Isohavukirva

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isohavukirva
Toukkia avatussa äkämässä
Toukkia avatussa äkämässä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Kirvansukuiset Sternorrhyncha
Yläheimo: Phylloxeroidea
Heimo: Havukirvat Adelgidae
Alaheimo: Adelginae
Suku: Adelges
Alasuku: Sacchiphantes
Laji: abietis
Kaksiosainen nimi

Adelges abietis
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Isohavukirva Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isohavukirva Commonsissa

Isohavukirva (Adelges abietis) on kuuselle äkämiä muodostava pieni hyönteinen. Se kuuluu havukirvojen heimoon.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siivekäs isohavukirva on ruskehtavan keltainen tai kellanvihreä, sameasiipinen hyönteinen. Tuntosarvet ovat 5-jaokkeiset ja lyhyet, vaharauhasputkia ei ole. Ruumiin pituus 0,5–2,0 mm.[1][2][3]

Kromosomiluku 2n=18.[1]

Lähes aina havukirvat tapaa vain niiden muodostamina äkäminä. Isohavukirvan äkämä on kuusen oksassa oleva, noin 15–20 mm:n pituinen, hieman terveitä neulasia vaaleamman vihreä ja pinnaltaan pientä ananasta tai käpyä muistuttava pullistuma. Oksa jatkuu äkämän yläpuolelle. Ennen äkämän sisällä elävien kirvojen aikuistumista äkämän särmät muuttuvat usein punertaviksi. Aikuisten kirvojen kuoriuduttua äkämä kuivuu ruskeaksi ja mikäli äkämä on ympäröinyt koko oksan, myös yläpuolinen osa kuolee.[1][2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isohavukirva esiintyy Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Intiaan saakka sekä Pohjois-Amerikassa, minne se on kulkeutunut Euroopasta ennen 1900-luvun alkua.[1][4] Suomessa lajia tavataan laajalti Lappiin saakka[5]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehittyviä äkämiä

Monista havukirvoista poiketen isohavukirvalla ei tapahdu isäntäkasvin vaihtoa. Kirvojen munista kuoriutuu nymfejä, jotka hakeutuvat talvehtimaan silmujen tyville. Keväällä nämä aikuistuvat ja kukin kirvayksilö, jotka ovat kaikki naaraita, lisääntyvät neitseellisesti ja tuottavat munia. Tämä piirre erottaa ne eläviä poikasia synnyttävistä varsinaisista kirvoista. Munat ovat noin 50 kappaleen ryhminä ja niitä peittävät vahasäikeet. Näistä munista kuoriutuvat nymfit (pseudofundatrix) aiheuttavat äkämänmuodostumisen. Loppukesällä ja alkusyksystä äkämät aukeavat ja niistä vapautuu siivekkäitä naaraita (gallicolae), jotka myös lisääntyvät neitseellisesti. Ne liikkuvat laiskasti ja munivat yleensä samaan puuhun kuin missä ovat itse eläneet tai sen vierellä kasvaviin puihin. Naaraat kuolevat heti munittuaan. Näistä munista kuoriutuvat talvehtivat nymfit.[1][2]

Metsätaloudelle isohavukirva on tuholaisena merkityksetön, mutta voi aiheuttaa ulkonäköhaitan joulukuusien kasvatuksessa.[3]

Ravintokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintokasveja ovat kuuset (Picea), etenkin metsäkuusi (P. abies), valkokuusi (P. glauca), ajaninkuusi (P. jezoensis), koyamankuusi (P. koyamai) ja sitkankuusi (P. sitchensis).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]