Pystynävertäjä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pystynävertäjä
01 Blastophagus piniperda 20fach Imago von rechts und oben.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Kärsäkäsmäiset Curculionoidea
Heimo: Kärsäkkäät Curculionidae
Alaheimo: Kaarnakuoriaiset Scolytinae
Tribus: Tomicini
Suku: Ytimennävertäjät Tomicus
Laji: piniperda
Kaksiosainen nimi
Tomicus piniperda
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pystynävertäjä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pystynävertäjä Commonsissa

Pystynävertäjä (Tomicus piniperda) on noin neljän millimetrin mittainen kaarnakuoriainen, joka on yksi vahingollisimpia männyn hyönteistuholaisia. Lisääntymiskykyiset pystynävertäjät parveilevat keväällä, kun lämpötila on vähintään 12°C, Etelä-Suomessa huhtikuun lopussa ja Pohjois-Suomessa 2–4 viikkoa myöhemmin. Parveilu kestää kaksi viikkoa.

Ulkonäkö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen pystynävertäjä on musta tai punaruskea 3–5 millimetriä pitkä. Takapään pisterivien välissä ei ole nystyröitä. Pystynävertäjät talvehtivat mäntyjen tyvikaarnassa ja karikkeessa. Ne vetäytyvät talvilepoon lokakuun tienoilla lämpötilan laskiessa pakkasen puolelle. Keväällä aikuiset joko aloittavat lisääntymisparveilun tai lentävät suoraan mäntyjen latvuksiin (nuoret vielä lisääntymiskyvyttömät aikuiset). Pystynävertäjää ja vaakanävertäjää (Tomicus minor) kutsutaan myös yhteisnimellä ytimennävertäjät. Ne kuuluvat samaan kaarnakuoriaisten sukuun (Tomicus sp.).

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pystynävertäjä lisääntyy kuorellisessa mäntypuutavarassa kuten männyn tukkipinoissa, kannoissa, tuulenkaadoissa ja kuolevissa pystypuissa. Aikuiset porautuvat männyn kaarnan läpi munimaan tuoreeseen puutavaraan. Ne valitsevat siis yleensä jo ennestään heikentyneen puun, jonka nila on kuitenkin vielä tuoretta. Aikuiset pystynävertäjät kaivertavat kuoren alle pituussuuntaisen 6–14-senttisen emokäytävän ja munivat käytävän molemmille puolille. Kaivamistyöstä jää merkiksi ruskeaa purua kuoren alle ja emokäytävä pihkoittuu. Valkeat jalattomat toukat kehittyvät kuoren alla ja ne syövät kuoren alustan kokonaan puruksi. Muninta, toukkavaihe ja kotelovaihe kestävät yhteensä kaksi kuukautta.

Tuhot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet aikuiset poistuvat kuoren alta keski- ja loppukesällä ja lentävät lähellä olevien mäntyjen latvuksiin. Ne kaivertavat yleensä ensimmäisen tai toisen vuoden kasvaimia ontoiksi, jolloin latvukset katkeavat tuulen tai lumen voimasta. Pystynävertäjän tuhot kohdistuvat männyn fysiologisesti tärkeään osaan eli latvuston ylimpään kolmannekseen, missä yhteyttäminen on tehokkainta. Menetetyn neulasbiomassan ja yhteyttämistehokkuuden laskun takia puun paksuuskasvu hidastuu. Latva voi myös kuivua, kun nestevirtaukset vähenevät hidastuneen haihdunnan takia. Jos perättäisiä kasvainsyöntivuosia on useita, männyn latvusto harsuuntuu ja siitä kehittyy piikkimäinen. Puu voi kuolla pystyyn, jos aikuisten ja toukkien syömäkuviot puun nilakerroksessa ulottuvat rungon ympäri, jolloin nestevirtaukset pysähtyvät. Pystynävertäjät ovat yleisimpiä tuholaishyönteisiä, jotka seuralaistuholaisinaselvennä voivat tappaa jo ennestään heikentyneitä mäntyjä. Pystynävertäjä kuljettaa mukanaan puutavaraan myös sinistäjäsieniä.

Torjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorellinen mäntypuutavara tulisi poistaa metsästä ennen pystynävertäjän parveiluaikaa. Myös myrskytuhoissa kaatuneet merkittävät määrät kaatuneita männynrunkoja tulee kerätä pois viimeistään seuraavana kesänä ennen puutavaran pois kuljettamiselle säädetyn määräajan päättymistä. Talvikaudella 1.9.–31.5. välisenä aikana hakattu kuorellinen mäntypuutavara tulee kuljettaa pois hakkuualueelta tai välivarastosta Etelä-Suomessa viimeistään kesäkuun loppuun mennessä (1.7.) ja Pohjois-Suomessa heinäkuun puolessa välissä (15.7.)

Enintään sadan motin mäntytukit tulee sijoittaa vähintään 200 metrin päähän siemenpuu- tai suojuspuumetsiköstä tai nuoresta kasvatusmetsästä ja sadan metrin päähän muusta metsiköstä. Yli sadan motin varastot vastaavasti 400 metrin ja 200 metrin päähän. Ennen parveilua puutavara voidaan myös suojata metsässä joko peittämällä tukkipinot kokonaan, kuorimalla tukit, ruiskuttamalla ne torjunta-aineilla, varastoimalla veteen tai sadettamalla (vähintään kahdeksan viikkoa). Pystynävertäjän viholliset isomuurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius) ja sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) vähentävät sen kantaa. Muita pystynävertäjän luonnollisia vihollisia ovat: pitkähukka (Corticeus longulus), soikokonnakas (Epuraea marseuli), Epuraea unicolor, litteämäihiäinen (Glischrochilus quadripunctatus), tasalaakatylppö (Platysoma lineare), havuarpitylppö (Plegaderus vulneratus), lattakaarniainen (Rhizophagus depressus), vähäkaarniainen (Rhizophagus fenestralis syn. Rhizophagus parvulus) ja muurahaiskuoriaisiin (Thanasimus) kuuluvat Thanasimus dubius.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]