Luettelo kuusen tuholaisista
Tämä on luettelo kuusen tuholaisista.
Sienet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maannousemasieneksi aiemmin kutsuttu juurikääpä (Heterobasidion annosum) leviää kuusikoissa varsinkin hakkuiden yhteydessä. Koska kuusella on pintajuuret, se kaatuu helposti myrskyssä. Myös kuivuus tai tulvat voivat tappaa kuusikoita. Halla vaurioittaa pieniä taimia avoimilla mailla, ja tykkylumi voi katkoa oksia ja lisätä myrskytuhoja.[1]
Viisi lahottajasientä aiheuttaa Etelä-Suomessa pääosiltaan kuusen tyvilahoa:
- Kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum)
- Männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.)
- Pohjanmesisieni (Armillaria borealis)
- Nuijamesisieni (Armillaria cepistipes)
- Verinahakka (Stereum sanguinolentum)
Pohjois-Suomessa kuusikoiden tyvilahoa aiheuttavat enimmäkseen eri sienet kuin Etelä-Suomessa. Tyvilaho vaivaa eniten Suomen rannikkoseutujen ja Hämeen kuusikoita. Erityisen runsasta lahovikaisuus on Ahvenanmaalla, itäisellä Uudellamaalla, sekä vanhojen metsäteollisuuspaikkakuntien ympäristössä.
- Käpysieniä on mahdollista tavata pudonneilla kuusenkävyillä[2].
Hyönteiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuusenniluri (Hylastes cunicularis) ja tukkimiehentäi (Hylobius abietis), voivat tappaa vastaistutettuja kuusentaimia syömällä koloja niiden tyvelle. Eräät hyönteiset, kuten käpykoisa ja käpykärpänen, syövät kuusen siemeniä joskus niin ahkerasti, että lisääntyminen vaarantuu. [1] Muita tuhohyönteisiä ovat[3]
|
|
Hiljattain pystyyn kuolleesta kuusesta voi löytyä monia sarvijäärälajeja. Kuusen juurissa voi elää vienanjäärä (Pachyta lamed) ja aivan rungon tyvestä voi löytyä havukantojäärä (Rhagium inquisitor) sekä paksun tyvikaarnan alueelta harmojäärä (Callidium coriaceum). Lähes koko rungon alueelta voi löytyä kiiltokuusijäärää (Tetropium castaneum) ja himmeäkuusijäärää (Tetropium fuscum). Puun latvapuolelta voi löytyä pohjantyppyjäärä (Acmaeops septentrionis). Puun paksuista alaoksista voi löytyä katkosiipijäärä (Molorchus minor) sekä viherjäärä (Callidium aeneum) ja oksajääriäinen (Pogonocherus fasciculatus).[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Picea abies - Metsäkuusi, kuusi (Virtuaaliarboretum) Helsingin yliopisto, metsätieteiden laitos. Arkistoitu 18.2.2016. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Pertti Salo, Tuomo NIemelä ja Ulla Salo: Suomen sieniopas, s. 152. Helsinki: Kasvimuseo / WSOY, 2006. ISBN 951-0-31359-3.
- ↑ MetINFO - Metsien terveys. (Arkistoitu – Internet Archive) Metla
- ↑ Heliövaara Kari., Mannerkoski Ilpo & Siitonen Juha.: Suomen sarvijäärät, s. 44. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9.