Ruskomäntypistiäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruskomäntypistiäinen
Neodiprion sertifer chenilles (1).JPG
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Sahapistiäiset Symphyta
Yläheimo: Lehtipistiäismäiset Tenthredinoidea
Heimo: Havupistiäiset Diprionidae
Alaheimo: Diprioninae
Suku: Neodiprion
Laji: sertifer
Kaksiosainen nimi

Neodiprion sertifer
Geoffroy, 1785

Katso myös

 Commons-logo.svg Ruskomäntypistiäinen Commonsissa

Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer) on keskikokoinen, ruskea pistiäislaji ja huomattava metsätalouden tuholainen. Mäntypistiäistoukat aiheuttivat huomattavia vahinkoja kesällä 2009 ja vahinkojen odotetaan jatkuvan vuonna 2010.[1][2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskomäntypistiäisen sukupuolet ovat huomattavan erinäköisiä. Naaras on kellanruskea, 7–10 mm pitkä pistiäinen jolla on mustat tuntosarvet. Koirasyksilöt ovat mustankiiltäviä ja niiden raajat sekä takaruumiin vatsapuoli ovat ruskeat. Koiraiden tuntosarvet ovat näyttävän sulkamaiset.

Täysikasvuiset toukat ovat noin 25 mm pitkiä, harmaanvihreitä ja niissä on pitkittäisjuovia. Pää on musta. Elävät männyissä suurina ryhminä.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euraasialainen laji, joka on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan.[3] Aikuiset pistiäiset lentävät elokuusta lokakuuhun.

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji viihtyy kaikenikäisissä mäntymetsissä. Pistiäisnaaras munii männynneulasten sisälle ja munintakohdassa neulasen pinnalla näkyy kellertävä laikku. Toukat kuoriutuvat touko-kesäkuun vaihteessa ja syövät männyt suurelta osin neulasettomiksi kesä-heinäkuun aikana. Mäntypistiäistoukat eivät yleensä kajoa saman kesän aikana kehittyneisiin neulasiin, minkä seurauksena toukkien valtaaman puun oksien kärkiin jää neulasia. Kuivina ja lämpiminä kesinä muodostuu massaesiintymiä ja noin 20–30 vuoden välein laji aiheuttaa erityisen suuria tuhoja. On arvioitu, että mäntypistiäinen aiheuttaa kymmenen vuoden aikana puuston kasvussa noin 40% menetykset. Noin 4% puista kuolee toukkien aiheuttaman puun kunnon heikkenemisen ja sitä seuraavien ytimennävertäjien sekä pikikärsäkkäiden hyökkäyksen seurauksena. Kotelot ovat maassa.[4][5]

Talvehtii pääasiassa munana, mutta osa yksilöistä viettää talven kotelossa lähtien lentoon vasta seuraavana kesänä.

Ruskomäntypistiäisen saalistajia luonnossa ovat ainakin seuraavat: rahkakurekiitäjäinen (Agonum ericeti), Aranea ventricosa, metsämyyrä (Clethrionomys glareolus), samettimuurahainen (Formica cinerea), Formica exsectoides, kaljukekomuurahainen (Formica polyctena), Misumenops tricuspidatus, ilveshämähäkki (Oxyopes ramosus), Pardosa hyperborea, Pardosa sphagnicola, talitiainen (Parus major), hiirakkoseppä (Prosternon tessellatum), kosteikkosysikiitäjäinen (Pterostichus nigrita), idänpäästäinen (Sorex caecutiens) ja Xysticus audax.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]