien ja välikarsinan imusuonirunko (oikea ja vasen) (truncus lymphaticus bronchomediastinalis (dexter et sinister)), joka tuo imunestettä sydämestä, keuhkoista ja välikarsinasta
  • suoliston imusuonirungot (trunci lymphatici intestinales), jotka tuovat imunestettä suolistosta maitiaissäiliöön (cisterna chyli)
  • alaraajan ja lantion imusuonirunko (truncus lymphaticus lumbalis), parillinen imusuonirunko, joka tuo imunestettä alaraajasta ja lantiosta maitiaissäiliöön.

Suurin imusuonirunko on rintatiehyt (ductus thoracicus), joksi yhtyvät alaruumiista ja yläruumiin vasemmasta puoliskosta imunestettä tuovat imusuonirungot. Rintatiehyt laskee verenkiertoon vasemman solislaskimon (vena subclavia) ja vasemman sisemmän kaulalaskimon (vena jugularis interna) kulmauksessa. Oikean puolen pään ja rinnanseudun imuneste kerääntyy kuitenkin oikeaan imutiehyeen (ductus lymphaticus dexter), joka laskee verenkiertoon oikean solislaskimon (vena subclavia) ja oikean sisemmän kaulalaskimon (vena jugularis interna) kulmauksessa. Ennen verenkiertoon laskemistaan imuneste suodattuu ainakin yhden imusolmukkeen lävitse.

Imusuonten histologinen rakenne muistuttaa laskimoiden rakennetta. Suonissa on yhdensuuntaisia läppiä, jotka estävät nesteen takaisinvirtauksen väärään suuntaan. Lisäksi suurempien imusuonten seinämässä on ohut kerros sileää lihasta. Imunesteen aiheuttama seinämän venytys saa aikaan tämän lihaksen rytmisen supistumisen, joka puolestaan työntää imunestettä eteenpäin suonessa.

Alemmilla selkärankaisilla imusuonistoon liittyy laajoja onteloita, esimerkiksi sammakkoeläinten lymfapussit.

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imusuoniston tehtäviin kuuluu erilaisten aineiden kuljetus kudoksista verenkiertoon. Imuneste koostuu hiusverisuonista solujen väliseen tilaan tihkuneesta veriplasmasta, joka imeytyy imuhiussuoniin. Samalla imuneste kuljettaa takaisin verenkiertoon verestä kudosnesteeseen joutuneet proteiinit sekä imusolut. Imusuonisto kuljettaa myös joitakin ravintoaineita suolistosta verenkiertoon - erityisen tärkeä rooli sillä on rasvojen kuljetuksessa, sillä ne imeytyvät suolistosta pääasiassa suoliston imusuoniin.

Imunesteen kiertoa ylläpitävät imusuonten seinämien sileät lihakset. Lisäksi imunesteen virtaukseen vaikuttavat painovoima, luustolihasten liikkeet sekä viereisten valtimoiden painepulssit - liikkuminen siis edistää imunesteen virtausta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääketieteen termit. 4. painos. Kustannus Oy Duodecim, 2002.
  • Tirri, Lehtonen, Lemmetyinen, Pihakaski, Portin: Biologian sanakirja. Otava, 2001.
  • Ross, Romrell, Kaye: Histology. 3rd ed. Lippincott Williams & Wilkins, 1995.
  • Sherwood Lauralee: Human Physiology: From Cells to Systems. 6th ed. Thomson Brooks/Cole, 2007.
  • http://www.soleusproteor.fi/sivut/kompressiolisa.htm

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.