Mesisienet
| Mesisienet | |
|---|---|
 Nuijamesisieni |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Alaluokka: | Agaricomycetidae |
| Lahko: | Helttasienet Agaricales |
| Heimo: | Physalacriaceae |
| Suku: |
Mesisienet Armillaria (Fr.) Staude |
| Katso myös | |
Mesisienet (Armillaria) on laajalle levinnyt helttasienisuku, joka tuottaa kellertäviä, myöhemmin ruskehtavia, valkoitiöisiä, usein suurina ryhminä esiintyviä itiöemiä. Tyypillistä on lakin pinnan täpläkuvioitus ja jalan rengas, joka tosin voi hävitä vanhemmiten. Suomessa esiintyy kolme renkaallista ja yksi renkaaton mesisienilaji. Mesisienet ovat pääasiassa puiden tai karikkeen lahottajia. Mesisieni voi elää joko saprofyyttinä eli mädänsyöjänä kuolleessa puussa tai parasiittina eli loisena elävässä puussa. Mesisienet kasvavat tiheinä rykelminä kannoissa, puiden tyvillä tai maan pinnalle tulevissa juurissa. Mesisieniä käytetään yleisesti ravinnoksi, etenkin niiden lakkeja, mutta niitä suositellaan keitettäväksi, jotta vältyttäisiin mahdollisilta vatsavaivoilta. Mesisieniä ei tule sekoittaa esimerkiksi pörhösuomuhelokkaan, joka ei ole syötävä.[1][2]
Mesisienet ovat maailmanlaajuisesti levinneitä sieniä, joita tavataan tropiikissakin. Euroopasta mesisieniä on löydetty seitsemää eri lajia. Suomesta tunnetaan yhteensä neljä mesisienilajia[3]:
- Pohjanmesisieni (A. borealis), yleinen kesäsieni, metsätuhoa aiheuttava
- Nuijamesisieni (A. lutea), usein nurmikoilla
- Nevamesisieni (A. ectypa), soilla, pohjoinen laji, uhanalainen
- Mäntymesisieni (A. ostoyae), eteläinen, harvinainen
Mesisienten suvun nimikkolaji Armillaria mellea tarkoittaa nykyään vain keltamesisientä, joka ei kasva Suomessa, mutta kylläkin esimerkiksi Tanskassa.[1]
Mesisienet voivat aiheuttaa tuhoja nuorissa männiköissä ja kuusikoissa sekä myös varttuneemmissa metsissä, ja jotkin mesisienilajeista ovat erikoistuneet myös lehtipuihin. Kuusikoissa pohjanmesisieni on juurikäävän jälkeen yleisin kuusen tyvilahon aiheuttaja. Mesisienen iskeytyminen saa aikaan puilla juuriston toiminnan heikkenemisen. Mesisienitartunta terveeseen metsikköön tapahtuu itiöiden avulla tuoreisiin kantopintoihin sekä juuristossa ja puun tyvellä oleviin vaurioihin. Mesisieni leviää läheisiin puihin ritsomorfien eli rihmastojänteiden avulla sekä joskus myös juuriyhteyksien välityksellä ritsomorfeja muodostamatta.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jan Vesterholt: Funga Nordica:Armillaria, s. 251–254. Copenhagen: Nordsvamp, 2008. ISBN 978-87-983961-3-0.
- ↑ Salo – Niemelä – Salo: Suomen sieniopas, s. 151. Helsinki: Kasvimuseo, 2006. ISBN 91-0-30359-3.
- ↑ Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo, Esteri Ohenoja (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus, s. 113,234. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2005.
- ↑ Viherympäristöliitto (VYL): Mesisienet
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Mesisienet (Armillaria)
- Metsäntutkimuslaitos (Metla): Mesisienet: (Armillaria spp) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Viherympäristöliitto (VYL): Mesisienet
- Arktiset aromit: Mesisienet
- Mushroom Expert: Genus Armillaria (englanniksi)